miehen joka on älykäs, taiteilijapersoona. Hän on mielenkiintoinen tapaus. Kirjoittaa hyvin runoja yms. MUTTA iso mutta! Välillä hän menee aivan omaan maailmaansa, hän ei reagoi mihinkään. En tiedä onko hän yliviisas vai hullu? Kertokaa miehet jos teissä samoja piirteitä, miten kyseiseen ihmiseen pitäisi suhtautua?!
Taiteilijamies
-tunnen erään-
18911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
vaikea kumppani
Mikä tekee hänestä vaikean kumppanin?
eikös se ole sama asia?
Yliviisas ei ole irtaantunut todellisuudesta; hullu on.
kui?
tuossa sit muka on? Ihan normaalia ettei anna ulkopuolisten häiriötekijöiden häiritä keskittymistä :)
selvisi "yliviisaan" perimäisen tarkoituksen olevan "hullu", kuten "höpsö" tai "hörmönen".
Minulla on muutama tuttu, jotka uppoutuessaan asiaan, eivät reagoi ympärillä olevaan maailmaan.
Joskus itselläni myös sellaisia hetkiä.
Väitösten mukaan taidemaalari työskennellessään uppoaa skitsofrenian puolelle ja lopettaessaan pulpahtaa takaisin maan pinnalle.
Yleensä ottaen ei ole vaarallista.
on. Tapahtuu muillekin, ku taiteiijoille.
Nim. Kokemusta löytyy
:D
Vaikka mulla ois kuinka huono keskittymiskyky monissa muissa toimissa, ni omiin ajatuksiin kun vaipuu ni helpolla ei mikään häiritse.:) Ja oon nyt suhtkoht normaali ihminen kuitenkin....:))
Se klassinen tapaus: James Joyce kirjoitti valtavan mielleyhtymäryöpyn, julkaisi sen ja kirjasta tuli menestys. Joyce tapasi C.G. Jungin ja kysyi asiaa, jota oli moneen otteeseen pohtinut. Joycen tytär kun sattui sairastamaan skitsofreniaa. Joyce kysyi, että miksi minä olen kuuluisa kirjailija ja tyttäreni skitsofreenikko, vaikka me puhumme täsmälleen samoista asioista? Jungin vastaus: "Sinä sukellat, mutta tyttäresi hukkuu".
tuon keskittymiskyvyn kun kävin talomaalauskurssia.
Harjoittelin kangastapetin laittoa ja siihen sitten pölähti paikalle monta koulutuskeskuksen vierasta oppaineen.
Heidän paikallaolo häiritsi niin kauan, kunnes keksin ettei tarvitse kuin keskittyä siihen mitä tekee ja kaikki muu jätetään ulkopuolelle.
tuo sukeltaminen Ooooo_:_D,
että anna olla omassa maailmassa.
Harvempi ilahtuu, mikäli tulee häirityksi kesken meditoinnin.
kuuluukin tehdä noin. Ei ollenkaan ihmeellistä. Hyvä keskittymisyky tietääkseni on vaan plussaa noissa hommissa.
"hän ei reagoi mihinkään"
- ei reagoi puhelimen soimiseen: ei ongelma
- ei reagoi sinun puheeseesi: ei ongelma
- ei reagoi televisioon: ei ongelma
- ei reagoi tyhjänpäiväiseen hässäykseen: ei ongelma
mutta, jos
- ei reagoi palohälyttimeen, ON ongelma
- ei reagoi siihen, että jalassa on etenevä kuolio, ON ongelma
- ei reagoi vesivahinkoon: ON ongelma
Hui.
Mulla on sama ongelma. Olen myös taiteilija ja kun menen työtiloihini ja alan vaikkapa tekemään metalligrafiikkaa( eli syövyttämään kuparilaatalle rautakloridihapolla painokuvaa) minulla saattaa hurahtaa 12-24 tuntia enkä edes huomaa, en syö mut juon kuitenkin, saatan keittää kahvit välillä. Mutta ajankulu katoaa ja keskityn vain työhöni. Olen aivan omassa maailmassa.
Silloin kun minulla ei ollut lapsia saatoin olla koko viikonlopun työtiloissani. Muutaman päivän siis syömättä,eikä minulla ole edes nälkä.
Nykyään olen vain noin 10h kerralla, kello on soimassa ja lähden kotiin. Joskus kysyn ukolta että saanko mennä yöksi hommisteleen kun hän ja vauva nukkuu, olen koko yön maalaamassa ja palaan kun aurinko nousee :)
Onneksi mieheni on oppinut elämään tämän kanssa. Jokaisessa on omat pienet "viat" minussa tämä omaan maailmaan uppoutuminen.
Se on se kuuluisa "taiteilijaluonne"...
sellaisissa hautomoissa, taidekouluissa, joihin lähetetään passiiviset nuoret, jotka eivät ole kiinnostuneita mistään eivätkä halua oppia mitään. Sellaiset lapset ovat vanhempiensa mielestä todennäköisesti taiteellisesti lahjakkaita. Niistä tulee isona renttuja, jotka ovat ihania. Monet kuuluvat rokkibändiin ja vihaavat kaupallisuutta. Se onkin ainoa asia, jossa onnistuvat, olemaan myymättä yhtään levyä tai saamaan muuta kuin pari kaljapalkkaista keikkaa. Loppuaika menee menestyviä ja ahkeria taiteilijoita ja yhteiskuntaa haukkuessa, edes tauluja tms. piirustuksia ei enää jaksata sutata alkuinnostuksen jälkeen. Kaikkeenhan kyllästyy ja työnteko on niin tylsää. Kalja sentään maistuu kuitenkin.
kuin hän on. Mitään muuta et voi. Ainoastaan hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on.