Heittäkääs viisaat vinkkiä :)..
Muutin aikanaan Suomineidon helmoista tänne Norjaan. Työnantaja teki niin ohittamattoman tarjouksen, että uraputkelle löytyi välittömästi uusi suunta. Kun ei perhettäkään ollut ja ammatilliset ambitiot olivat korkealla, syitä kotimaan kamaralle jämähtämiseen ei löytynyt.
Jonkin aikaa liput liehuivat korkealla, mutta viime aikoina sinkkuus on alkanut näyttää ankeamman puolensa. Luonteeltani olen kuitenkin perheihminen ja kodin/puolison merkitys elämässä tärkeällä sijalla.
Ja äärettömän kummallisen ja käsittämättömän haaveenkin löysin itsestäni : Haluan ehdottomasti supisuomalaisen puolison itselleni. Kieli kyllä sujuu ja kulttuuriinkin ollaan kotiuduttu, mutta silti... jostain syystä haluaisi itselleen sellaisen kumppanin, jonka kanssa olisi yhteiset taustat.
Siitäpä seuraakin tavallista kiperämpi ongelma. Mistä ihmeestä onnistuu kaivelemaan itselleen sopivan kumppanin, joka olisi valmis karistamaan kotimaan tomut jaloistaan ? :). Kun kaiken lisäksi taidan olla kohtuullisen kranttu luonteeltani. Kun itsellä löytyy sivistystä ja koulutusta ja jonkin verran ulkonäköäkin..eikä luonnekaan liene sieltä pahimmasta päästä :). Haluaisi kuitenkin puolison, jonka kanssa olisi muitakin yhteisiä nimittäjiä, kuin pelkästään kansallisuus.
Deittipalstoilla on turkasen toivoton kuvitella osuvansa yhteen sellaisen neidon kanssa, joka olisi sopivassa elämäntilanteessa. Huoh. Lentolehtiset ? Tavaratalon ilmoitustaulu ? :)
Muutin aikanaan Suomineidon helmoista tänne Norjaan. Työnantaja teki niin ohittamattoman tarjouksen, että uraputkelle löytyi välittömästi uusi suunta. Kun ei perhettäkään ollut ja ammatilliset ambitiot olivat korkealla, syitä kotimaan kamaralle jämähtämiseen ei löytynyt.
Jonkin aikaa liput liehuivat korkealla, mutta viime aikoina sinkkuus on alkanut näyttää ankeamman puolensa. Luonteeltani olen kuitenkin perheihminen ja kodin/puolison merkitys elämässä tärkeällä sijalla.
Ja äärettömän kummallisen ja käsittämättömän haaveenkin löysin itsestäni : Haluan ehdottomasti supisuomalaisen puolison itselleni. Kieli kyllä sujuu ja kulttuuriinkin ollaan kotiuduttu, mutta silti... jostain syystä haluaisi itselleen sellaisen kumppanin, jonka kanssa olisi yhteiset taustat.
Siitäpä seuraakin tavallista kiperämpi ongelma. Mistä ihmeestä onnistuu kaivelemaan itselleen sopivan kumppanin, joka olisi valmis karistamaan kotimaan tomut jaloistaan ? :). Kun kaiken lisäksi taidan olla kohtuullisen kranttu luonteeltani. Kun itsellä löytyy sivistystä ja koulutusta ja jonkin verran ulkonäköäkin..eikä luonnekaan liene sieltä pahimmasta päästä :). Haluaisi kuitenkin puolison, jonka kanssa olisi muitakin yhteisiä nimittäjiä, kuin pelkästään kansallisuus.
Deittipalstoilla on turkasen toivoton kuvitella osuvansa yhteen sellaisen neidon kanssa, joka olisi sopivassa elämäntilanteessa. Huoh. Lentolehtiset ? Tavaratalon ilmoitustaulu ? :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
Norjassa majaileviin suomalaisneitoihin. Kai siellä niitä hoitsuja pyörii hyvän palkan perässä...?
Kai siellä on jotain "suomalaisten klubeja" tai jotain vastaavia?
Onhan noissa suomalaisseuroissa tullut muutamaan kertaan pyörähdettyä ihan muuten vaan uteliaisuudesta. Pieni joukko kuitenkin ja sopivan parin löytyminen niistä kuvioista olisi lottovoittoa parempi sattuma. Pelkästään sopivan ikäisenkin seuran löytäminen vaikeaa. Jostain syystä oma ikäluokka loistaa poissaolollaan. Itse olen ohittanut kolmenkympin, mutta kuitenkin perheenperustamisiässä. Täkäläiset suomineidot ovat valtaosin joko juuri koulunsa lopettaneita tai vaihtoehtoisesti kultaisen keski-iän ohittaneita.
Koko kesäloma Suomessa! Etkö sä nyt kuukaudessa naisen iske - noilla avuilla. ;-)
Voit tietysti laskeskella, että liikut vaikka yliopistolla mieleisesi tiedekunnan kieppeillä - mutta siihen ei heinäkuu liene hyvä kuukausi.
Ja "keski-ikäneuvo" - selvitä Norjan Suomi Yhdistykset/Seurat ... ja rupea osallistumaan taidenäyttelyiden avajaisiin, vappujuhliin, juhannuskokkoihin... niissä on muita Norjassa olevia suomalaisia... esim. kauppakamereilla on hupitoimintaa, ja taatusti koulutettua porukkaa. Suurlähetystöllä saattaa olla pippaloita - itse olin mm. uuden vuoden vastaanotolla Belgiassa vastaavassa "hyvässä" seurassa. (Tämä on keski-ikäneuvo siksi, että suurin osa tästä porukasta on varttuneempaa... mutta olinhan minäkin seurassa mukana Belgiassa ollessani, 30 v.)
