sanonut yhteiselomme aikana kumppanilleni rakastavani häntä. Eipä kyllä kumppanikaan ole sitä sanonut minulle. Yhdessä olemme olleet reilun vuoden, josta yhdessä olemme asuneet n. 3,5 kk. Iältämme kumpikin 20 .
N. vuosi sitten on hän viimeksi sanonut tykkäävänsä minusta, kertaakaan ei kuitenkaan oma-aloitteisesti, etten ensin olisi sitä sanonut. Itse olen viimeksi sanonut varmaan puoli vuotta sitten.
Muuten olen kyllä hellyyttäni osoittanut kuten hänkin.
Mikäs siinäkään rakastamisessa on. Mutta jotenkin se vain jos sanoisin ääneen hänelle...tuntuu jo pelkkä ajatuskin henkeä ahdistavalta. Ei sillä etten hänestä välittäisi, hän on kyllä todella tärkeä ja välitän hänestä paljon. Voisi melkein sanoa, että ensimmäinen aatoksissain, myöskin miete viimeinen. Mutta se että sanoisin ääneen minä rakastan sinua....hui!
N. vuosi sitten on hän viimeksi sanonut tykkäävänsä minusta, kertaakaan ei kuitenkaan oma-aloitteisesti, etten ensin olisi sitä sanonut. Itse olen viimeksi sanonut varmaan puoli vuotta sitten.
Muuten olen kyllä hellyyttäni osoittanut kuten hänkin.
Mikäs siinäkään rakastamisessa on. Mutta jotenkin se vain jos sanoisin ääneen hänelle...tuntuu jo pelkkä ajatuskin henkeä ahdistavalta. Ei sillä etten hänestä välittäisi, hän on kyllä todella tärkeä ja välitän hänestä paljon. Voisi melkein sanoa, että ensimmäinen aatoksissain, myöskin miete viimeinen. Mutta se että sanoisin ääneen minä rakastan sinua....hui!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä sitten?? Jos tuntuu ettet ole valmis sanomaan R-sanaa niin älä sano ellet ole varma että tarkoitat sitä. Se tulee sitten kun on tullakseen. Minusta toiselle voi sanoa rakastan sinua, silloin kun ei osaa kuvitella elämäänsä ilman kyseistä henkilöä. On intohimoa, ilotulituksia, kipinöitä ja vaaleenpunasia pilviä. Jokaiselle se kohta sen sanan sanomiseen on varmaan erilainen.
Minä olen rakastunut, rakastuin ensi näkemältä ja jätin silloisen 4-vuotta kestäneen suhteeni ja se oli paras tekoni ikinä.
minä olen tilanteessa, jossa joudun pakosti elämään arkeani ilman ihmistä joka on tullut minulle hyvin rakkaaksi.Myöskin on mennyt monta pyhää ilman häntä, mutta kun viimein pääsen takaisin hänen syliinsä, ei tarvitse kaukaa hakea sanoja.
Se tunne on niin valtava, ettei se voi olla muuta kuin sitä itsiään, rakkautta, ja se on ihan välttämättä sanottava ääneen. En sano sitä kerjätäkseni samaa tunnustusta. Otan riskin, puhun vain omasta puolestani. Mitä rakkainpain vastaa, se lähtee hänestä itsestään.
lapsi ei voi elää ilman toista, isää tai äitiä. aikuinen täysin sinut itsensä kanssa oleva ihminen voi. itse en ikinä haluaisi rinnalleni ihmistä, joka ripustautuisi minuun niin ettei voisi elää ilman minua.
rakastaa voi myös ilman sanoja. rakkaus on tekoja. rakkaus on parhaimmillaan kun kumpikin seisoo vahvasti omilla jaloillaan toisiaan kunnioittaen.
ilman äitiä ja isää. Kyllä se hengissä pysyy, jos joku vähän huolehtii. Ihme vertaus.
Minä en HALUA elää ilman miestäni. Siis elämähän jatkuu eronkin jälkeen, mutta en halua olla ilman häntä..
kirjoitin:
"lapsi EI voi elää ilman toista, isää tai äitiä. aikuinen täysin sinut itsensä kanssa oleva ihminen voi."
lue tarkemmin niin on helpompi ymmärtää. jos ei halua ymmärtää, ei silloin ymmärrä, vaikka rautalangasta vääntäisi.
Sanot sen vaan ääneen. Ei se sen jälkeen jännitä. Ja sano niin kuin tarkotat.