Kysymys:
Onko mielestänne puolisolla oikeus mennä puolisonsa puhelimelle tai tiedostoihin tai avata hänen kirjeitään tms. henk.koht. asioita ilman lupaa?
Jos on tai ei, perustelkaa, Kiitos!
Minun mielestäni ei. On oltava joitain asioita, myös parisuhteessa elävillä jotka pitää jättää rauhaan. Yksi näistä on henkilökohtaiset viestimet.
Jos puolisolle tulee epäilyksiä, niin aina hän voi kysyä asiaa. Ja jos vastausta ei tule, niin siitä voi vetää aina omat johtopäätöksensä.
Mielestäni kyse on kuitenkin viime kädessä luottamuksesta.
Liian usein kuulen tai luen, tälläkin palstalla, kuinka joku on "vahingossa" katsonut puhelinta tai "vahingossa"löytänyt posteja tai mese viestejä.. Ymmärtänette mitä tarkoitan. En usko tuon kaltaisiin vahinkoihin. Arvaan, että sitä on edeltänyt pidempi "kyttäys" ja puhelimien ym. penkominen.
Onko tuon kaltainen puolison vakoilu siis oikein?
Vastauksia, pyydän..
Onko mielestänne puolisolla oikeus mennä puolisonsa puhelimelle tai tiedostoihin tai avata hänen kirjeitään tms. henk.koht. asioita ilman lupaa?
Jos on tai ei, perustelkaa, Kiitos!
Minun mielestäni ei. On oltava joitain asioita, myös parisuhteessa elävillä jotka pitää jättää rauhaan. Yksi näistä on henkilökohtaiset viestimet.
Jos puolisolle tulee epäilyksiä, niin aina hän voi kysyä asiaa. Ja jos vastausta ei tule, niin siitä voi vetää aina omat johtopäätöksensä.
Mielestäni kyse on kuitenkin viime kädessä luottamuksesta.
Liian usein kuulen tai luen, tälläkin palstalla, kuinka joku on "vahingossa" katsonut puhelinta tai "vahingossa"löytänyt posteja tai mese viestejä.. Ymmärtänette mitä tarkoitan. En usko tuon kaltaisiin vahinkoihin. Arvaan, että sitä on edeltänyt pidempi "kyttäys" ja puhelimien ym. penkominen.
Onko tuon kaltainen puolison vakoilu siis oikein?
Vastauksia, pyydän..
Vastaukset 42
Vanhimmat
Eli kuten otsikko kertoo ni oon iha samaa meiltä siun kanssa. Ei sitä nyt iha kaikkee tartte toisenka tietää...jos ei voi kysyä ni ei kyl pie mennä omin päin toisen puhelinta/mailia tutkimaanka.
Miekä en oikee ymmärrä et mite voi VÄHINGOSSA lukee toisen textiviestit tai sähköpostit...kun ei ne kuitekaa iha suoraa aukee. Ekax pitää siis suorittaa jonkin asteista penkomista.
Itellä on kokemusta tosta toisen textareitten lukemisesta...mitään hyötyä siitä ei ollu miulle eikä sen puoleen exällekään. Mie sain kyllä tietää et oli ollu vähä juttuu toisen kanssa, mut siitä oli jo epäily.
Toista kertaa en ite ainakaa moiseen hommaan lähe. Ei siitä oo hyötyä kenellekään.
Suomen lain ja oman käsitykseni mukaan toisen kirjeiden ja tekstiviestien lukeminen on rikollinen teko josta voi seurata melkoisia ikävyyksiä luvattomalle asioiden penkojalle. Mikäli minulle sattuisi moinen vääryys pitäisin napakan puhuttelun ja mikäli penkominen jatkuisi harkitsisin vakavasti eroa moisesta tirkistelijästä. Ero on vaikea asia, mutta mieluummin yksin kuin huonon kumppanin kanssa. Niin rankkaa elämä osaa olla.
Kyllä rajat kirjesalaisuuteen ja yksityisyydensuojaan löytyvät lakitekstistä...
Toisaalta, omassa suhteessani luottamus toimii, puhelimissa ja sähköposteissa on kaikki näkyvillä ja kenen tahansa luettavissa.
Voimme lukea toistemme tekstarit ja sähköpostit avoimesti ilman "vahinkoja", ei tarvitse kysellä lupaa...
