Kyselisin teiltä, millainen teidän mielestä on tosi ystävä.Minulla on ystävistä seuraavanlainen kokemus:
Olen syksyllä 22 v täyttävä, parisuhteessa elämä naikkonen, joka on todennut, että ystäväpiirissäni on tapahtunut takinkääntöjä. Olen poikaystäväni kanssa 1,5v seurustellut ja kohta 4 kk yhdessä asunut. Yhteiselo ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta se kuuluu elämään. Olen jättänyt elämäni aikana niin monta asiaa kesken, koska koin ne sellaisiksi joita ei voi selvittää. Myöhemmin olen katunut sitä, etten yrittänyt tarpeeksi. Asuin etelä-suomessa 2,5 vuotta ja opiskeluaikanani tapasin nykyisen poikaystäväni, kun olin vierailulla kotikonnuillani.koulun jälkeen muutin takaisin kotikonnuilleni ja yhteen poikaystäväni kanssa. Tiedän sen, että ystävyyssuhteet muuttuvat kun vuosia kuluu, mutta tälläiseen muutokseen en ollut varautunut.
Olimme poikaystäväni kanssa todella lähellä eroa, koska hän koki yhteisen arjen liian vaativaksi. Muutaman päivän eron jälkeen, hän katui päätöstään ja halusi puhua. Keskustelimme monta tuntia ja päätimme yrittää vaikeuksista huolimatta, koska parisuhde on kahden kauppa ja näemme edelleen toivoa suhteessamme.
Kun asiasta ilmoitin ystävilleni, he tuomitsivat minut. He elävät tahoillaan täysin erilaisissa parisuhteissa, ja heille kaikki asiat ovat hirveän mustavalkoisia. Nämä ystäväni eivät tunne toisiaan, kuin ulkonäöltä, eli he eivät ole olleet tekemisissä keskenään, kuin minun kauttani kerran kaksi.
He ovat itse töppäilleet ihmissuhteissaan monen monituista kertaa, ja minä olen aina ollut ymmärtämässä. Koskaan en ole tuominnut heitä, vaan kertonut, että olen aina heidän tukenaan koska ystäviä tässä ollaan. Ystäväni ovat tahoillaan seurustelleet varattujen miesten kanssa ja rikkoneet parisuhteita, en silti tuominnut heitä.Koska he olivat ystäviäni.
Nyt kuitenkin minulla meni elämänarvoni uusiksi, koska kun minä teen omat päätökseni, he tuomitsevat minut ja päätökseni. He eivät ole tukenani, vaikka minä olen ollut heille. Olen päättänyt pitää yhteydenpidossa luovaa taukoa heidän kanssaan..
Olen syksyllä 22 v täyttävä, parisuhteessa elämä naikkonen, joka on todennut, että ystäväpiirissäni on tapahtunut takinkääntöjä. Olen poikaystäväni kanssa 1,5v seurustellut ja kohta 4 kk yhdessä asunut. Yhteiselo ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta se kuuluu elämään. Olen jättänyt elämäni aikana niin monta asiaa kesken, koska koin ne sellaisiksi joita ei voi selvittää. Myöhemmin olen katunut sitä, etten yrittänyt tarpeeksi. Asuin etelä-suomessa 2,5 vuotta ja opiskeluaikanani tapasin nykyisen poikaystäväni, kun olin vierailulla kotikonnuillani.koulun jälkeen muutin takaisin kotikonnuilleni ja yhteen poikaystäväni kanssa. Tiedän sen, että ystävyyssuhteet muuttuvat kun vuosia kuluu, mutta tälläiseen muutokseen en ollut varautunut.
Olimme poikaystäväni kanssa todella lähellä eroa, koska hän koki yhteisen arjen liian vaativaksi. Muutaman päivän eron jälkeen, hän katui päätöstään ja halusi puhua. Keskustelimme monta tuntia ja päätimme yrittää vaikeuksista huolimatta, koska parisuhde on kahden kauppa ja näemme edelleen toivoa suhteessamme.
Kun asiasta ilmoitin ystävilleni, he tuomitsivat minut. He elävät tahoillaan täysin erilaisissa parisuhteissa, ja heille kaikki asiat ovat hirveän mustavalkoisia. Nämä ystäväni eivät tunne toisiaan, kuin ulkonäöltä, eli he eivät ole olleet tekemisissä keskenään, kuin minun kauttani kerran kaksi.
He ovat itse töppäilleet ihmissuhteissaan monen monituista kertaa, ja minä olen aina ollut ymmärtämässä. Koskaan en ole tuominnut heitä, vaan kertonut, että olen aina heidän tukenaan koska ystäviä tässä ollaan. Ystäväni ovat tahoillaan seurustelleet varattujen miesten kanssa ja rikkoneet parisuhteita, en silti tuominnut heitä.Koska he olivat ystäviäni.
Nyt kuitenkin minulla meni elämänarvoni uusiksi, koska kun minä teen omat päätökseni, he tuomitsevat minut ja päätökseni. He eivät ole tukenani, vaikka minä olen ollut heille. Olen päättänyt pitää yhteydenpidossa luovaa taukoa heidän kanssaan..
Vastaukset 4
Vanhimmat
neuvoja. Itse olen mielessäni "siirtänyt" omaa totuutta tuputtavat kaveriluokkaan. Toivottavasti sinulla on myös niitä tukijaystäviä, tai sitten kivoja kavereita - on niitä, kun huomaa kurkistaa nurkan taakse.
Ihan totta kyllä. Kyllä nämä ystävät alennetaan kavereiksi ja siirretään toiseen luokkaan..Kyllä elämässäni on yksi sellainen ihminen, joka on kokenut samoja asioita kuin minä ja ymmärtää minua sellaisena, kuin olen. Saan olla kiitollinen hänestä, vaikkakin hän asuukin yli 300 km päässä...
ystäviä. Tehtävänä olisi tukea sinun omaa ratkaisua olipa se sitten minun mielestä aivan typerää, en kuitenkaan suostuisi leelian lepotuoliksi tuomitsemaan miestäsi koska tiedät itse paremmin omat asiasi. päätöksesi erota tukisin sinua pysumään päätöksessäsi - jos taas haluaisit jatkaa, ystävänä kannustaisin. en osaa siihen vastata onko tälläinen tosi ystävä mutta noin itse toimisin.
Luin sinun teksitin ja kylläpäs tuntui samalta .
Olen ollut kaveri yhen melk. 5 nuoremmman tytön kaa ja me olimme Bestiksiä varmaan jokin 5 v. kunnes minä muutin Närpiöst takaisin rannikolle ja hän rupesi aattelen et menisin tämän poikakaverin kaa sänkyyn vaikka en ole sellainen tyyppi. Hän nis. "bestis" onkin monta kertaa ollu mun poika kavereitten kaa sängys. ja tämä vissiin pelkäs et kostan hänelle niin hän laittoi ystävä suhde poikki ja alkas keksimään valheita ja levittelemään valheita.
Emme ole enää ystävi minulla on vain enää 2 tosi ystävää... Olis kiva jos haluaisit ottaa yhteyttä minuun :D