Tämän kysymyksen tai pohdinnan ohjaisin nyt miehille sillä itse olen täysin ymmälläni:( Toivon asiallisia vastauksia.
Eli olemme seurustelelleet miehen kanssa yli 2v. Pisin aika saman naisen kanssa miehelle, minulla on takana pitkiäkin suhteita. Molemmilla lapset aiemmista suhteista, mies tapaa poikaansa n. kerran viikossa, minun poikani elää pääsääntöisesti luonani.
Olemme eläneet siis kaukosuhteessa. Suhde on ollut alusta alkaen suuria tunteita niin hyvässä kuin pahassakin. Rakkautta ja intohimoa, mutta myös toistuvia repiviä riitoja.
Keväällä tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Minulle päätös pitää lapsi oli selvä, miehelle ei niin helppo. Päätyi kuitenkin kanssani olemaan vanhempi lapselle ja yhteiselämää suunnittelemaan. Kaikki meni hetken hyvin, molemmat yrittivät. Sitten vko sitten tuli paha riita, mies lähti luotamme omaan kotiinsa ja molemmat olivat todella tuohtuneita, tuli sanottua pahoja asioita puolin ja toisin.
Seuraavana päivänä ystäväni huomasi miehellä olevan treffi-ilmoituksen netissä eli aktiivisesti hakee uutta seuraa:( On aina aiemmissa riidoissa halunnut sovitella ja tehnyt usein aloitteen siihen. On useasti sanonut, ettei ole ketään rakastanut kuten minua ja tähän asti olen sen uskonutkin. Otin sitten tekstiviesteitse yhteyden mieheen vauvaan liityvissä asioissa. Mies vakuutteli taas rakkauttaan ja sitä kuinka pahoillaan on. Kun kerroin tietäväni ilmoituksesta sai kamalan raivarin ja kielsi kaiken kunnes pystyin todistamaan asian. Sitten myönsi sen ja yhteydenpito loppui siihen.
Mitä pitäisi ajatella? Olinko vain joku vai oikeasti tärkeä? Saiko vauva aikaan ns. paniikkireaktion ja vapauden kaipuun? Voiko asioita vielä saada selviteltyä? Tuntuu käsittämättömältä, että nyt kun odotan yhteistä lasta riita olisi ollut tällä selvä ja ero edessä..
Eli olemme seurustelelleet miehen kanssa yli 2v. Pisin aika saman naisen kanssa miehelle, minulla on takana pitkiäkin suhteita. Molemmilla lapset aiemmista suhteista, mies tapaa poikaansa n. kerran viikossa, minun poikani elää pääsääntöisesti luonani.
Olemme eläneet siis kaukosuhteessa. Suhde on ollut alusta alkaen suuria tunteita niin hyvässä kuin pahassakin. Rakkautta ja intohimoa, mutta myös toistuvia repiviä riitoja.
Keväällä tulin raskaaksi ehkäisystä huolimatta. Minulle päätös pitää lapsi oli selvä, miehelle ei niin helppo. Päätyi kuitenkin kanssani olemaan vanhempi lapselle ja yhteiselämää suunnittelemaan. Kaikki meni hetken hyvin, molemmat yrittivät. Sitten vko sitten tuli paha riita, mies lähti luotamme omaan kotiinsa ja molemmat olivat todella tuohtuneita, tuli sanottua pahoja asioita puolin ja toisin.
Seuraavana päivänä ystäväni huomasi miehellä olevan treffi-ilmoituksen netissä eli aktiivisesti hakee uutta seuraa:( On aina aiemmissa riidoissa halunnut sovitella ja tehnyt usein aloitteen siihen. On useasti sanonut, ettei ole ketään rakastanut kuten minua ja tähän asti olen sen uskonutkin. Otin sitten tekstiviesteitse yhteyden mieheen vauvaan liityvissä asioissa. Mies vakuutteli taas rakkauttaan ja sitä kuinka pahoillaan on. Kun kerroin tietäväni ilmoituksesta sai kamalan raivarin ja kielsi kaiken kunnes pystyin todistamaan asian. Sitten myönsi sen ja yhteydenpito loppui siihen.
Mitä pitäisi ajatella? Olinko vain joku vai oikeasti tärkeä? Saiko vauva aikaan ns. paniikkireaktion ja vapauden kaipuun? Voiko asioita vielä saada selviteltyä? Tuntuu käsittämättömältä, että nyt kun odotan yhteistä lasta riita olisi ollut tällä selvä ja ero edessä..
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Saiko vauva aikaan ns. paniikkireaktion ja vapauden kaipuun?"
Tuo mies ei oikein tiedä mitä elämältään haluaisi.
Vastuun kantaminen varmaan pelottaa häntä.
"Nytkö syntyvän lapsen myötä tulee pallo lopullisesti jalkaan" saattaa hän mielessään pohtia..
Et ole kuule ollenkaan yksin tällaisen ongelman kanssa.
Katsos vaikka jossain sopivassa välissä tuon
linkin ~ puolen tunnin mittainen dokkari:
Kirje isälle -->
http://areena.yle.fi/toista?id=1292627
homma että tuo ehkäisykin pettää aina samoilla naisilla, osaattekste ihan varmasti käyttää sitä oikein??
Onks tuo 'tulin raskaaksi ja päätin yksipuolisesti pitää äpiksen' muuten sun mielestä yhdessä tehty päätös ja ennenkaikkea etkö pysty yhtään ymmärtään miten toista voi mahdollisesti vituttaa moinen. Just kun on päässy yhdestä sutturuasta eroon niin toinen on samassa jamassa, mahtaa se olla miellyttävä tilanne.
niin, että siitä vauvasta se johtuu. Mies ei vaan ollut valmis siihen. Anna miehen mennä jos on mennäkseen. Anna aikaa rauhoittua ja sulatella asiaa. Ehkäpä tulee takaisin, tai haluaa ainakin olla isä lapselleen.