Kyllä minuakin kiinnostaisi tietää miten kenenkään tekstiviestejä, sähköposteja ja kirjeitä voi lukea vahingossa. Kyllä se on ihan tarkoituksellista kun ottaa sen toisen puhelimen kouraan ja rupeaa selailemaan tekstiviestejä. Minun luurissani ei ole mitään salaista ja tuskin miehellänikään. En toivo kenenkään lukevan meilejäni koska kavereillani saattaa olla asioita jotka ei taas kuulu sivullisille, eli ylimääräisille postien lukijoille.
Meillähän on laki toisen yksityisyyden kunnioittamisesta jne joten mitäpä sitä toisen tavaroita penkomaan. Ei siinä voita mitään.
Jos tekstiviesteissä ei ole mitään salattavaa, miksei niitä saisi tarpeen tullen tsekkailla? Sen verran monta miestä on jäänyt kiinni tuolla tavoin, että mielestäni se osoittaa olevan jotain salailtavaa, jos puhelintaan pitää salailla. Joten, tulen aina jatkossakin tarpeen mukaan ratsaamaan miehen puhelinta enkä koe siitä huonoa omaatuntoa, tosin hänkin sen tietää. Mun mielestä on pienempi paha saada toinen kiinni pettämisestä ratsaamalla kännikkä, kuin antaa toisen vedättää silmät soikeina vedoten siihen että puhelin on hänen yksityisyyttään. Ja kun on avoin asialle, ei ole niin tarvettakaan kytätä toisen tiedostoja tai muita.
Tietenkään kenenkään ei sitä tarvitse hyväksyä. Näinpä suosittelen jokaiselle pariutumaan henkilön kanssa, jonka kanssa on samoilla linjoilla tästä aiheesta.
Enpä ole ennen moista kuullut. Avaatko miehelle tulleet kirjeetkin? Ei tuolla tyylillä suhde kauas kanna. Kyllä suhteessa pitää olla luottamus puolin ja toisin, ilman että täytyy toisen tekstiviestejä tai kirjeitä tutkia. Teillä on ilmeisesti luottamus sitten jo mennyt?
Kirjeitä availe. Tosin jos käsin kirjoitettuja kirjeitä saisi, utelisin kyllä että keneltä.
Minua on petetty (ei nykyinen mies) sen verran monta kertaa että siinä olet oikeassa - luottamus miehiin on mennyt, aion todellakin olla kännyratsari koko lopunelämääni x)
"Jos tekstiviesteissä ei ole mitään salattavaa, miksei niitä saisi tarpeen tullen tsekkailla?"
Kyllähän niitä meilläkin saa toisten posteja tms. lukea, mutta voisin kääntää niin päin, että miksi niitä tarvitsee "tsekkailla", jos luottaa toiseen. Itse ainakin uskon, että vaimoni kyllä infoaa minulle, jos saa sellaisia viestejä, joista minunkin tulisi tietää.
Itse en kyllä oikeastaan koskaan lue vaimon sähköposteja, ellei ole jotain yhteisesti sovittua asiaa. Jos minun täytyy lukea vaimon postit omin päin, niin ilmoitan siitä kyllä hänelle. Lähinnä tuon avoimuuden vuoksi, en halua, että vaimolle tulee kytätty olo. Se on kuitenkin aina osoitus epäluottamuksesta.
Tarkistaako sinun miehesi puhelimiseni ja postisi aika ajoin? Miltä se sinusta tuntuu jos hän tekee/tekisi niin?
että olet oiken päättänyt, ettet luota enää kehenkään mieheen elämässäsi. Minä en voisi elää parisuhteessa, jossa en voisi luottaa. En myöskään voisi elää suhteessa, jossa minua epäiltäisiin. Eikö luottamus olekaan suhteen elinehto?
No jos sen sun mies haluaa pettää,niin se kyllä pettää vaikka ratsaisit sen kännykän monta kertaa päivässä.Ei kai se nyt niin tyhmä ole,että jättäisi kaiken puhelimeen näkyville,jos tietää että sulla on tapana sen puhelinta kytätä.Ja mistäs tiedät montako salaista puhelinta sun miehellä on?
olen aivan samaa mieltä. Itse ainakin tutkiskelen siippani puhelinta ihan ilman epäillyjä. Mutta minulla se varmaan johtui ihan siitä, että hän on minulle valehdellut monet kerrat pienemmistä asioista... Eli sitten tsekkailin puhelinta, "miksei sitten suurempaakin".
