Meillä oli oma biisi niin sä ainaki sanoit, nyt kun kuulen sen radiossa sydän alkaa hakkaa hullusti... Pää sekoo ajatuksista kaipauksesta. sä olit mun ensirakkaus, silmäs ne mä muistan parhaiten. En saa rauhaa miksi lähit kauas pois tulisit takas, jos tuut en tiedä mitä teen itkettää ja naurattaa oma tyhmyyteni tai onko se nyt tyhmyyttä kun ei haluu tai osaa elää yksin.. Enään en voi muuta ajatellakkaan. Tää sormus se on vaan renkula joka mun sormes pyörii ku mä sitä koko ajan näpräilen.. ahistaa.. niin vitusti.. mitä teen enhän mä tiedä edes mitä sä ajattelet mut en saa rauhaa en voi sitä sulta kysyykään tuntuu vaan olo niin epätoivoselta ja turhalta... tiedän et sulle merkitsen jotain .. sä ainaki mulle.. sua taas en haluis loukata ja satuttaa ei meillä mitään suurempia ongelmia oikeestaan.. sä jaksat vaan hymyillä ja se tekee mun olon tosi kurjaksi... -Luuseri-
leevi
se_toinen
0248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.