Ainakin omalta osaltani näin olen sen huomannut olevan. Naisen on melko helppo laittautua nätiksi ja mikäli yhtään ulkonäköä on niin lähes satavarmasti kääntää miesten päitä. Mutta se jokin, "ihannenaiseus" on lahja joka on jos on ollakseen.
Itse olen hoikka, keskipituinen nainen joka on saanut luontoäidiltä muotoja sinne missä niitä kaivataan ja hyvä luonnekkin on ainakin kuulemma.
Miehiä pyörii ympärillä kuin mehiläisiä hunajapurkissa. Jos seuran hakuisena ja laittautuneena lähden vaikka clubille saan varmasti seuraa. Mutta niin on muutenkin. Lähes missä tahansa olisin, vaikken etsisikään seuraa niin ainakin pari miestä tulee kysymään numeroa yms. Kahvilassa, lentokentällä tai vastaavissa henkilökunnan miehet iskevät silmää, tarjoavat jotain ilmatteeksi tms. Jopa lenkkipolulla, vaikken olisi edes meikannut, hiukset htäisellä nutturalla ja päälleni vetänyt verkka-asun niin joku saattaa tulla kyselemään voisiko kävellä kanssani polun ajan. Kaikki tämä siis tapahtuu vaikken itse edes etsisi seuraa tai olisi tehnyt minkäänlaista flirtti elettä yms. Se on jotain mitä itse en tiedosta mutta joka innostaa miehiä. Jonkinlainen luonnonlahja siis.
Minulla on pari ystävätärtä jotka ovat samanlaisia, heillä on samoja tuntemuksia. Hekään eivät tiedä mistä johtuu että miehet seuraavat heitä kuin hai laivaa vaikkeivat itse olisi mitenkään kiinnostuneita koko henkilöstä.
Viestin tarkoitus ei ollut kehuskella tai suututtaa ketään mutta halusin vain kertoa miten asia minun mielestäni on. Joskus tämä kaikki ei ole edes yhtään kivaa!
Mutta, ihannenaiseus on siis lahja. Se kumpuaa sisältä. Itse en tiedä mitä minä tai ystävättäreni teemme mutta jotain se on mikä ei liity mitenkään pelkkään ulkonäköön ja luonteeseen.
Itse olen hoikka, keskipituinen nainen joka on saanut luontoäidiltä muotoja sinne missä niitä kaivataan ja hyvä luonnekkin on ainakin kuulemma.
Miehiä pyörii ympärillä kuin mehiläisiä hunajapurkissa. Jos seuran hakuisena ja laittautuneena lähden vaikka clubille saan varmasti seuraa. Mutta niin on muutenkin. Lähes missä tahansa olisin, vaikken etsisikään seuraa niin ainakin pari miestä tulee kysymään numeroa yms. Kahvilassa, lentokentällä tai vastaavissa henkilökunnan miehet iskevät silmää, tarjoavat jotain ilmatteeksi tms. Jopa lenkkipolulla, vaikken olisi edes meikannut, hiukset htäisellä nutturalla ja päälleni vetänyt verkka-asun niin joku saattaa tulla kyselemään voisiko kävellä kanssani polun ajan. Kaikki tämä siis tapahtuu vaikken itse edes etsisi seuraa tai olisi tehnyt minkäänlaista flirtti elettä yms. Se on jotain mitä itse en tiedosta mutta joka innostaa miehiä. Jonkinlainen luonnonlahja siis.
Minulla on pari ystävätärtä jotka ovat samanlaisia, heillä on samoja tuntemuksia. Hekään eivät tiedä mistä johtuu että miehet seuraavat heitä kuin hai laivaa vaikkeivat itse olisi mitenkään kiinnostuneita koko henkilöstä.
Viestin tarkoitus ei ollut kehuskella tai suututtaa ketään mutta halusin vain kertoa miten asia minun mielestäni on. Joskus tämä kaikki ei ole edes yhtään kivaa!
Mutta, ihannenaiseus on siis lahja. Se kumpuaa sisältä. Itse en tiedä mitä minä tai ystävättäreni teemme mutta jotain se on mikä ei liity mitenkään pelkkään ulkonäköön ja luonteeseen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Se on siis se kokonaisuus mikä natsaa!Ei se pelkkä ulkokuori aina riitä.Et kai vain silti ole sinkku..
tälläisessä tapauksessa kuten esim. lenkkipolulla jos joku tulee jutteleen, niin se kyllä tapahtuu ulkonäön vuoksi koska kenenkään ulkonäöstä ei näe on ihminen mukava vai läpimätä.
mutta omasta tahdostani. Päätin vähän aikaa sitten pitkäaikaisen suhteen ja nyt pidän lähinnä hauskaa tyttökavereiden kanssa, mutta hauskaa on ollut. Vapaampaa :D
Minä kyllä epäilen että suomalaiset miehet noin lähestyvät selvinpäin. Ovat mielestäni niin ujoja. Päissään on sitten asia ihan erikseeen. Ulkomaalaiset totta kai ottavat kontaktia kevyesti(en kyllä vastaa heille mitään). Kyllä minunkin ystävät ovat niin upeita että miehiä riittää, mutta ei heitäkään lähestytä selvinpäin. Minuakin on kyllä lähdetty usein seuraamaan, mutta ei sitten ole uskallettu tulla puhumaan. Onko nuo miehet ihan kunnollisen oloisia jotka sinua lähestyvät? Minusta tuntuu että jos jotain kontaktia minuun on yritetty ottaa, niin ne ovat olleet jotain ällötyksiä.
