On tarkoitus mennä tänä syksynä ensi kertaa elämässä oopperaan Helsingissä. Mikähän olisi sopiva esitys tällaiselle ensikertalaiselle, joka ei ole oikein koskaan kuunnellut edes klassista musiikkia missään muodossa. Se ei saisi olla liian "vaikea", että jaksaisi seurata loppuun saakka.Oopperassahan menee mm.Madama butterfly, Trubaduuri ja Figaron häät.Wagneria olisin mennyt katsomaan, mutta sitä ei ole ohjelmistossa(jotenkin olisi kiinnostanut sen tyyppinen "raskaampi ja miehekkäämpi" sointi;käsittääkseni Wagner olisi ollut sellaista?). Miehenä en paljon perusta mihinkään pukuloistoon ja prämeisiin lavasteisiin.Olisi kiva saada jotain vinkkejä.
Mikä ooppera aloittelijalle?
Noviisi
154434
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itse aloitin muistaakseni Toscalla, ihan jees, aika traaginen loppu. Noista mitä luettelit valitsisin ehkä Trubaduurin. Figaron häätkään ei huonompi vaihtoehto, melodinen.
Mukava kuulla että uskaltaudut upealle Oopperatalolle! Itse olen noista nähnyt Figaron häät. Mozart on kepeää ja helppoa kuunneltavaa, libretto on hyvä ostaa ja mennä yleensäkin reilu puoli tuntia ennen näytöksen alkua paikalle niin voit tutustua ohjelmalehtiseen ja ooperan henkilöihin. "Maakuntaoopperat" ovat usein myös yleisöön menevää, kevyttä ja mukavaa pukuloistoineen. Voisin suositella vaikka Tsaikovskin Jevgeni Onegin, Mozartin Taikahuilu, ja muitakin romantiikan ajan ihanuuksia. Joulun aikaan Oopperatalolla esitetään Tsaikovskin musiikkiin tehty baletti Pähkinänsärkijä&hiirikuningas! Suosittelen lämpimästi, siitä jos mistä joulumieli käynnistyy!! Olen nähnyt sen/vastaavan kolmesti ja en ole vieläkään saanut tarpeekseni. Lapset mukaan jos on omia tai kummitytöt ihastuu ikihyvikseen :o)
Tule salille BODAAMAAN! Naiset kuolaavat VARTALOASI! Musaa tulee nauhalta, vaikkei ihan ooperaa. Voit PULLISTELLA Hietsussa ja halleissa! Sinusta tehdään PRONSSINRUSKEA ATLEETTI!
Minun valintani noista kolmesta mainitsemastasi olisi Trubaduuri. Verdissä on kaipaamaasi wagneriaanista mahtipontisuutta, mutta kepeämmässä italialaisessa muodossa. Trubaduuri sisältää tarttuvia ja paljon soitettuja melodioita ("hittejä") varmaan enemmän kuin yksikään muu Verdin ooppera! Juoneltaan ja libretoltaan se ei puolestaan liene kovin kummoinen.
Figaron häät ja Madama Butterfly ovat toki oopperoiden taattua kantaohjelmistoa nekin. Tuskinpa petyt, valitsitpa kumman tahansa niistäkään.
Itse olen nähnyt näyttämöllä (Savonlinnassa, Helsingissä ja Tallinnassa) seuraavat:
- Mozart: Taikahuilu (1973 ja 2001)
- Wagner: Lentävä hollantilainen
- Gounod: Faust
- Verdi: La traviata
- Mozart: Don Giovanni
- Donizetti: L'elisir d'amore (Lemmenjuoma)
- Rossini: La Cenerentola (Tuhkimo)
- Sallinen: Kuningas Lear
Lisäksi pari pienellä näyttämöllä esitettyä vähemmän nimekästä (uutta) teosta.
Kaikki yllä mainitsemani vanhemmat klassikkoteokset lähtisin epäilemättä katsomaan vaikka uudelleenkin, jos joku maksaisi liput. Itse maksaen valitsisin seuraavaksi vaikkapa juuri Trubaduurin.
Tulkoon vielä mainituksi sellainenkin seikka, että meillä olen MINÄ ollut se, joka on saanut houkuteltua vaimonkin mukaan oopperaan! Ammatillani ei ole musiikin kanssa mitään tekemistä.
Oopperasta saa enemmän irti, jos ennakkoon on mahdollisuus kuunnella koko produktio ja tutustua juonen kulkuun. Aluksi kannattaa lainata kirjaston musiikkipuolelta ooppera etukäteiskuuntelua ja -tutkiskelua varten, mutta todellinen ooppperafriikki ostaa vähitellen omaksi opperan toisensa jälkeen.
Aloittaisin oopperoihin tutustumisen Toscan, Rigoleton ja La Traviatan seurassa.
Kirjastoissa saattaa olla levytysten lisäksi myös oopperavideoita.
Kun olin aikanaan (1973) lähdössä Savonlinnaan katsomaan ensimmäistä oopperaani (Mozart: Die Zauberflöte / Taikahuilu), vietin parituntisen Töölön kirjaston musiikkikopissa kuuntelemassa levytystä libretto kourassa. Kannatti!
Taikahuilu lienee Savonlinnan kaikkien aikojen esitetyin ja pidetyin teos. Tuo 1973 oli August Everdingin ohjaaman produktion ensiesitysvuosi. Oli muuten harvinainen tilaisuus nähdä lavalla samana iltana sekä Martti Talvela (Sarastro), Kim Borg (Kaitsijapappi) ja Matti Salminen (yksi kolmesta Haarniskoidusta miehestä)!