Kyllähän se hävettää kun noin ajattelin, mutta se, että siitä selviääkin, että ihan turhaa taas, niin luottamus kasvaa. Mieheni ei kyllä tykkää siitä, että tutkiskelen puhelinta, mutta ei se sitä kielläkään ja on rehellinen nykyjään muutenkin.
Kait se on sitä uteliasuuttakin, ja mitä pahaa siinä loppujen lopuksi on? Jos sieltä selviää jotain pahempaa, siihen ehtii puuttua, jos selviää, että mies pettää tai nainen pettää, osaa jo päätellä miten jatkaa ja kannattaa luottaa, jos ei siippa itse ole viittinyt sanoa...
Cheaters subtv, pe puolen yön jälkeen. KATSOKAA SIITÄ EDES YKSI JAKSO ENNEN KUIN TULETTE TÄNNE MORAALISOIMAAN IHMISTEN YKSITYISYYDEN SUOJAAMISESTA "VAHINGOSSA"!
...miten monen vastauksesta näkee, että laki viestintäsalaisuuden loukkauksesta ei ole lainkaan hallussa!
"Kirjesalaisuus" EI suojele puhelimeen saapuneita luettuja tekstareita, avattuja kirjeitä eikä mitään mikä ei ole salasanan takana. Laki suojaa ainoastaan salasanan takana olevia, vastaanottajalleen vielä saapumattomia ja avaamattomia viestejä.
Eli jos tietokoneen käyttäjätunnukseen ei ole asetettu salasanaa tai jos se on valmiiksi auki, niin sen mese- ja outlook-logit ja kaikki muu on luettavissa ihan luvallisesti. Jos kännykän saa (näppäinlukosta) auki ilman salasanaa, jo luetut eli vanhat viestit saa lukea saapuneitten ja lähetettyjen kansiosta kuka vain (vaikka kadulta kännykän löytänyt random-jamppa), eikä rikosta tapahdu.
Periaatteista: kukaan ei pakota säästämään jo luettuja viestejä, kirjeitä, logeja ja puhelutietoja.
"..miten monen vastauksesta näkee, että laki viestintäsalaisuuden loukkauksesta ei ole lainkaan hallussa! "
En käsitä, miten joku voi olla niin pässi että määrittelee tällaisten asioiden oikeutuksen sen mukaan, mitä jossain laissa lukee (enkä tarkoita nyt sinua)! Tuolla logiikalla valehtelu, pettäminen ja kaikki muu toiminta on täysin ok kun ei niitä ole laissa sanktioitu.
Ja kaikille lakiuskovaisille: kasvakaa aikuisiksi. Aikooko joku tampio mennä tekmeään poliisille ilmoituksen siitä kun avokki on lukenut kirjeitä?
Ei ole moraalista oikeutta tutkia toisen saamia/lähettämiä viestejä. Se on väärin myös viestin lähettäjää kohtaan. Vaikka puolisoille sopisikin, että postit on yhteisiä, tulee kunnioittaa myös lähettäjän intressiä kohdentaa asiansa vain toiselle. Kyllä sen täysjärkinen viestin sisällöstä osaa päätellä voiko sen kertoa myös puolisolleen.
Parisuhteen kannalta olennainen kysymys on, mitä mahdollisuuksia on suhteella, jos se ei perustu luottamukseen ja kunnioitukseen?
Ilman lupaa toisen puhelimen ja tiedostojen katseleminen, tarkoituksena "vakoilu", on arveluttavaa. Jos mieheni lukisi sähköpostiani salaa, pitäisin sitä outona. Toisaalta, jos ei ole mitään salattavaa, niin miksi sitä sähköpostin sisältöä pitää kovasti piilotella? Se ainakin herättää epäilyksiä ja siitä voi seurata niitä "vahingossa" katsomisia. Minulle ei ole tullut mieleenkään lukea mieheni tekstiviestejä, koska hän ei käyttäydy niinkuin siellä olisi suuria salaisuuksia. Jos puhelin soi ja mies on esim. wc:ssä hän pyytää minua vastaamaan. Hän myös lukee sähköpostia vaikka istun ihan vieressä. EVVK.
