Mies halusi olla yhdessä, muttei kukaan saanut tietää meistä. Vanhoina ystävinä päädyttiin samaan sänkyyn kahdesti ja sovittiin, että jatketaan "suhdetta" niin kauan kuin siltä tuntuu. Tulevaisuus pelotti molempia tulevien elämänmuutoksien takia. Pelotti ehkä jopa niin paljon, että mies yhdessä päivässä unohti minut kokonaan. Tiivis yhteydenpito vajaan puolen vuoden ajalta loppui kuin seinään. Vaikka juttumme oli vain hauskanpitoa, paljon jäi sanomatta. Miehen yhtäkkinen mielenmuutos satutti yhtä paljon, kuin edellinen pitkä suhde, josta jouduin luopumaan.
Molemmat tiesimme, että se päivä tulee, kun jutun täytyy loppua. Silti en ymmärrä miksi asiasta ei voitu edes keskustella, vaan mies päätti hoitaa asian omalla tavallaan ja tyylillä. Hän ei edes tunnu haluavan puhua asiasta millään tavalla ja minä sen sijaan olen ihan rikki. En osaa päästää irti vaan elättelen kai edelleen toiveita siitä, että mies ymmärtäisi käyttäytyneensä turhan tylysti minua kohtaan. Juttumme ei todellakaan ollut pelkkää fyysistä kanssakäymistä ja sen hän tietää itsekin varsin hyvin. Siinä oli paljon enemmän ja itse tajusin liian myöhään omat tunteeni. Törmäys oli kova, paljon jäi sanomatta ja tipahdin kuin tyhjän päälle. Olen jälleen katkera vain siksi etten saanut ansaitsemaani arvokasta lopetusta suhteellemme. En voi jatkaa elämääni, ellen saa häntä pakotettua kertomaan mikä hänen mielensä muutti. Miehet ei kai vaa sitte osaa olla ystävällisiä, kun on kyse naisten kohtelemisesta. Sama mies on satuttanut minua ennekin, mutta silloin hän oli täysin rehellinen ja pystyimme jatkamaan ystävinä minun kerrottua hänelle tunteistani. Nyt tilanne oli toinen, koska mies halusi minut ja minä hänet sain hänet... Ainakin hetkeksi. Toivon tosiaan, että pelko minun menettämisestäni aiheutti miehen äkkinäisen päätöksen ja julmuuden.
Molemmat tiesimme, että se päivä tulee, kun jutun täytyy loppua. Silti en ymmärrä miksi asiasta ei voitu edes keskustella, vaan mies päätti hoitaa asian omalla tavallaan ja tyylillä. Hän ei edes tunnu haluavan puhua asiasta millään tavalla ja minä sen sijaan olen ihan rikki. En osaa päästää irti vaan elättelen kai edelleen toiveita siitä, että mies ymmärtäisi käyttäytyneensä turhan tylysti minua kohtaan. Juttumme ei todellakaan ollut pelkkää fyysistä kanssakäymistä ja sen hän tietää itsekin varsin hyvin. Siinä oli paljon enemmän ja itse tajusin liian myöhään omat tunteeni. Törmäys oli kova, paljon jäi sanomatta ja tipahdin kuin tyhjän päälle. Olen jälleen katkera vain siksi etten saanut ansaitsemaani arvokasta lopetusta suhteellemme. En voi jatkaa elämääni, ellen saa häntä pakotettua kertomaan mikä hänen mielensä muutti. Miehet ei kai vaa sitte osaa olla ystävällisiä, kun on kyse naisten kohtelemisesta. Sama mies on satuttanut minua ennekin, mutta silloin hän oli täysin rehellinen ja pystyimme jatkamaan ystävinä minun kerrottua hänelle tunteistani. Nyt tilanne oli toinen, koska mies halusi minut ja minä hänet sain hänet... Ainakin hetkeksi. Toivon tosiaan, että pelko minun menettämisestäni aiheutti miehen äkkinäisen päätöksen ja julmuuden.
Vastaukset 7
Vanhimmat
meillä sama ,ilman selvittelyä.ja odottaa takaisin.se on mennyttä koska uskon koko ajan olleen kuvioissa toisen naisen,joka ei taas tiedä.muukin nainen on kuvioissa.
kiinnostavamman johon rakastui..
ja sinut hän sai joten et ollut enää kiinnostava.
Oliko teillä jokin este, miksi piti salaa seurustella? Eihän sellainen suhde voi toimia!
Paitsi jos se mies salasi sulta jotain???
Toinen nainen, tai aikaisempi suhde exään vielä puimatta?