Hartwall Areenalla näkemässäni toisessa Taikahuilussa Sarastrona lauloikin Matti Salminen. Eipä hänen auktoriteettinsa nykyisin jää enää edes Talvelasta jälkeen!
Jaakko Ryhäsen Dalandin näin Savonlinnassa 1982 Wagnerin Lentävässä hollantilaisessa. Kaikki neljä suomalaista bassolegendaa olen siis saanut bongatuksi livenä! Borgin ja Talvelan osaltahan mahdollisuudet ovat nyt jo takana päin.
Poikani pistäytyi New Yorkissa tammikuussa 2001. Hän kertoi löytäneensä itsensä yhtenä iltana (ex tempore) Metropolitan-oopperasta kuuntelemassa Karita Mattilaa (Fidelion Leonorena)!
Hyvä noviisi,
en malta olla kysymättä, mikä on saanut sinut kiinnostumaan oopperasta juuri nyt.
Toivottavasti voit tosiaan tutustua ennakkoon niihin oopperoihin, joihin menet.
Ooppera, teatteri ja baletti ovat siitä hauskoja harrastuksia, että saman teoksen voi kuunnella/katsoa lukemattomia kertoja. Esitys on aina erilainen ja joka kerta näkee ja kuulee enemmän tai erilailla. Ainakin minulla on erityisen paljon kiinni omasta senhetkisestä mielentilasta, kuinka esityksen kulloinkin kokee.
Oikein mielenkiintoisia elämyksiä.
Vaikea sanoa mikä saa miehen uusiin aatoksiin,ehkä uusien ulottuvuuksien löytäminen itsestään. Mutta minulla on ilo lähteä tämän "noviisin"kanssa oopperaan ja on hienoa että hän teidän neuvojenne kautta osaa ottaa kaiken irti klassisen musiikin avartavasta maailmasta,kiitos kaikille mukana olleille keskustelijoille.Nautin jo etukäteen Verdin upeasta musiikista ja oopperatalon akustiikasta,on aina juhlaa päästää hyvän musiikin maailmaan. Hyvää jatkoa kaikille klassillisen musiikin ystäville toivottaa Avec.
Noviisille ruusut oivalluksesta ja rohkeudesta - käsittämättömän paljon on vielä ennakkoluuloja ja supertyperiä asenteita. Onnea matkaan, hieno päätös - anna musiikin viedä, se on parempaa huumetta kuin moni muu.
Avecilla lienee jokin osuus tähän kehitykseen, joten siitä ruusut hänelle!
ensimmäiseksi oopperaksi suosittelisin helppotajuista Mozartia ja varhaista Verdiä, Figaron Häät ja La Traviata voisi olla hyvä alku
baletin puolella Pähkinänsärkijä joulun aikaan
Älä hyvä mies lähde joron jäljille. Eihän ooppera ole muuta kuin tyhmien vanhojen juttujen kertaamista verbaalisesti ja kaiken lisäksi karjumalla eikä normaalilla puheella. Teatraalisia kerska-asuja lavalla ja katsomossa. Lasien kilistelyä, paskan jauhamista ja vessapuuterointia väliajalla. Halpahintaista räyhä-ajanvietettä, sanon minä. Keskity sensijaan nykyMUSIIKKIIN ja sen klassikoihin. Livenäkin löytyy, tosin Takapajula-Suomesta huonosti mutta kuitenkin silloin tällöin.
silloin, kun eteesi tulee idiootteja, jotka eivät anna sinun tehdä omia valintojasti ennakkoluulottomasti.
Toivottavasti löydät oopperan kauneuden kaikilla aisteillasi!
No, käyhän toki testaamassa sekin hulluuden laji. Laita joku intomielinen maksamaan. Ne tekevät sen aina mielellään. Ota kuulosuojaimet mukaan. Vaadi paras paikka salissa jotta voit tarvittaessa hieman uinahtaa. Ota huvin kannalta. Katsele jengiä sillä silmällä ja tee omat johtopäätöksesi. Ota kunnon juomaa intomielisen laskuun väliajalla. Keskustele kerskakansan kanssa asiantuntevasti kolmannen viulistin liiallisesta vibratosta.
Kenties yksi kerta tätä huvia riittää, ja olet taas yhtä pakkomiellettä vähemmän.
Oopperahörhö antamassa neuvoja "ennakkoluulottomasti". Muut ovat "idiootteja". Toivotan antoisia hetkiä kaililla aisteillasi Göbbelsin puheiden ja torvisoiton parissa. Nauhoja saa tietyistä kaupoista.
Tervehdys!!
Hienoa, että lähdet tuolla tavoin laajentamaan kokemuspiiriäsi. Hyvä!!
Mitä tulee oopperan valintaan, olisi mahdollisesti Mozart paras "aloitus" ja kun ne Figaron häät nyt siellä pyörii, ja miksei siis myös muutenkin, voisi se olla aikasta jees näin ensimmäiseksi tuttavuudeksi. Puhuit haluavasi raskaampaa sointia, mutta ehkä kannattaa lähteä hiukan kevyemmästä liikkeelle ja sellaisesta, missä tapahtuu paljon, mihin Figaron häät soveltuu oikein hyvin. Juonikuvioon tosin kannattaa tutustua ehkä jo ennalta, sillä se on aika, nooh, sekava... :) Ja sen syvempää analyysia ei juonesta muutenkaan kannata lähteä tekemään, oopperat nyt ovat mitä ovat juonellisesti, mutta musiikki on taivaallista ja se riittää!! :)
Nautinnollisia hetkiä oopperassa, minkä sitten valitsetkin...
Terv. Ansku