Minäkin olen sinkkuuntunut pitkästä suhteesta talvella, ja huomaan miesten tuijotuksen, mutta harmittaa kun ei pääse edes juttusille kenenkään kanssa. Baareissa käyn harvoin, enkä hirveästi siellä haluaisikaan kehenkään tutustua.
Ovathan ne miehet ihan ok. Ei mitenkään kännissä tai muuten sekaisin. Mutta eivät he aina toki tule juuri juttelemaan. Kuten esim. kerroin niin ei ole ensimmäinen kerta kun vaikka passivirkailija (mikäli sattuu olemaan tarpeeksi nuori) iskee silmää tms. Minä yleensä vastaan näihin hymyllä, pienelllä naurulla ja mikäli kyseessä on hyvän näköinen niin saatan vinkata takaisin mitään enempää silti tarkoittamatta. Olisi vain niin tylyä mennä pois mitenkään reagoimatta.
Tietty varmasti jokaisella edes suht. hyvän näköisellä naisella on valitettavasti kokemuksia niistä känni äijistä. Miehen omasta tilasta riippuu siis minunkin reagtioni, känniläisten kanssa voin vaihtaa pari nopeaa sanaa ennenkuin häivyn paikalta. Kyllä Suomesta löytyy niin avoimia naisiakin kuin avoimia miehiäkin. Kun itse on iloisen oloinen ja antaa jotenkin ymmärtää että on ihan turvallista tulla juttelemaan niin kyllä seurustelijoita aina löytyy. Niin, minäkään en baareissa, ainakaan missään pahimmissa läävissä viihdy enkä oikein usko että sieltä mitään vakavempaa löytyisikään. Käyn mielummin jos käyn ihan kunnon discossa jossa saa tanssia!!!
Taidat olla vielä vähän nuori. Kauniit naiset voivat valita asenteensa. Yksi on juuri tuo, antaa ymmärtää että on turvallista tulla juttelemaan. Kyllähän silloin lähentelijöitä riittää ja käyntikortteja. Mutta kannattaa olla varovainen. Satunnaisesta jutustelusta saattaa koitua vakavakin riesa. Jos paljastat etunimesi ja kaupunginosan missä asut edes summittaisesti, saatat saada seurailijan joka selvittää jopa sukunimesi ja osoitteesi. Nimimerkillä kokemusta on. Tuo ei ole ainut pelottava tapaus. Minulle ei tulisi mieleenkään antaa numeroa tuntemattomalle, ellei se olisi joku pre paid.
Luulen että olen kokeneempi, ja jo vuosia sitten kehitin kuoren ympärilleni. Ehkä tämä alkoi jo lapsena, sillä olin vasta 11-vuotias kun vanhat miehet alkoivat seurata minua autolla ja ulkomailla miehet yritti vongata seksiä. 11-vuotiaalta, hyi että. Jne jne ikäviä kokemuksia riittää. Siitä johtuen todellakin valikoin miehet joiden annan lähestyä. Yritän todellakin antaa viestiä eleilläni etten ole kiinnostunut keskustelemaan. Juopolle en vastaa mitään, niitä olen pakosta seurannu 35 vuotta, nyt voin valita enkä niille puhu enkä haistele lähelläni. Olin pitkässä liitossa, joten en ihalijoita kaivannutkaan, ja opin olemaan liiankin tyly kaikille ei-toivotuille lähentelijöille.
Nyt olenkin sitten eronnut, ja yritän tietoisesti vähän rikkoa tuota kuorta etten lähettelisi niin tylyä viestiä ulospäin. Ja totta kai olen iloisempi ja onnellisempi kuin ikävässä suhteessa, joten kyllähän nuo miehet onneksi vähän edes katselee perään. Mutta ei minua kyllä lähesty muut kuin vähän ei niin ok -tyypit. Yleensäkin jos joku mies pyytää numeroa tuntemattomalta, luokittelisin hänet jo sen perusteella yököttäväksi niljakkeeksi. Ellei se tapahtuisi todella herttaisesti.
Voi apua, ei minusta ole sinkuksi:)Eihän mulle kelpaa kukaan, enkä uskalla antaa kenenkään lähestyä. Onko olemassa jotain pelinainen- koulua? Nyt lähden kyllä treenaamaan silmäniskua peilin eteen.