Olen 36v mies ja erosin 6 vuoden avioliitosta ( 4 vuotta seurustelua) viime kesänä. Ennen ex-vaimoani mulla oli jonkun verran (ei miljoonia) yhden illan - 2-3 viikon juttuja, seksipainoiteisia siis.
Nyt olen vuoden elellyt yksin ja tullut totaalisesti siihen johtopäätökseen, että tein oikean ratkaisun. Lähdin lätkimään, koska tajusin tekeväni väärin, koska en vaan kyennyt pitämään näppejäni erossa kaikista herkkubeibeistä (joita varatulle tuntuu olevan tarjolla vähän liikaakin). No yllättäen kyllä sinkkuna menestys on ollut heikonlainen, muttei ihan nollaa...
Mutta muuten... On tää saatanan ihanaa elämää. Ei kompromissejä, ei yhteensovittamisia. Otan viunaa kun haluan, isken (tai ainakin yritän) iskea naisen kuin naisen silloin kun haluan...
~mahtavaa~
tiedän ettei suurimmasta osasta miehistä ole tähän, koska he ovat armottomia nössöjä. Onko se sitten parempi kuolailla kadulla muiden perään ja leikkiä muuten koiraa ?
T. Akateeminen semipelimies
Nyt olen vuoden elellyt yksin ja tullut totaalisesti siihen johtopäätökseen, että tein oikean ratkaisun. Lähdin lätkimään, koska tajusin tekeväni väärin, koska en vaan kyennyt pitämään näppejäni erossa kaikista herkkubeibeistä (joita varatulle tuntuu olevan tarjolla vähän liikaakin). No yllättäen kyllä sinkkuna menestys on ollut heikonlainen, muttei ihan nollaa...
Mutta muuten... On tää saatanan ihanaa elämää. Ei kompromissejä, ei yhteensovittamisia. Otan viunaa kun haluan, isken (tai ainakin yritän) iskea naisen kuin naisen silloin kun haluan...
~mahtavaa~
tiedän ettei suurimmasta osasta miehistä ole tähän, koska he ovat armottomia nössöjä. Onko se sitten parempi kuolailla kadulla muiden perään ja leikkiä muuten koiraa ?
T. Akateeminen semipelimies
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hetken sun hurmaa kestää, kunnes huomaat se loppui tähän ja ympärilläs on elämää vähän.
Yksinäinen vanhuus odottaa. Pidä huoli, että löydät elämän sulostuttajan ja et sitte muita kattelekkaan, ku syrjäsilmällä.
Toki tuossakin on ainakin osatotuus, siksi en sanokkaan että "ei enää koskaan". Mutta turha tässä suht. nuoren miehen on säntäillä liikaakaan.
Mitä sitä täällä toitotat, nauti ihmeessä niin kauan kuin voit. Sitten voit miettiä mihin tuli elämä käytettyä,,,,viinaan ja naisiin,,,kadehdittavaa.
Voihan sen toki valheeksikin käsittää mutta laillisesti ottaen kyseessä on kahden aikuisen tekemä sopimus. No. Moni nainenkin käsittää tämän sopimuksen teennäisyyden ja harrastavat kotitarveprostituutiota saadakseen edes jotenkin tahtonsa läpi. Mielestäni teit viksusti erotessasi epätyydyttävästä liitosta. Usein on niin että se petetty osapuoli on omalla käytöksellään aiheuttanut kumppaninsa vieraissakäynnit. Syitä sysissä ja sepissä...
Elä elämäs ja nauti , jos tämä ratkaisu tuo onnen. Mitä kyselet ja ihmettelet?
Kasva vähän, olet kuitenkin jo 36 vuotta. Kerro samat jutut uudestaan 10 vuoden päästä.
Eikä sua kyllä käy kateeks, kun et edes tunnista nössöä vaikka se sua aamuisin peilistä katsookin.
Huvittava on juttusi. Sinä itse vaikutat nössöltä tuon tarinasi perusteella. Et kykene ottamaan vastuuta itsestäsi ja läheisestäsi.Katsos, miehiä on monenlaisia!
Tää on huono provo, olisit kirjoittanut mehevämmin. Naisena tiedän, että miestä saisi vaikka joka illalle..no problem, mutta onneksi ei ole tarvis sitä itselleen todistella, tieto riittää!
t. yhdenmiehen nainen
Elämä on vähän sellaissta, että matkan varrella tulee vastaan kaikenlaista markkinapöytää ja houkutuksia. Kyse vain on valinnoista ja itsehillinnästä miten haluaa itse elämänsä elää ja millaisia valintoja tehdä?
Jos se nyt on sitten niin mahtavaa että on kykenemätön sitoutumaan ja vastuuntunnoton, itsehillintä puuttuu, viina maistuu jne."kova jätkä" Niin onnea vaan valitsemalle tielle. Kukin tyylillään...