Kiitosta vaan :). Kun olisikin noin helppoa. Lomalle ollaan kyllä tulossa..saa nähdä, suosiiko onni rohkeaa. Ei kun kaikki halukkaat riviin Helsinki-Vantaan sisäätuloaulaan kuun vaihteessa :))
Eiköhän tuota nyt ajan kanssa löydä, kun koluaa kaikki mainitsemasi seurat. Viimeistään eläkeikään mennessä ;)
"Voit tietysti laskeskella, että liikut vaikka yliopistolla mieleisesi tiedekunnan kieppeillä"
Sinänsä looginen ajatus, mutta miten tällaisen voi toteuttaa tyylikkäästi niin että saa kontakteja eikä silti vaikuta huomiotaherättävän epätoivoiselta? Notkuu koko päivän yliopiston kahvilassa, ja kampeaa itsensä vähänkin vastaanottavaisen näköisten tyttösten seuraan... vai? Huhhuh, mitä siinäkin vastaisi kun ihmiset alkavat ihmetellä "Miten sä tänne olet kahville tullut?"
"Koko kesäloma Suomessa! Etkö sä nyt kuukaudessa naisen iske - noilla avuilla. ;-)"
Jos on yhtään valikoiva, tuntuu että vuosikin on lyhyt aikayksikkö kumppanin etsinnässä... kuulisin mielelläni muitakin tapoja, joilla mielestäsi löytää Suomessa jo kuukaudessa kirjoittajan kuvaukseen sopivaa seuraa.
En mä nyt käskenyt kuukaudessa naimisiin mennä! Enkä edes sänkyyn!
Mutta saada joku kiikkiin, ja ALOITTAA se suhteen rakentaminen. Kyllä se nyt kuukaudessa pitäisi onnistua... siis yhden naisen mielenkiinnon herätys.
Lisään lavatanssit sarjaan ja sarjaiskut. Haet kaikkia potentiaalisia. Piste. :-) Baarissa ne on pöhnässä, lavoilla enemmän selvinpäin. (Vitsi vitsi.)
No voihan sitä sanoa, että on vaikka ilmoja haistelemassa? Siellä yliopiston ruokalassa. ;-)
Ottaa iltapäivälehden ja aloittaa jutun päivän kuumimmasta skandaalista... ehkä siinä tosiaan tehoisku on kanssa parasta, eli lounasaika. Ei tarvi koko päivää roikkua.
Ja sitten voi käydä vaikka jossain konferenssissa - niissä on yleisöluentoja ja paljon potentiaalista saalista.
Sanoo sinkku (eikö ne rupea konsulteiksi, jotka ei itse osaa.... heh heh).
Konferensseista puheen ollen... http://www.filosofi.uu.se/Nordiska_sallskap_estetik/nse/
näiden vuosikokous/konferenssi on ensivuonna Trondheimisssa. Eiköhän sinne nyt yksi suomalainen nainen eksy. Voi olla tietysti sitten 50 v. :))
Mukavaa kun keskusteluakin heräsi. Se on aina positiivista..
Mutta tosi on, kuukausi on aika lyhyt aika. Edes kiinnostuksen herättelemiseen. Jos ilmestyy outona naamana kuviohin, ihmiset eivät ehdi tutustua sinuun ja jäät enemmän tai vähemmän vierailevaksi tähdeksi.
Oma ikäryhmäkin alkaa olla valtaosin pariutunutta. Olen kyllä helposti lähestyttävää sorttia ja mukavien keskustelujen viritteleminen onnistuu itsestään. Ystäviä riittää molemmista sukupuolista ja flirttikin lentää helposti suuntaan ja toiseen. Mutta mutta.. siihenpä se yleensä jääkin. Itsellä tuntuu olevan vankkumaton taito kiinnostua niistä ihmisistä, jotka eivät syystä tai toisesta ole kiinnostuneet tutustelemaan sen lähemmin. Yleensä juuri sen vuoksi, että ovat varattuja.
Nämä ovat näitä sinkkuelämän haasteita. Suomalaiset ovat vähäväkinen joukko ja on suuri sattuma jos osuu oikeaan aikaan ja paikkaan itseä kiinnostavan sinkkuneidin kanssa. Mutta kuten joku tuttava totesi, sinkkuudessa on se hyvä puoli, että kaikki ovet ovat avoinna ja tulevaisuus on toivoa täynnä :D
Nyt teit jo ihan eri tulkinnan, tarkoitin yhä hyvään alkuun pääsemistä (tyyliin tavattu useamman kerran molemmilta selkeää jatkokiinnostusta). En vain uskaltaisi lyödä vetoa, että saisin vuodessa rakennettua tällaisen tilanteen.
Kai kyse on loppujen lopuksi siitä, miten aggressiivisesti ja liukuhihnamaisesti kehtaa aloittaa iskemisen - kaikilta sellainen ei luonnistu. Ehkä pitäisikin lyödä vetoa omasta seuransaannistaan, niin tulisi vähän lisäpotkua yrittämiseen...
Monikin neitokainen olis lähdössä Norjaan töihin. Tuttujakin. Mut kun ei uskalla tai halua yksin lähteä. Nyt kun keksit miten löydät tuollaisen lähtöpuuhia mietiskelevän tyttösen.