Emme lue toistemme tekstiviestejä tai kirjeitä pääsääntöisesti. Joskus, jos odotetaan vaikka jotain tiettyä kirjettä, niin olen voinut soittaa miehelle, että saanko avata. On joskus myös sanonut, etten saa avata ja se on ok. Kyse on kyllä ollut ihan virallisesta kirjeestä. Tekstiviesteissä ihan sama juttu. Kännyköihin kyllä vastaillaan ihan ristiin. Mitään salaisuuksia nämä tekstivietit tai kirjeet eivät ole, mutta sen verran pitää vähintään kunnioittaa toisen yksityisyyttä. Jos alkaa toista vahtimaan, on suhde jo sairas ja toinen varmaan lopultaa lähtee ahdistuttuaan vahtimisesta liikaa. Kyllä jokaisella pitää olla omakin elämä, vaikka parisuhteessa elääkin.
Kyllä minulla on kylmänrauhallisesti tapana aina silloin tällöin rutiiniluontoisestia tsekata avovaimon puhelin kun se on suihkussa tms.
Jos ei sitä kestä, niin suksikoot vittuun elämästäni.
"Mielestäni kyse on kuitenkin viime kädessä luottamuksesta. "
En luota kenenkään. Jos vaatii täydellistä luottamista, niin voi edelleenkin suksia vittuun minun elämästäni.
Nämä ovat minun ehtoni joita tarjoan ja avokki saa aivan vapaasti ottaa tai jättää. Piste.
Ethän selvästi luota, kun tarvitsee tarkistaa!
Olen sitä mieltä, jos kumppaniin ei voi luottaa, niin parisuhteessa ei ole mitään säilyttämisen arvoista!
Opettele luottamaan rakkaaseesi.
"Kumma tapa osoittaa luottamuista. Ethän selvästi luota, kun tarvitsee tarkistaa! "
Häh? Enkä minä aika selvästi sanonut, että en luota _keneenkään_?
"Olen sitä mieltä, jos kumppaniin ei voi luottaa, niin parisuhteessa ei ole mitään säilyttämisen arvoista! "
Näin ehkä jossain ideaalisessa maailmassa, mutta täällä todellisessa elämässä ihmisiin ei voi luottaa.
"Opettele luottamaan rakkaaseesi."
Kohtuuden rajoissa.
Olet vielä niin nuori, etköhän aikanaan sinäkin opi elämään aikuisena.
Tarkistaako avovaimosi myös säännöllisesti kännykkäsi? Onko se ok, jos tarkistaa?
Entinen tyttöystävä antoi kyllä semmoisen opetuksen tuosta luottamuksesta, ettei loppuelämän aikana tarvitse miettiä näitä asioita.
Samapa tuo mulle vaikka tarkistaisi kun ei siellä ole mitään salattavaa. Ja jos joku kaveri vaikka tekstaisi äärimmäisen henk. koht top secret juttuja, niin osaan kyllä poistaa ne viestit kännykästäni.
Okei, sinusta se on ihan normaalia tai yhdentekevää kytätäänkö toisen kännyä vai ei. Mutta eikö se kännyn kyttääminen ole melko turhaa, kun toinen kuitenkin osaa poistaa kriittiset viestit sieltä ajoissa? Pitäisikö sinun käydä käytettyjä alushousuja läpi fluoresoivalla valolla tai jotain muuta hieman tarkempaa, että saat puolisosi mahdollisen pettämisen kiinni?
"voi suhksia vittuun elämästäni", niin miksi yleensäkkään olet parisuhteessa? Onko niin ettei kompromisseja voi tehdä ja kaikki kulkeen sinun mukaasi?? Ihmettelen vain..
olla sinä, johon törmäsin jo toisaalla täällä...
aika pösilöitä sinänsä yleensä kaikki jotka jättävät viestejä tai puhelutietoja puhelimeen, saahan ne pois sen siliän tien.
ja meilejä ei pääse lukemaan jos ei salasana tiedossa.
toisten juttujen tonkiminen on muuten rikollista.
oletpas säkin pakkaus ei muuta voi sanoa!
Ei ole mitään oikeutta.Henkilökohtaiset tavarat ja asiat on henkilökohtaisia eikä ne kuulu muille,ei edes puolisolle,sama kirjesalaisuus koskee sitäkin.Jos toinen alkaa epäillä jotain pettämistä tai muuta peliä,selvittäkööt asian muuten kun kyttäämällä puhelinta tai sähköpostia.
Itse en voisi elää ihmisen kanssa joka haluaisi kytätä puhelintani tai sähköpostiani.
ei ole oikein ja yleensä jos epäilee toista on itse tehnyt jotain väärää.
Ei missään nimessä saa kenenkään yksitisasioita tonkia. Luottamus pitää olla ihan ilman tonkimista.
Minulle on todella sattunut oikea vahinko kerran. Samanlaiset mutta eri väriset puhelimemme olivat yöpöydällä vierekkäin ja olimme nukkumassa kun hänen puhelimeensa tuli viesti. Luulin sitä omaksi puhelimeksi unissani. En lukenut viestiä kun näin, että viestin lähettäjä oli hänen tuntemansa nainen, ymmärsin siitä, että nyt on mieheni puhelin kädessä, herätin mieheni ja kerroin tapahtuneen. Mies luki viestinsä ja kertoi siitä minkä halusi, luotan mieheeni.
Ilman luottamusta ei parisuhteessa ole mitään säilyttämisen arvoista jäljellä!
Eikä se ole aiheuttanut mitään kismaa koko 16v avioliiton aikana.
Postikin avataan se joka sattuu olemaan paikalla.
Kysehän on pohjimiltaan juuri siitä luottamuksesta. Sääli niitä joilla sitä ei ole.
Mielestäni missään nimessä ei saa lukea toisen viestejä/tiedostoja tms. Olen siihen itse joskus syyllistynyt, mutta näin jälkikäteen ajatellen se oli mielestäni väärin. Jos parisuhteessa toinen ei luota toiseen sen vertaa, että voisi jättää toisen viestit rauhaan, on luottamuspula ratkaistava jotenkin muuten kuin viestejä penkomalla...
Onneksi itse tajusin, että toimintani oli typerää, sillä aloin miettimään miten itse suhtautuisin jos mieheni lukisi viestejäni. Ymmärsin, että parisuhteessa kaikki voi olla hyvin ilman että tietää puolison jokaista liikettä tai viestiä muiden kanssa! Jos hän olisi pettänyt ja olisin saanut sen selville, ajattelisin tietysti eri tavalla. Mutta silti.
Parisuhteessa yksinkertaisesti on sellaisia asioita, joiden oivaltaminen on välttämätöntä. Yksi niistä on antaa oma elämä puolisolleen ilman että vahtaa joka menemistä.
Nyt kuitenkin suljen pois ne tapaukset, joissa puoliso on VARMA että toinen pettää, jolloin asian varmistaminen tapahtuu usein viestien lukemisen avulla. Silloinkin asia tulisi hoitaa muulla tavoin, mutta ymmärrän että jos asia on selvä jo ennestään, on puolisolle helpointa päästä selvyyteen avaamalla se tekstiviesti.
"Nyt kuitenkin suljen pois ne tapaukset, joissa puoliso on VARMA että toinen pettää, jolloin asian varmistaminen tapahtuu usein viestien lukemisen avulla. Silloinkin asia tulisi hoitaa muulla tavoin, mutta ymmärrän että jos asia on selvä jo ennestään, on puolisolle helpointa päästä selvyyteen avaamalla se tekstiviesti."
Jos asia on VARMA, ei siitä tarvitse päästä varmuuteen. Ja jos asia on selvä, ei siitä tarvitse erikseen päästä selvyyteen. Ihme tekstiä sinulta.
Muutenkaan en ollenkaan ymmärrä näitä "tiedän mieheni pettävän, miten saisin narautettua hänet" Jos oikeasti epäilee toista pettämisestä, niin onko suhteessa enää mitään säilytettävää?
"Parisuhteessa yksinkertaisesti on sellaisia asioita, joiden oivaltaminen on välttämätöntä. Yksi niistä on antaa oma elämä puolisolleen ilman että vahtaa joka menemistä."
Se, että voi katsoa toisen henk.koht. viestejä tarvittaessa, ei ole vahtaamista. Itselläni ei ole tarvetta kieltää vaimoltani sähköpostiani tai kännykkääni, enkä silti koe olevani kyttäyksen alla. Mutta kuten aiemmin sanoin, jos kävisi ilmi, että vaimo olisi minun tietämättäni katsonut viestejäni, niin kyllä ajattelisin motiiveja. Haluan ehdottomasti, että parisuhteessamme on luottamusta.
No miksi niitä ei muka saisi lukea? Silloinhan siellä on jotain salaista jos ei saa... Ja mikä on sellainen salaisuus jota ei haluta kertoa puolisolle? Juuri niin. Uskottomuus.
Ei ole oikeutta lukea toisen viestejä. Jokaisella on tosiaan oikeus myös yksityisyyteen, oli millainen suhde tahansa.