Onnittelut oikeasta valinnasta. Teit varmasti vaimoasikin kohtaan oikein, kun lopetit sopimuksen, jota et pystynyt pitämään.
Nyt kun tunnet itseäsi paremmin, toivon, että pysyt myös päätöksessäsi, etkä vie vihille heti seuraavaa naista, jonka kanssa seurustelet hiukan tiiviimmin.
Olen aina ihmetellyt sitä, miksi ihmiset, jotka haluavat pitää optionsa avoinna ylipäätään menevät naimisiin. Eikö olisi helvetin paljon helpompaa viettä tuota kehumaasi poikamieselämää ja ottaa ilo irti siitä?
Itse olen taas parisuhdeihmisiä ja haluan viettää elämäni yhden ihmisen rinnalla, tehdä kompromisseja ja rakentaa yhteistä elämää. Valitettavsti vaan mies, joka minua aikoinaan kosi ja ehdoin tahdoin halusi viedä vihille, olisi sittenkin mieluummin viettänyt hurjaa poikamieselämää. Toki päästin hänet lähtemään heti, kun tajusin mitä hän elämältään halusi, mutta harmillista minulle oli se, että menetin avioliiton aikana parhaat vuoteni ja mm. lapset jäivät hankkimatta tuon miehen rinnalla. Nyt minä makselen sitä velkaa...
Jos mies olisi riittävän ajoissa kertonut, ettei avioliitto ole häntä varten, olisin tyytyväisenä jatkanut etsintää ja saanut mahdollisesti jonkun toisen kanssa ne haluamani lapsetkin.
...sinulle, jos lapset jäi noin hankkimatta. Toisaalta olisithan voinut lapsen hankkia ominnokkinesi? Miestähän ei siinä tarvita, kuin muutamaksi minuutiksi.
Mutta entäs jos on sellainen mies, ettei halua leikkiä koiraa, mutta silti olisi kiva olla vakisuhde ja lapsiakin?
Miksi nainen suostuu vain "koko pakettiin", jossa pyritään kastroimaan mies tahdottomaksi nahjukseksi ns kunnon mieheksi, joka ei tee muuta kuin katso Innoa ja keskustele puutarhanhoidosta?
Minulla on jo koira, en tarvinnut miestä siihen rooliin. Eikä kyse ollut koko paketista, vaan nimenomaan tuon miehen kanssa lapsia ei ollut tiedossa. Silti suostuin lopulta HÄNEN kosintaansa. Minä en edes avioliittoa halunnut.
Ja koska suostuin kosintaan, ei minulla ollut mahdollisuutta hankkia niitä lapsia edes omin nokkineni. Mies koki miehisyytensä uhatuksi, jos olisin hankkinut siemenet muualta - vaikka pankista.
Mitä tulee sitten kastroimiseen... En ihan keksi mitä ajat takaa.
Mies sai harrastaa mitä halusi. Mies sai matkustaa minne halusi. Mies sai juhlia poikien kanssa niin paljon kuin halusi. Ja sai katsoa myös televisiosta mitä halusi.
Minä tein töitä ja kustansin kodin, kesämökin, auton, ulkomaanmatkat ja purjeveneen. Hän hankki sillä aikaa kenkää duunistaan ja lähti opiskelemaan unelma-ammattiaan, josta ei kyllä rahaa ollut tiedossa myöhemminkään.
Eli: minä en kastroinut häntä, hän oli munaton ihan omasta takaa. Ja nyt hän on menossa naimisiin naisen kanssa, joka ensitöikseen hankki siemenet pankista, pani kaverin hanttihommiin saadakseen perheelle rahaa ja kielsi bilettämisen kavereiden kanssa, käski myös miehen ommella uudet verhot kotiin ja yhdessä varmasti katselevat innoakin. Lisäksi mies on ajettu pois omasta sängystään, jotta vaimo saa nukkua rauhassa ilman häiritsevää kuorsausta.
Joten nyt kysynkin, mitenkä tämä sopii teoriaasi? Eikö tämän perusteella voisi päätellä, että miehet nimenomaan haluavat kaikkea sitä, mitä sinä pidät halveksittavana?
...erikoinen ja epåtavallinen.
Entisellä miehelläsi on ollut lähes unelmaliitto, jos kuvailemasi pitää paikkaansa. Eipä ihme, että sinua ylipäänsä kosi. Ihmettelen vain suostumistasi, jos mies oli kerran munaton.
Minun otanta on jotain väliltä 15-50 miespuolista henkilöä ja todistukset ovat olleet varsin toisenlaiset:
-jos nainen tienaa enemmän kuin mies, raha on naisen rahaa
-jos mies tienaa enemmän kuin nainen, raha on yhteistä
-mies ei lomaile kavereiden kanssa ex-tempore. Loman voi järjestää, kun vuotta ennen varaa ajan. Silloinkin jää kiitollisuudenvelkaa. Vähintään yhtä kallis loma pitää naisen kanssa kustantaa.
