Verestän tässä muistoja

umbrellaliini kirjoitti:

Ajattelin nyt tässä ihan muuten vaan, muistoja verestääkseni kirjoittaa oman tarinani e-pillereistä. Toimikoot se myös osaltaan varoituksena (joo, joo, tiedetään, pillerit vaikuttavt jokaisen kehossa omalla laillaan, mutta näin kuitenkin täällä. Tässä siis vain yksi kertomus ja kehotankin lukemaan, mikäli suunnittelet pillereidenkäytön aloittamista)

Siihen aikaan olin niin epätoivoinen (ja naiivi), olin kärsinyt valtavista kuukautiskivuista ja vaivoista, sekä runsaasta valkovuodosta jo aikoja. Helpotuin, kun terveydenhoitaja ehdotti minulle vaivojen hoitoon e-pillereiden napsimista. Siitähän se resepti sitten lähti kourassa kohti apteekkia. (olin siis noihin aikoihin 17-vuotias). Pillerit toimivat kuin unelma (Jos nyt ei oteta huomioon ensimmäisen liuskan aikaista kuukautisvuotoa, joka kesti yli kuukauden) Kuukautiskivuista ei ollut enää tietoakaan, vuoto väheni ja oli säännällistä, kuin unelmaa! Ja mikä parasta, inhottavan runsas valkovuoto loppui kuin seinään. Eihän siinä voinut olla kuin onnensa kukkuloilla.

Kuukausien saatossa huomasin kuitenkin vähitellen vähemmän mukavia sivuvaikutuksia itsessäni. Kaikkein merkittävimpiä varmasti olivat mielialanheittelyt. Voi että näin jälkeenpäin ajateltuna olin ikävä läheisilleni. Saatoin äyskiä ja huuta, kiukutella ja syyttää muita ilman minkäänlaisia selityksiä. Hirveän usein pinna oli kireällä ja itku herkässä. Vähitellen tajusin myös kuinka ennen niin eläväiset hiukseni olivat muuttuneet kuolleiksi ja äärimmäisen ohuiksi, huonokuntoisiksi hapsuiksi. Viemärit olivat tukossa ja lattiat täynnä hiuksiani. Kesällä ilmestyivät myös aurinkonypyt, joita minulla ei koskaan ennen ollut ollut. Limakalvot kuivuivat täysin luonnottomaan kuntoon. Mutta toisaalta, mitäpä siitä, sillä ainakaan miehet eivät käyneet milessäni valehtelematta kertaakaan koko pilleriajajakson aikana. Kaikki halut olivat kadonneet, mikään ei tuntunut huvittavan ja kaikki tuntui menevän päin p-tä. Se siitä alkuhuumasta siis. Vuoden käytön jälkeen päätin, ja paskat, enää en sisuksiini keinohormoneja lapa, olkoot. Tulkoot sitten taas tuskamenkat ja muut, mutta niinkään en halunnut elämääni jatkaa.

Seuraava vuosi olikin sitten aikaisenpaa kaameampi, näin terveydentilaani ajatellen. Menkkoja ei alkanut kuulua, ajttelin kuitenkin, että sinänsä hyvä. Kaikkea muuta sitten tulikin. Olen lähestulkoon varma, että juuri pillereiden lopettaminen sai aikaan aivan käsittämättömät vatsavaivat. Kyseisen vuoden voi kyllä sanoa olleen elämäni tuskallisin. Maha oli kokoajan ihan jumissa, mitään ei tullu pihalle, vaikka mitä yritti. Jokainen päivä alkoi ajatuksella,"jospa tänään saisin jotain ulos" Ramppasin vaivoineni lääkärissä. Menkkojakaan ei edellenkään kuulunut, vaikka muutamaan kertaan niitä yritettiin keltarauhashormonein aloittaa. Silloin keväällä olin vaivoineni niin lopussa, että mietin, onko tässä touhussa enää mitään järkeä..

Nyt kaksi vuotta on vierähtänyt e-pillereiden lopettamisesta. Onnekseni saan olla tyytyväinen terveydentilaani. Maha on lähes kunnossa ja menkat alkoivat viime talvena, aivan itsestään (puolitoista vuotta se otti. Ajattelin kyllä jo, että enää en "niitä päiviä" koe) Ja mitä muuta, halut ovat palanneet (vai pitäisikö sanoa vasta syttyneet), että kesämiestä tässä kiikaroidaan =) (vielä ei ole napannut, mutta onhan tätä aurinkoa tässä vielä jäljellä)

Ja mikä oli siis tarinan opetus? No ei nyt sen kummemmin opetusta, mutta kehoittaisin kuitenkin jokaista miettimään kohdallaan, voisivatko asiat olla toisin, ilman kehon sisään lapattavia hormoneja (en nyt tarkoita raskautta, joo..) Mutta ihan oikeasti, elämänlaatu voisi siitä parantua. Näin kävi ainakin minulla. Olen ainakin itse päättänyt olla koskaan enää aloittamatta e-pillerien syömistä. Nautinnollista kesää kaikille!

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä