Erosin hiljattain poikaystävästäni, osasyynä oli se, että aloin ajatella romanttisesti erästä miesystävääni. Olen jo jonkin aikaa ajatellut, että tämän ystäväni kanssa olisi paremmin ja pohdinkin nyt sitä, pitäisikö asian eteen tehdä jotakin.
Ystäväni on rauhallisuuden ja tyyneyden perikuva, itse olen taas täydellinen vastakohta. Koen, että ymmärrämme toisiamme lähes täydellisesti ja käymme pitkiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta.
Erottuani poikaystävästäni näin tätä miestä heti samana päivänä, jona olimme eronneet, sillä tämä ko mies on yksi parhaista ystävistäni. Tietenkin olin kaikesta huolimatta erosta pahoilla mielin ja itkin jonkin verran. Puhuin erosta ystäväni kanssa ja hän sai minut piristymään.
Tunnen oloni käsittämättömän hyväksi tämän miehen seurassa. En kuitenkaan uskalla tehdä asian eteen mitään, sillä pelkään, että hän ei ajattele minua samalla tavalla. Hän on minulle ihmisenä liian rakas, enkä kestäisi, jos menettäisin tämän ihmisen. Toisaalta minua jäisi vaivaamaan suuresti, jos en tekisi mitään asian eteen.
Tämä mies ei todellakaan ole minulle mikään erosta toipumisen keino tai väline, vaan erittäin tärkeä ihminen, jota olen ajatellut useasti vielä ollessani suhteessa.
En tiedä, miten voisin lähestyä. Näemme viikoittain, mutta ainoastaan kaverina. Tätä miestä on tunnerintamalla vaikea lukea, en tiedä yhtään, olisiko hän kiinnostunut vaiko ei. Tuntuu hölmöltä, että alkaisin "iskeä" kaveriani, eli en osaisi käyttää häneen ns. perinteistä iskutaktiikkaa, jota voisi käyttää vaikkapa baarissa johonkin käytännössä tuntemattomaan ihmiseen.
Minua pelottaa, että joku nappaa tämän silmissäni minulle täydellisen miehen silmieni edestä. En uskalla kertoa tunteistani, ainakaan vielä. Pelkään liikaa tuhoavani ystävyyden. Miten minun kannattaisi toimia ja käyttäytyä? Mitä itse tekisitte?
Haluan tosissani tämän miehen.
Ystäväni on rauhallisuuden ja tyyneyden perikuva, itse olen taas täydellinen vastakohta. Koen, että ymmärrämme toisiamme lähes täydellisesti ja käymme pitkiä keskusteluja aiheesta kuin aiheesta.
Erottuani poikaystävästäni näin tätä miestä heti samana päivänä, jona olimme eronneet, sillä tämä ko mies on yksi parhaista ystävistäni. Tietenkin olin kaikesta huolimatta erosta pahoilla mielin ja itkin jonkin verran. Puhuin erosta ystäväni kanssa ja hän sai minut piristymään.
Tunnen oloni käsittämättömän hyväksi tämän miehen seurassa. En kuitenkaan uskalla tehdä asian eteen mitään, sillä pelkään, että hän ei ajattele minua samalla tavalla. Hän on minulle ihmisenä liian rakas, enkä kestäisi, jos menettäisin tämän ihmisen. Toisaalta minua jäisi vaivaamaan suuresti, jos en tekisi mitään asian eteen.
Tämä mies ei todellakaan ole minulle mikään erosta toipumisen keino tai väline, vaan erittäin tärkeä ihminen, jota olen ajatellut useasti vielä ollessani suhteessa.
En tiedä, miten voisin lähestyä. Näemme viikoittain, mutta ainoastaan kaverina. Tätä miestä on tunnerintamalla vaikea lukea, en tiedä yhtään, olisiko hän kiinnostunut vaiko ei. Tuntuu hölmöltä, että alkaisin "iskeä" kaveriani, eli en osaisi käyttää häneen ns. perinteistä iskutaktiikkaa, jota voisi käyttää vaikkapa baarissa johonkin käytännössä tuntemattomaan ihmiseen.
Minua pelottaa, että joku nappaa tämän silmissäni minulle täydellisen miehen silmieni edestä. En uskalla kertoa tunteistani, ainakaan vielä. Pelkään liikaa tuhoavani ystävyyden. Miten minun kannattaisi toimia ja käyttäytyä? Mitä itse tekisitte?
Haluan tosissani tämän miehen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Erosit siis ja heti välittömästi tämän jälkeen hait tästä ystävämiehestä lohtua ja läheisyyttä, kun yksin olo olisi ollut niin kovaa. Kuulostaa niin tyypilliseltä. Mies vastaa siihen lohdun ja yummärryksen tarpeeseen, joka sinulla juuri nyt on päällimmäisenä. Yleensähän nämä tarinat päättyvät siten, että kun olet taas koonnut itsesi ja tunnet olevasi vahva, ymmärtäjän tarve painuu taustalle ja kiinnostuksesi toisenlaisia, jännittävämpiä miehiä kohtaan herää. Huomaat, että ystävämies olikin vain laastari, jonka avulla pääsit vaikean ajan yli.
Sama tilanne, paitsi että en ole eronnut poikaystävästäni (ainakaan vielä) ja miesystävä sattuu kaiken lisäksi olemaan poikaystävänikin ystävä.
Jotain on tehtävä, sillä tunnehämminkini alkavat olla jo liian läpinäkyviä. Helpottaisi jos rohkenisin kertoa tästä ystävämiehelleni. Siten voisin joko saada hänet, tai sitten hän säikähtäísi ja etääntyisi elämästäni, vieden samalla ongelmani mennessään.
Sain hänet.
Tuntemattomia isketään, ystävälle puhutaan. tai kirjoitetaan kirje, jos ei pysty sanomaan kasvotusten.
Kuulun siihen miesryhmään joka ei usko miehen ja naisen pelkkään kaveruuteen. Kyllä siinä aina jonkinlainen eroottinen pohjavire on läsnä. Olenkohan lukenut liikaa Freudia, ehkäpä. Mikäli ystävyytenne on niin lujalla pohjalla kuin annat viestissäsi ymmärtää voit mielestäni aivan hyvin tehdä tämän asiallisen tahdikkaasti hänelle selväksi. Jos mies silloin ottaa ja häippäisee niin lämmin ystävyytenne paljastuu silloin pelkäksi illuusioksi sinun korviesi välissä. Et ole menettämässä mitään vaan saamassa asiaan selvitystä. Älä tyrkytä itseäsi. Tee vain hänelle selväksi asioiden tila ja jos lähtee, niin siinähän se sitten olikin koko baletti. Kyllä vapaita ja kivoja miehiä riittää.
Hyvää kesää sinulle toivottaa: Seppo
minä ole tuo mies