-kotiin ei voi kutsua ketään miespuolisia ns "huonoja" kavereita, kun nainen on siellä.
Listaa voi jatkaa loputtomiin. Naisilla on ylipäänsä outo käsitys jostain pyhästä ideaalisuhteesta, jossa kaikki menee Raamatun mukaan ja mitään kismaa ei voi olla. Lisäksi vaimon mielipide on usein koko perheen mielipide.
Yo asioissahan ei ole mitään pahaa, jos se molemmille osapuolille sopii. Yllättävän moni mies on mieluummin tossunalla, kuin taivasalla.
Ne jotka eivät tossunalle viitsi ahtautua, ovat sitten yksin ja hankkivat vaikka vakipanon, johon ei liity mitään tunteita.
Silti joskus ihmetyttää, miksi on olemassa vain nämä ääripäät.
Yo on tietenkin rankka yleistys, kuten niin moni muukin kirjoitus täällä. On poikkeuksia ja otantani voi olla liian suppea jne.
että jos miehellä on liian helpot oltavat, hän kyllästyy ja lähtee etsimään itselleen uusia haasteita. Olenkin pohtinut, pitäisikö minun järjestää parisuhteeseen draamaa, kiukkukohtauksia ja mykkäkouluja ihan vain siksi, ettei mies pääsisi turtumaan "unelmaliittoonsa".
Näkökulmamme tähän aiheeseen poikkeavat toisistaan aika merkittävästi, sillä omassa ystäväpiirissäni meitä hyvin tienaavia uranaisia on useampi ja valtaosalla meistä on omani kaltaisia kokemuksia.
Meistä ei ole kukaan säästellyt rahojaan, kun on ollut kyseessä kumppanin hyvinvointi. Olemme mielellämme jakaneet sen, mitä omistamme ja mitä tienaamme. Mutta esim. niissä perheissä, joissa vaimo on jäänyt äitiyslomalle, ovat miehet ruvenneet välittömästi kiukuttelemaan rahan ja ajan puutteesta, omien harrastusten kärsimisestä jne. jne. kun ovat joutuneet väliaikaisesti perheen ykköselättäjän rooliin ja ottamaan oman vastuunsa perheen kasvusta.
Ai miksi suostuin munattoman miehen kosintaan? En vielä silloin tiennyt hänen olevan sellainen. Hän osoittautui sellaiseksi vasta tottuessaan helppoon elämään.
Nyt hän siis elää sitä normaalin perheen arkea, jota sinä kutsuit "pyhäksi ideaalisuhteeksi" ja ainakin täältä käsin katsottuna vaikuttaa ihan onnelliselta. Eli oman kokemukseni perusteella olisin edelleenkin sitä mieltä, että miehet haluavatkin parisuhteen, joka edellyttää heiltä kompromisseja ja sietokykyä.
...ei noin typeriä miehiä löydy edes Brunnsparkenin liepeiltä.
Normimies haluaa saada parisuhteessa pillua ja pysyvyyttä ja silti elää kuin poikamies. Ja jos vielä naisesta saa hyvän kaverin ja keskustelukumppanin, niin mies ei voisi enempää pyytää.
Norminainen taas haluaa pääosin jotain ihan muuta (parisuhteelta).
Noiden kahden yo asian vuoksi avioliitto on yhtä kompromissia.
Muutama esimerkeistäni asuu nimenomaan Brunssparkenin liepeillä.
En tiedä miten määritellään normi tässä tapauksessa. Meikäläisen maailmassa normimies tuntuu haluavan jotain muuta. Tai sitten sille ei vaan riitä mikään. Mene ja tiedä.
Oma toivelistani on jotakuinkin yksi yhteen listan kanssa, jonka kuvasit normimiehen toiveeksi(paitsi tietysti tuo värkkimieltymys on toki vähän toinen). Eikä poikamiehenä eläminen tarkoita minun toiveissani lupaa paneskella pitkin poikin, vaan tilaa elää myös itselleni, kuitenkin parisuhdetta kunnioittaen.
Ehkä minä ja ystäväni olemme vain väärää sukupuolta... tjtn.
erota kun tuntuu olevan kaikki muut miehet himottavampia kun oma... eli siis tiedän että jos joku ihastuttaa saatna lähteä treffeille..
nyt tässä ollaan juuri uuteen asuntoon muutettu mutta eikai järkeä jatkaa kun muut miehet houkuttaa niin kovasti.. eikai tämä sitten voi olla se elämäi mies jos en uskollisuuteen pysty!?