Täällä erityisesti eroa pohtivien kirjoitukset herätti minut kyselemään teiltä, että miten määrittelette rakkauden?
Pätkä psykologiaa lähteeksi, jos joku kaipaa inspiraatiota:
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/opiskelu/opetus/opetusmateriaalia/perpsy_1998/rakkaus.htm
Pätkä psykologiaa lähteeksi, jos joku kaipaa inspiraatiota:
http://www.uta.fi/laitokset/psyk/opiskelu/opetus/opetusmateriaalia/perpsy_1998/rakkaus.htm
Vastaukset 14
Vanhimmat
se on sydäntäsärkevää hellyyden tunnetta rakastettua kohtaan, sitä, että haluaa hänen olevan onnellinen ja että hänellä on hyvä olla. Surua silloin, kun rakastettukin on surullinen, onnea, kun hänelle tapahtuu jotain hyvää. Yhteenkuuluvuuden tunnetta, halua olla yhdessä. Ihan uskomatonta onnen tunnetta, jos rakastettu sanoo jotain kaunista tai haluaa myös olla yhdessä. Halua päästä mahdollisemman lähelle.
Mies ei mun käsityksen mukaan tunne rakkautta kuin itseään kohtaan.
"Mies ei mun käsityksen mukaan tunne rakkautta kuin itseään kohtaan."
(Ihan hyvä provo, kun minunkin on pakko vastata tuohon.)
Aika kapea on Sinun katsantosi ja ihmistuntemuksesi - Tai sitten olet kasvanut hedonististen miehien keskellä, ja nyt haet samanlaisten seuraa. Paskaa anyway.
Mutta tuo alkuosa on aika kohdallaan. Rakkaus tekee ihmisen lähes äärimmäisyyksiin asti epäitsekkääksi tuota yhtä ihmistä kohtaan. Haluaa, että hänellä on kaikki hyvin. Haluaa antaa sitä, mitä toivoo saavansa. Selittämätön hyvä olo tuon ihmisen lähellä. Mitä lähempänä sen parempi..
Siinä vain murto-osa siitä, mitä rakkaus on tunnepuolella. Jokaiselle se tietysti on hieman erilainen tunne.
Kemiallisesti, psykologisesti tai fysiologissesti asian saa selville vaikkapa googlaamalla sanan.
Mutta sehän ei kuulu tähän.
En tiedä, itseni kohdalla 3 pidempää suhdetta jokaisessa olen pyrkinyt pitämään kumpania kuin kukkaa kämmenellä.
Mutta se tuntuu näin jälkikäteen siltä että se vasta on myrkkyä naisille, jos olet rehelinen, uskolinen ,teet kotitöitä ym. Jotenkin tuntuu siltä että pitäisi pettää, olla väkivaltainen jotta olisi "jännitävä" ja tavoitelemisen arvoinen.
Minä en ole kohdannut tätä naisten empaatisuutta ja rakkautta , päin vastoin pettämistä , lompakollani asumista ja pyrkimystä siihen että itse ei tarvitsisi tehdä mitään.
Viimeksi seurustelin yh:n kanssa muutaman kuukauden ja tässäkin tapauksessa lopussa olin lasten jotka ei ollut omiani lasten vahti kun toisella oli "menoja" 5 iltana viikosta. Yleensä kotiutui n. 5 aikaan aamulla.
nainen "rakastaa"niin kauan,kun miehen lompakko on raollaan ja mies tekee naisen puolesta sellaisia asioita,jotka kuulus itse hoitaa.
...miksi valitsette vääriä naisia? Itse en ole koskaan toiselta mitään olettanut tai odottanut. Rakkaus ei aseta tavoitteita, jos huomaa, että toisen rakkaus kohdistuu taloudelliseen hyötyyn kannattaa kukkaro pistää kiinni nopeasti.
Olen ehkä niitä naisia, jotka uskovat tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.
Omia lapsiani en toisen vastuulle voisi kuvitellakkaan laittavani muuten kuin äärimmäisessä tilanteessa. Toki auttaa voi puolin ja toisin, pitää vain muistaa että ei ole aina se ottava osapuoli.
vuorovaikutusta, lämpöä, läheisyyttä, yhteisiä asioita, tahtoa ymmärtää, vaikkei oikein ymmärtäisikään :), toisen arvostamista, kunnioitustakin. Ja aika paljon kaikkea muuta hyvää.
elinikäistä rakkautta on vain äidin ja lapsen välillä,miehen ja naisen rakkaus useimmiten kuolee...
noinkaan.
Miehen ja naisen välinen rakkauskaan ei aina kuole, edes vaikka erotaan!
Ja mitä äidin rakkauteen lapsiinsa tulee, niin voi voi. Vaikka asia on tabu, niin sanonpa suoraan: jotkut äidit eivät piittaa lapsistaan tuon taivaallista. Jotkut sanovat rakastavansa, mutta vihaavat lapsiaan: Äiti kokee lapsensa vihollisena. Äidit pahoinpitelevät lapsiaan.
Jotkut äidit taas vilpittömästi rakastavat lapsiaan, tekevät kaikessa parhaansa, mutta lapset joutuvat myöhemmin "huonoille teille". Jopa niin huonoille, että ovat hengenvaarallisia äidilleen. Moni äiti on joutunut pitkäaikaiseen sairaalahoitoon - tavallisesti poikansa pahoinpitelemänä. Tytärkin suunnitteli Suomessa äitinsä palkkamurhan.
Voisitko sinä rakastaa lastasi, joka pahoinpitelee nyrkein, lyö veitsellä? Minä en. Toivottaisin ihan kylmäverisesti näkemiin.
ovat ääritapauksia,ja rakastaahan äiti lapsiaan,vaikka ne linnassa istuisivat,ei äidin tarvii olla edes missään tekemisissä lastes kanssa,mutta silti äiti sisimmäässään melkein aina rakastaa pentujaan.Totta että kaikki ei välitä,mutta useimmiten päinvastoin.
Pääsääntöisesti vanhemmat rakastaa lapsiaan, mutta se ei ole samanlaista rakkautta, kuin kahden aikuisen välillä, ei ainakaan saisi olla.
Rakkaus lapsiin perustuu enemmänkin huolehtimiseen.
Kuitenkin paljon juuri omat vanhemmat tekevät lapsillen pahaa .. on niitä, jotka lapsiaan vihaa, myy, tappaa, laiminlyö, hyväksikäyttää, hylkää, unohtaa, kontrolloi sairaalloisesti, korvaa rakkauden rahalla. Tämä kaikki ei ole ollenkaan harvinaista.
Eikö kannata olla onnellinen siitä, että itse yrittää hoitaa asiat kuitenkin oikein.
Ainakin alkuun sekoaa täysin. Niin luonto on meidät muokannut. Varsinaista rakkautta on kun alkaa tuntea toista ja tykkää silti jakaa elämäänsä kumppaninsa kanssa. Tunnemyrskyt vaihtuvat hiljaa toisen kunnioitukseksi ja arkikin voi olla ihan kivaa. Eivät lesket muuten vierailisi puolisoittensa haudoilla ellei kyseessä olisi ollut muutakin kuin pelkkä tunnetilan hetkellinen heilahdahdus. Tämmöisiä tuli mieleeni nähtyäni kysymyksesi. Kesää sinulle toivottaa: Seppo
ei koskaan tarvitse sanoa olevansa pahoillaan.
Se lapmmu, joka sisimmässä syttyy loistaen silmistä kun toista ajattelee, hänen äänensä kuulee tai hänet kohtaa. Se on halua asettaa toinen omien halujen edelle, hyvä olo ja harmonia, kun ollaan yhdessä. Hymy, nauru, kosketus, luonteva yhdessäolo, hyväksymistä toinen omana itsenään. Tieto siitä, että vaikka toinen on kuinka kaukana tämä on kuitenkin aina lähellä ja läsnä sisimmässä. Rakkautta on luottamus ja usko toiseen, päästää tämä luoltaan myös pois, rakkautta ei ole pitää toista häkissä.
Rakkaus on myös vetovoimaa, intohimoa, se on hetki jossa voi olla hiljaa toisen sylissä koska on niin hyvä olla. Se on halu painaa pää olkapäälle ja tuntea kädet ympärillä, halu ottaa toinen lähelle ja pitää siinä. Olla läsnä niin ilossa kuin surussakin.
Rakkaus ei ole kuuntelua se on toisen kuulemista.
Mitä on rakkaus?
-Elämän hurmaa.
Mitä se tuottaa?
-Tuskaa ja turmaa.
Mitä se vaatii?
-Uhraamaan kaiken.
Miten se päättyy?
-Vastaus on vaikein.