Mitä tehdä kun napanuora kiristää. Yli kolmekymppinen ihminen olen ja olen äärimmäisen stressaantunut vanhempieni puolesta. Suren heidän huolensa jo etukäteen, huolehdin miten he jaksavat joidenkin vuosien kuluttua huolehtia rakkaasta kotipaikastamme, huolehdin miten toinen heistä pärjää sitten kun toinen kuolee. Koen stressiä siitä kun en ehdi vierailla siellä riittävän usein, ja aina en edes jaksaisikaan, mutta velvollisuus kutsuu. Mitä tässä tilanteessa kannatta tehdä? Pitäisikö minun itseni takia vaan luottaa että he pärjäävät ilman minuakin vaiko sitkeästi yrittää pitää napanuoraa kireällä?
napanuorasta vanhempiin
ouzoooo
51139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
läheisriippuvainen...
niin että vanhemmat murehtii niitä lapsiaan, mutta teillä menee nyt jotenkin väärinpäin taikka ristiin tää homma. Ala vaan ajatella sitä omaa elämääsi eteenpäin, on ne vanhemmat ilman sun huolia pärjänneet tähänkin saakka, kyllä ne sitten apua kysyy jos ne sitä tarvitsee. Hellitä vähäsen ja elä omaa elämääsi ja järjestele sitä päässäsi tästedes.
Sun kannattaa muuttaa sun vanhempies luo asumaan.
Loppuis tollanen stressi niitten asioitten puolesta kun voisit koko aika nähä ne ja murehtia niitten asioita paikan päällä. Samalla voisit kyylätä että ne jaksaa huolehtia teijän rakkaasta kotipaikastanne asianmukaisesti.
Omaishoitajuus on hienoo.
tarttee sanoa toiselle noin inhottavasti ?
Alkup. kirjoittaja haki katsantokantaa omaan tilanteeseensa ja varmaan siihen auttaa tollanen vinoilu. - ei voi kuin ihmetellä ihmisiä.
Mielestäni tuossa ei ollut mitään "inhottavaa."
Olipa yksi käytännöllinen ratkaisu ongelmaan ehdottaa omaishoitajuutta jos vanhempien hyvinvointi askarruttaa kerran noin paljon mieltä jokapäiväisessä elämässä.
Entä mikäs sinun "ei vinoileva" neuvosi olisi alkuperäiselle? "Sivusta seuraavat" usein näyttävät kommentoivan viestien ulkoasua ei sisältöä!Annappa esimerkki omasta alkuperäistä auttavasta kommentoinnista, kiitos.