Jos oma puolisoni jäisi kiinni siitä että on penkonut kännykkäni viestejä ilman lupaa, niin se suhde olisi kerrasta poikki. Osoittaahan tuollainen täydellistä luottamuksen ja kunnioituksen puutetta toista kohtaan.
Jos viestejä haluaa lukea niin siihen voi kysyä luvan, sitten se on ok.
tutkia tuollaisia juttuja. Ja perusteluni tähän on että jokaisella on oltava sen verran yksityisyyttä, eikä siihen saa edes puoliso kajota. Joo, voidaanhan sitä ajatella, että jos ei kerran ole mitään salattavaa, niin mitä väliä sillä on, mutta mielestäni kertoo pahasti luottamuksen puutteesta, jos pitää puolison yksityisiä juttuja urkkia.
Tietenkään ei ole. Kuten ei ole vanhemmillakaan lastensa kirjeiden suhteen! Ihan samanlainen kirjesalaisuus pätee parisuhteessa, ja toisen omaisuus on toisen omaisuutta. Ei ole tullut mieleenikään lukea avomieheni posteja tai viestejä.
"Vahinkotapauksista" voin sanoa sen verran, että olen vahingossa avannut sivuhistorian ja joutunut miehen sähköpostiin, yhteinen pöytäkone kun on. Mutta eipä kiinnostanut alkaa penkomaan viestejä. Jos jokin epäilyttää tai ottaa päähän, niin siitä puhutaan avoimesti, kuten parisuhteessa kuuluukin. Eikä aleta leikkimään mitään salapoliisileikkejä. (...Ellei sitten yhdessä leikitä sopimuksesta ;))
rupeaisi ahdistamaan ja sen seurauksena rupeaisin kyllä katselemaan uutta kumppania. yäk!
Ei se ole oikein.
Mulla oli mies, nyttemmin exä, joka tutki puhelinta, avasi henk.kohtaiset kirjeet ja kaikkea mahdollista.
Ja itse oli pahinta laatua petollinen..
Kävi avaamassa kirjeitäni vielä pitkään eron jälkeenkin postilaatikolla, kunnes vaihdoin lukollisen postilaatikon.
mielen sairaudesta on kysymys, kun selaaiseen alkaa..
Vähän kaksipiippuista tämäkin. Suoralta kädeltä tulee mieleen että ei tietenkään, enkä sitä ole itse koskaan tehnyt enkä osaa kuvitella tekeväni, mutta:
Ystävälläni on huonoja kokemuksia suhteista ja tullut petetyksi, tullut mustasukkaiseksi ja epäluottavaiseksi. Kerran hän epäili miestään, kaikki vanhat merkit viittasivat pettämiseen (siis aiemmasta suhteesta), ja kun mies oli jollain verukkeella yön pois niin seuraavana päivänä luki miehen tekstiviestit, ja sieltähän se paljastui. Nainen tiesi että teki väärin, muttei siinä tilanteessa osannut muutakaan, ja ainakin minä annoin hänelle "synninpäästön". Muuten asia ei olisi ehkä ollenkaan selvinnyt, eikä voinut luottaa pelkkään vaistoonsakaan kun tiesi olevansa mustasukkainen.
Mun puhelinta saa tonkia mutta sen olen tehnyt selväksi että päiväkirjalle ei mennä. Siellä on oikeasti henkilökohtaisia, salaisia ajatuksia joiden lukemisesta ei ole kuin haittaa kaikille.
minulla ja ex-miehellä oli sopimus, että kerromme toisillemme jos petämme. Näin toinen voi miettiä haluaako elää sellaisessa suhteessa tai ei... eikä vuodet kulu hukkaan.Niiden vuosien aikana monesti tuli sellainen olo, että hän pettää. Kun asioita kysyin suoraa, hän kiisti ja aina löytyi joku hyvä selitys.Hyvä puhuja ja vakuuttava sellainen kun on. Eräänä kertana sitten syyllistyin penkomaan hänen puhelinta... ja tajusin että äijä varasti minulta kahdeksan vuotta.En tiedä kumpi rikos on pahempi? Olisin näet lähtenyt heti, jos hän olisi toiminut niin miten sovittiin.
En sanoisi että kyseinen toiminta olisi oikein, saatikka sivistynyttä, mutta omalla kohdallani se on muutaman kerran todistanut epäilyni todeksi.Olen kysynyt ensin asiasta kumppanilta,joka ei ole vastannut totuuden mukaisesti.Hän ei ole halunnut jäädä teoistaan kiinni.