Minulla on aika tuore kokemus, exäni nimittäin seurusteli minulta salaa, tosin eromme jälkeen tyttärensä kummitädin kanssa!! Haloo, onhan meillä yhteisiä kavereita jäljellä, kyllä se tulee kuitenkin tietoon, turhaa salailla.
Sinun täytyy saada keskustella miksi mies katosi?
Vai eikö totuus kestä päivänvaloa?
Paska jätkä, jos ei kykene kertomaan suoraan, et sil on joku?
Mäkin sain tietää ihan muualta, mitä se jätkä touhuu.
Tosin eihän siinä mitään jos on löytänyt jonkun, mut meidän yhteiselo kesti kuitenkin 10v. enkä tiennyt edes ex.miehen lapsen (kaikkia) kummeja.
Hänellä edellisen kanssa siis tytär.
Koskaan en tietenkään kysynyt, pidin itsestään selvänä, että ne kummit mitä tapasin ja tunsin,oli kaikki tiedossani.
Aina kuitenkin löytyy niitä "luurankoja" kaapista?
Unohda mies, joka ei kestä päivänvaloa!!
Suhteiden loppuminenhan ei aina johdu toisesta miehestä/naisesta. Syynä voi olla ihan hyvin jokin muukin asia. Salailu kuulostaa musta kyllä aika omituiselta, et tais mies haluta sulta vaa jotain mitä nainen kykenee antamaan. Kannattais varmaa kysyä siltä ihan suoraan, et miks koko juttu meni pieleen. Etköhän sä saa sen avautumaan jos lyöt sille kunnolla luun kurkkuun viimeisen kerran. Ethän sä koskaa pysty jatkamaan elämääs, jos et saa selvitettyä asioita.. Sitä kyl ihmettelen, et pakottiks se jätkä salaamaan sua koko jutun? Nimittäin sillo se mies ei oo kyllä lähellekään sun arvoinen, varsinkaan jos sellaisessa tilanteessa vielä kestit sitä!
Minä olin se, joka tahtoi koko homman pysyvän salassa, eikä mies pahemmin ollu siitä pahoillaan. Aiemmissa ihmissuhteissa on nimittäin tullu mokailtua niin paljon, että halusin kai vaa elää vaa sitä juttua miettimättä sen pidemmälle. Epäonnistuminen kun oli kai sitten alitajunnassa koko ajan ja molemmat tiedettiin tilanne. Mutta kaikkien niiden yhteisten hetkien jälkeen, meidän välit oli tosi läheiset niin siksi jutun yhtäkkinen käännös ihmetytti. Kumpikaan ei oltu edes pitkään aikaan etsitty mitään vakavaa tai ylipäänsä minkäänlaista suhdetta, ettei sitte joudu satuttamaan muita eikä itteään ku ei mistään mitään voi tulla mitään tulevaisuudessa. Omasta mielestäni ansaitsen silti selityksen.
Sä halusit siis miehen, sait sen, sovitte että pidätte hauskaa niin kauan ku siltä tuntuu. Mikä sulla on ongelmana?! Mies jatkoi niin kauan, ku siitä tuntu hyvältä ja sitte lopetti teidän jutun. Ja kun ette kerran ees olleet virallisesti pari, kun piti salaa hurvitella, ni mun mielestä sulla ei oo oikeutta ruikuttaa koko asiasta. Sä varmaa luulit, et saat miehen rakastumaan ittees ja ite voit leikkiä jääkuningatarta. Tais käydä toisin. Sä menit rakastumaan salarakkaasees ja nyt sitte valitat, kun et saanu arvokasta lopetusta suhteelle. Tällaista tapahtuu joka päivä! Ei oo mitää uutta! Ei oo niin kauhee asia, et pitäis oikein jauhamalla jauhaa asiasta mikä on ihan normaalia arkea. Ihme porukkaa..
Kirjoituksesi oli osittain niinkuin minun päiväkirjastani. Otan osaa. Näin vanhempana naisena olen seurannut miesten käytöstä vuodenajoista riippuen. Keväällä he yleensä helmi maaliskuussa alkavat katsomaan autoja..toinen vaihe: He alkavat katsomaan naisia (ei ihan kaikki, mutta 85%)juhannukseen asiti se kestää ja hieman vielä heinäkuulle. Sitten alkaa se kuuluisa kolmois vaihe: he alkavat miettiä menneen talven lumia ja päätyvät taas katsomaan kumppaniaan uusin silmin..ja exät kelpaa taas. Sama rumba jatkuu vuodesta toiseen...seuraappa..
Koeta jaksella ja tsemppiä.