Heippa vaan kaikki! Tämä on lyhyt (toivottavasti) selonteko kolmen viikon takaisesta operaatiosta, jossa suukirurgi poisti 2 viisuria (toinen osittain puhjennut, toinen kokonaan) ja hammaslääkäripelon! Tällä palstalla on niin paljon kauhutarinoita, että ajattelin olevan oikea aika antaa vähän vastapainoa niille.
Olen aina pelännyt hammaslääkäriä. Siksi, kun puoliksi puhjennut viisaudenhammas alkoi vaivata, halusin alunperin nukutushoidon. Onneksi (sic!) aikataulujen yhteensovittaminen täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolella olisi ollut mahdoton tehtävä, kun leikkaussali on varattu vain tietyksi päiväksi kuukaudessa... Näin ollen suostuin sitten hoitamaan operaation Diapamin voimalla. Kotiin tultua hirvitti - mitähän tästäkin oikein tulee...
Tuntia ennen H-hetkeä 10mg Diapamia ja 600mg Buranaa, ja menoksi! Aika oli ehkä 5min myöhässä, siihen mennessä lääkkeen vaikutus oli aikalailla huipussaan ja 90% pelosta poissa. Suukirurgi oli juuri oikeanlainen juuri minulle, ja mahdottoman taitava! Puudutuspiikit, peräti 5kpl, eivät sattuneet oikeastaan yhtään, ja loppu oli helppoa. Homma oli sitäpaitsi uskomattoman nopea! Yhtään mitään kamalaa ei tapahtunut, pelkoni oli ollut täysin turha.
Jälkeenpäinkään ei ole ollut kovia kipuja, parin päivän päästä söin jo normaalisti. Nyt aikaa on kulunut 3 viikkoa ja 1 päivä. Ylähampaan kohta on kokonaan parantunut, alahampaan tilalla on vielä pieni kuoppa. Parasta on, että (hammas)lääkäripelkoni on historiaa! Pahamaineinen leikkaus ei ollutkaan kamala, joten enköhän selviä paljosta muustakin! Elokuussa poistetaan toisen puolen viisurit, mistä aion selvitä ilman Diapamia - enhän enää pelkää.
Tsemppiä kaikille viisurileikkaukseen tai muuhun poistoon meneville! Hyvät mahdollisuudet, että menee hyvin! Kauhutarinoijat eivät varmaankaan valehtele, mutta he saavat suuren näkyvyyden, koska hyvistä kokemuksista ei puhuta ja kirjoiteta niin paljon. Heidän osuutensa on kuitenkin varmasti pieni.
Olen aina pelännyt hammaslääkäriä. Siksi, kun puoliksi puhjennut viisaudenhammas alkoi vaivata, halusin alunperin nukutushoidon. Onneksi (sic!) aikataulujen yhteensovittaminen täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolella olisi ollut mahdoton tehtävä, kun leikkaussali on varattu vain tietyksi päiväksi kuukaudessa... Näin ollen suostuin sitten hoitamaan operaation Diapamin voimalla. Kotiin tultua hirvitti - mitähän tästäkin oikein tulee...
Tuntia ennen H-hetkeä 10mg Diapamia ja 600mg Buranaa, ja menoksi! Aika oli ehkä 5min myöhässä, siihen mennessä lääkkeen vaikutus oli aikalailla huipussaan ja 90% pelosta poissa. Suukirurgi oli juuri oikeanlainen juuri minulle, ja mahdottoman taitava! Puudutuspiikit, peräti 5kpl, eivät sattuneet oikeastaan yhtään, ja loppu oli helppoa. Homma oli sitäpaitsi uskomattoman nopea! Yhtään mitään kamalaa ei tapahtunut, pelkoni oli ollut täysin turha.
Jälkeenpäinkään ei ole ollut kovia kipuja, parin päivän päästä söin jo normaalisti. Nyt aikaa on kulunut 3 viikkoa ja 1 päivä. Ylähampaan kohta on kokonaan parantunut, alahampaan tilalla on vielä pieni kuoppa. Parasta on, että (hammas)lääkäripelkoni on historiaa! Pahamaineinen leikkaus ei ollutkaan kamala, joten enköhän selviä paljosta muustakin! Elokuussa poistetaan toisen puolen viisurit, mistä aion selvitä ilman Diapamia - enhän enää pelkää.
Tsemppiä kaikille viisurileikkaukseen tai muuhun poistoon meneville! Hyvät mahdollisuudet, että menee hyvin! Kauhutarinoijat eivät varmaankaan valehtele, mutta he saavat suuren näkyvyyden, koska hyvistä kokemuksista ei puhuta ja kirjoiteta niin paljon. Heidän osuutensa on kuitenkin varmasti pieni.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Että jos se operaatio osoittautuukin vaikeaksi eikä halua jaktaa kivun tai muun kauhun takia, niin voiko siitä tuolista nousta ylös ja lähteä kotiin?
Lähtisitkö pois kesken leikkauksen? Kai kannattaisi antaa kirurgin ommella haava kiinni ensin? Kai voi, mutta tuskin se on järkevää. Jos kipua tuntuu, luulen että antavat lisää puudutusainetta. Periaatteessa suostumuksensa saa ymmärtääkseni peruuttaa kesken toimenpiteen, mutta kuten jo totesin, ei kannata häipyä auki olevan leikkaushaavan kanssa. Miksi haluaisitkaan?
Jos tuntuu pahalta niin haluan pois.
Itse pelkäsin myös hirmuisesti leikkausta, mutta se olikin easy-juttu! Minulta poistettiin kaksi päivää sitten leikkauksella puhkeamaton yläviisuri, ja se oli nopea ja kivuton toimenpide! Olen syönyt jo pehmeitä ruokia, eikä kipuja juurikaan ole ollut. Poski turposi vähän, vaikka pidin koko leikkauspäivän siinä kylmää. Pahin pelko on poissa, mutta alaviisureiden leikkaukset silti jännittää, koska ne ovat yleensä vähän vaikeampia....