viime aikoina olen saanut itseni kiinni siitä että katseeni pyrkii hakeutumaan työpaikalla olevaan nuoreen kauniiseen naiseen usein, en tiedä onko hän huomannut, ainakaan ei ole sanonut mitään.
Olen ollut elämässäni paljon omissa oloissani, pitänyt itseäni "paatuneena" yksineläjänä, vannoutuneena poikamiehenä joten en ole kovin hyvä ihmisten kanssa, en ole puhelias jne. siksi olen vaan yrittänyt vältellä häntäkin jotta kohtelisin tasa-arvoisen viileän etäisesti kaikkia ihmisiä työpaikalla ilman mitään "suosikkeja".
Hän on vaan itse puhelias, sosiaalinen ja juttelee työpaikan ihmisten kanssa ilmeisen mielellään, jopa meikäläisellekin joskus vaikkei olla edes samassa työpisteessä ja vaikka olen kuvitellut olevani mistään järkkymätön jääkimpale niin nuo juttuhetket on vaikuttaneet yllättävän paljon. Joskus esim. kun näen hänet odottamatta jossain käytävässä niin melkein säpsähdän ja tunnen itseni typeräksi idiootiksi, miten voi joku ihminen vaikuttaakin noin jopa meikäläiseen, luulin olevani kurinalainen jääkimpale johon mikään ei pystyisi.
Yritän vaan järkeillä koko ajan että HÄN ei yritä mitään, on vain tavallisen ystävällinen tasa-arvoisesti kaikille työpaikan ihmisille ja että noin hyvännäköinen nainen on varmasti jo varattu ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia kuitenkaan eikä mitään järjellistä syytä reagoida näin. Yritän myös ajatella muita asioita ja keskittyä 100% töihini, joskus tehoaa paremmin joskus heikommin.
Muilla samanlaisia kokemuksia? Neuvokaa miten saisin karistettua tällaiset joutavat hömppä-ajatukset pois päästäni?
Olen ollut elämässäni paljon omissa oloissani, pitänyt itseäni "paatuneena" yksineläjänä, vannoutuneena poikamiehenä joten en ole kovin hyvä ihmisten kanssa, en ole puhelias jne. siksi olen vaan yrittänyt vältellä häntäkin jotta kohtelisin tasa-arvoisen viileän etäisesti kaikkia ihmisiä työpaikalla ilman mitään "suosikkeja".
Hän on vaan itse puhelias, sosiaalinen ja juttelee työpaikan ihmisten kanssa ilmeisen mielellään, jopa meikäläisellekin joskus vaikkei olla edes samassa työpisteessä ja vaikka olen kuvitellut olevani mistään järkkymätön jääkimpale niin nuo juttuhetket on vaikuttaneet yllättävän paljon. Joskus esim. kun näen hänet odottamatta jossain käytävässä niin melkein säpsähdän ja tunnen itseni typeräksi idiootiksi, miten voi joku ihminen vaikuttaakin noin jopa meikäläiseen, luulin olevani kurinalainen jääkimpale johon mikään ei pystyisi.
Yritän vaan järkeillä koko ajan että HÄN ei yritä mitään, on vain tavallisen ystävällinen tasa-arvoisesti kaikille työpaikan ihmisille ja että noin hyvännäköinen nainen on varmasti jo varattu ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia kuitenkaan eikä mitään järjellistä syytä reagoida näin. Yritän myös ajatella muita asioita ja keskittyä 100% töihini, joskus tehoaa paremmin joskus heikommin.
Muilla samanlaisia kokemuksia? Neuvokaa miten saisin karistettua tällaiset joutavat hömppä-ajatukset pois päästäni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tunnusta pois, oletkin.
Jo on aika sinunkin marria ihmisten ilmoille. Ei todellakaan ole mikään häpeä tehdä tuttavuutta ihmisten kanssa ja hankkia sosiaalista elämää.
Mistä olet saanut päähän pinttymän, että sinun pitäisi olla joku jurottava puu-ukko?
Juttele sinäkin yhtä iloisesti ko. naisen kanssa. Jos ei muuta kehkeydy, niin ainakin teistä tulee hyvät tuttavat, jopa kaverit. Tai kenties jopa enemmän.
kun lukee lehtiä niin näyttää vähän väliä olevan joku mies syytteessä ahdisteluista, epätasa-arvoisesta kohtelusta jne. niin eipä työpaikalla uskalla kohdella ketään eri tavalla, varsinkaan ilmaista mitään epäammattimaista kiinnostusta juurikin koska ollaan työpaikalla ja siellä on käyttäydyttävä puhtaasti ammattimaisesti.
Mainittakoon vielä että työajan ulkopuolella en ole nähnyt ketään työkavereita, sehän olisikin eri asia jutella niitänäitä vapaa-ajalla.
Ihan turha aliarvioida itseään. LUOTA ITSEESI!!! Ketään ei ole tarkoitettu yksineläjäksi. Jos hän on sinun tyylisesi nainen, ota ihmeessä häneen yhteyttä. Varmasti moni nainen ilahtuu, jos miehet rohkeasti ottaisivat yhteyttä - eivätkä ajattele, mitä jos siitä ei mitään tule. Ainakin saa mielenrauhan, jos on kiinnostunut jostakin ihmisestä. Monet naiset ovat sen verran ujoja ja ihan periaatesyistä haluavat miehen tekevän aloitteen. Näin se vaan menee.
Niin juuri, eli jos ajattelet että hän ei ole kiinnostunut sinusta ja sen takia et tee aloitetta. Silloin teet päätöksen hänen puolestaan, joka on 100% varmuudella EI. Joko meet tekeen sen aloitteen tai sitten et, mutta hyväksy se tilanne oli lopputulos mikä hyvänsä. Ei kannata jäädä asiaa murehtimaan.
kirjoittaja vähän vihjata millaisesta työpaikasta on kyse..?