Parasta motivaatiota on se kun paino tippuu! Siitä saa ihan uskottomasti uskoa ja tahtoa jaksaa laihdutusta. Mikään muu ei mielestäni motivoi yhtä hyvin. Ei tee edes mieli syödä mitään, kun vaan leijailee onnessaan siitä että taas ollaan menossa vaa'alla alaspäin! Hiphei.
Se on muuten jännä juttu, että kun on vähän pidemmän aikaa syömättä, ensin tietenkin tulee nälkä...mutta sitten se nälkä menee ohi ja onkin taas ihan hyvä olo. Silloin keho alkaa polttaa rasvaa energiaksi. Silloin tietää että nyt sitä rasvaa häviä koko ajan, hienoa!! Usein syön vasta kun on ihan pakko, että tulee oikein sellainen huono ja heikko olo. Mutta en siltikään retkahda syömään paljoa vaan pari hedelmää tai voileipä tai jogurtti vie jo senkin nälän pois.
Välillä on ollut kausia jolloin ruoan himo on ollut jatkuvaa, on vaan koko ajan ollut ruoka mielessä ja tehnyt mieli syödä. Nyt kun on päässyt siitä eroon niin tuntuu melkein että syö vain koska on pakko. IHANAA! Just tällaista mä ole toivonut, sellaisen jatkuvan herkuttelun himon jälkeen :) :)
tsemppiä kaikille!
Se on muuten jännä juttu, että kun on vähän pidemmän aikaa syömättä, ensin tietenkin tulee nälkä...mutta sitten se nälkä menee ohi ja onkin taas ihan hyvä olo. Silloin keho alkaa polttaa rasvaa energiaksi. Silloin tietää että nyt sitä rasvaa häviä koko ajan, hienoa!! Usein syön vasta kun on ihan pakko, että tulee oikein sellainen huono ja heikko olo. Mutta en siltikään retkahda syömään paljoa vaan pari hedelmää tai voileipä tai jogurtti vie jo senkin nälän pois.
Välillä on ollut kausia jolloin ruoan himo on ollut jatkuvaa, on vaan koko ajan ollut ruoka mielessä ja tehnyt mieli syödä. Nyt kun on päässyt siitä eroon niin tuntuu melkein että syö vain koska on pakko. IHANAA! Just tällaista mä ole toivonut, sellaisen jatkuvan herkuttelun himon jälkeen :) :)
tsemppiä kaikille!
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta muista että et enää ikinä voi ruveta syömään tai lihot muuten. Mä nautin ihanista mauista ja "pehmeydestä".
Se että nauttii ruoasta on eri asia kuin se että ruoka pyörii pakonomaisesti mielessä koko ajan. Aikaisemmin mulla oli niin mutta ei enää :)
Muistan ton ihana tunteen, aivan kun mun kirjottaman. Luulin että olin vihdoin löytänyt hyvältä tuntuvan tien, itselleni sopivan laihdutustyylin. Lopulta kaikki olikin liian ihanaa ja liian helppoa ja pikkuhiljaa oli pakko myöntää että on anoreksia. En nyt väitä että sulla olisi mutta tuo on tarkka kuvaus mun tuntemuksista taudin alkuajoilta. Sitä ei sillon vielä ite tule ajatelleeksikaan mutta matka ei oo pitkä todelliseen sairastumiseen.
Niin mutta kun musta just tuntuu siltä että enää ruoka ei hallitse mun elämää. Aiemmin se oli sitä, että söin, tuli huono omatunto, masennuin, inhosin itseäni, yritin laihduttaa ja sitten taas toisaalta herkut vetivät puoleensa ja taas tuli itseinho ja masennus. Sellainen loputon kierre.
Nyt jotenkin tuntuu että olen päässyt siitä yli. Kyllähän mä tietenkin syön nykyään, mutta paljon vähemmän ja harvemmin kuin aiemmin. Tänään olen syönyt vain lämpimän ruoan ja yhden leivän aamupäivällä. Mietin että pitäisi syödä iltapala mutta ei tee jotenkin mieli. Tavallaan myös pelkään että jos taas aloitan ruoalla mässäilyn niin sitten taas lähtee lapasesta koko homma.
Saanko kysyä mittojasi? Ja paljon olet laihtunut ja missä ajassa?
Sama täällä!
Olen laihduttanut vuoden alusta lähtien painonvartioissa ja kun noin kuukausi sitten paino rupesi junnaamaan samassa, rupesin kokeeksi ananasdietille.
Sillä olen nyt saanut pudotettua 6,5kg lisää ja helposti nyt on paino pudonnut n. 15kg kaikkiaan.
Kun tammikuussa aloin painoin 72kg
ja nyt painan n. 57kg
En aikoihin ole ollut näissä mitoissa!
Kun syöt terveellisesti ja liikut reippaasti päivittäin, niin eiköhän rupea tuloksia syntymään.
En tiedä, mutta onko se kateutta vai mitä, kun noita epäilijöitä ja mollaajia on joka lähtöön vaikka täältä ollaan tukea hakemassa.
Harvassa on tukijoiksi asti.
Minä toivotan sinulle tsemppiä urakkaasi ja kirjoittelehan tuloksia tänne, olen mukana jännäämässä saavutustasi!
Terv. molla-maija
Ei mua ainakaan huvittaisi tiputtaa lihaksia pois. Tolleen lähtee ne lihakset, sitten vasta ehkä läskiä ja kun ei ole niitä lihaksia niin pam, kaikki pamahtaa suoraan läskiksi. Onnittelut, olet saanut itsellesi anoreksian, on varmaan todella hienoa kun tietää kuolevansa eikä tule "yllätyksenä". Kaikenmaailman...
:) Kyllä mulla lihakset on, koska kun syön, katson että saan joka aterialla proteiinia ja lisäksi urheilen jonkun verran (toki sitä voisi aina tehdä enemmän). Tietenkin aina pikkaisen lihasmassaa katoaa kun laihduttaa mutta mieluummin menetän vähän lihasmassaa nyt ja hankin sen takaisin sitten kun olen ihannepainossani.
Eikä mulla mikään anoreksia ole myöskään enkä todellakaan ole lähelläkään kuolemaa :D Huvittavia kommentteja. Olen vain tyytyväinen kun olen oppinut syömään elääkseni enkä elä syödäkseni, kuten joskus ennen :) Se varmaan olisi hyvä monien muidenkin oppia. Ja yllättävän kevyellä ruokamäärällä sitä pärjää, ihmiskehohan voi hyvin nimenomaan hoikkana ja sellaisiahan meidän esi-isämmekin ovat olleet.