...kolahtaako se jotenkin erilailla? Onko hymy korvissa koko ajan? Haluaako täysillä yhteistä tulevaisuutta, naimisiinmenoa ja lapsia?
Minä ja avomieheni olemme seurustelleet 4 vuotta. Aika arkista tämä on ollut, tällaista hengailua. Ei mitään suurta tunteiden paloa ja tunteiden esille tuomista, kunhan ny ollaan. Tulevaisuudesta ei olla oikeastaan puhuttu. Miehelläni on lapsi, minulla ei. Mieheni on tehnyt selväksi, ettei hän nyt niitä lapsia enää oikeastaan haluaisi, yksi riittää. Mutta entäs minä?
Naimisiin menosta ei olla puhuttu, vuosi sitten vähän niinkuin pakotin hänet kihloihin (...tai vihjailin niin kauan että käytiin ne sormukset ostamassa..), koska kosintaa olisi saanut odottaa ainakin kymmenen vuotta. Sormusten haku oli aivan kamalaa, mies täräytti ovelta "jotku halvat sitten" ja meillä oli miehen muksukin siellä mukana. En halua ajatella koko tapahtumaa.
Vuosi sitten mies osti myös talon, minä raahauduin perässä.
Päivittäin mietin strategiaa koska kannattaisi lähteä. Mietin onko tää nyt se elinikänen juttu vai ei? Tappelemme päivittäin mutta myös päivittäin natisutetaan sängyn jousia. Ja loppuaika päivästä vaan ollaan.
Olen aika tylsä ihminen, en elä tuulella enkä tee mitään ex tempore-päätöksiä. Mutta onko silti oikeus tuntea aivan hemmetinmoista rakkautta?
En osaa elää tässä, ahdistaa. Mutta en osaa lähteäkään, ahdistaa. Joka kevät mietin tätä samaa, toistaiseksi olen jäänyt.
Mitä jos lähden ja jäänkin yksin loppuelämäkseni?
Minä ja avomieheni olemme seurustelleet 4 vuotta. Aika arkista tämä on ollut, tällaista hengailua. Ei mitään suurta tunteiden paloa ja tunteiden esille tuomista, kunhan ny ollaan. Tulevaisuudesta ei olla oikeastaan puhuttu. Miehelläni on lapsi, minulla ei. Mieheni on tehnyt selväksi, ettei hän nyt niitä lapsia enää oikeastaan haluaisi, yksi riittää. Mutta entäs minä?
Naimisiin menosta ei olla puhuttu, vuosi sitten vähän niinkuin pakotin hänet kihloihin (...tai vihjailin niin kauan että käytiin ne sormukset ostamassa..), koska kosintaa olisi saanut odottaa ainakin kymmenen vuotta. Sormusten haku oli aivan kamalaa, mies täräytti ovelta "jotku halvat sitten" ja meillä oli miehen muksukin siellä mukana. En halua ajatella koko tapahtumaa.
Vuosi sitten mies osti myös talon, minä raahauduin perässä.
Päivittäin mietin strategiaa koska kannattaisi lähteä. Mietin onko tää nyt se elinikänen juttu vai ei? Tappelemme päivittäin mutta myös päivittäin natisutetaan sängyn jousia. Ja loppuaika päivästä vaan ollaan.
Olen aika tylsä ihminen, en elä tuulella enkä tee mitään ex tempore-päätöksiä. Mutta onko silti oikeus tuntea aivan hemmetinmoista rakkautta?
En osaa elää tässä, ahdistaa. Mutta en osaa lähteäkään, ahdistaa. Joka kevät mietin tätä samaa, toistaiseksi olen jäänyt.
Mitä jos lähden ja jäänkin yksin loppuelämäkseni?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Oletko kertonut näistä ajatuksistasi miehelle?
Kannattasi. Se antaa kivasti potkua jotta homma menee suuntaan tai toiseen.
tiedät missä:-)
t. Jeesus
Tyyppi joka vetää kristuksen viittaa päälle.
Ette ole puhuneet naimisiin menosta mutta "olette kihloissa". Lapsi hyvä, kihlaus tarkoittaa sitä, että sovitaan naimisiinmenosta. Sormusten osto on jotain ihan muuta, teinit merkkaavat sillä tavalla toisensa. Jos ette ole sopineet naimisiin menosta, niin ette ole kihloissa.
Kuten itsekin toteat, roikut miehessä vain koska et uskalla lähteä. Ja elämä menee sillä aikaa koko ajan eteenpäin. Myöhemmin tulet katumaan näitä vuosia, jotka hukkasit rakkaudettomaan roikkumiseen.
ellei sinulta löydy rohkeutta ottaa asioista selvää. Ei ole ketään kohtaan oikein roikkua tuollaisessa liitossa, liitossa jossa mietit lähtöäsi. Lähde rohkeasti elämään elämääsi niin saat noihin kysymyksiisi vastauksen, toisinsanoen ota itsestäsi vastuu.
ite vähän samassa tilanteessa, tosin miehellä ei ole lasta ja ollaan oltu yhdessä 1,5 vuotta.
asutaan yhdessä.
tuntuu vaan että miehelle on kaikki muu tärkeämpää kuin minä.
joskus jopa möläytin vihapäissäni hänelle että tietokonekin on minua tärkeämpi kun pitää sitä räpeltää jatkuvasti, mies vain sanoi "niin on, tietokone on harrastukseni enkä luovu siitä sinun takiasi!".en ollut missään vaiheessa pyytänyt häntä luopumaan tietokoneesta, vain rajoittamaan sen käyttöä!mutta tuntui tosi pahalta kuulla tuo.
mekin useimmiten riidellään, mutta sitten sovitaan ja taas tykätään
joskus mustakin tuntuu että me vain hengaillaan yhdessä, ja olen vain jokin tarpeeton esine miehelleni.olisi kiva jos oma rakas hellisi ilman että tarttis sitä erikseen pyytää.
olen jo moneen otteeseen harkinnut suhteesta häipymistä,kun tuntuu ettei se johda mihinkään.
haluaisin taas tuntea rakkautta ja sitä "kolahtamista", mutta myös osittain pelkään yksinäisyyttä ja jos se seuraava olisi petturipaska, koska nykyiseni ei petä ja on uskollinen ja pystyn luottamaan häneen, mutta meillä vain ei ole "sitä jotain", ja yhteiselo ei ole kivaa vaan tylsää ja pitkästyttävää.
saas nähdä uskallanko ottaa hatkat vai jäänkö nysväämään nurkkiin.
Pakko tätä on kommentoida. Varsin romanttinen kihlajaistapahtuma. Käsittämättömiä nahjuksia jotkut miehet. Eihän tolleen pidä naista kohdella, mutta ei sitä kukaan yksin tappele. Älytöntä, että ihmiset tyytyy vaisuihin suhteisiin ja monet elää onnettomana koko elämänsä. Se on myöhäistä sitten eläkkeellä katua menetettyä elämää.
Sinulle ilmeisesti taytyy pamauttaa nuijalla pävhäsi etei mies halua naimisiin kanssasi.
Hän on jo sen ilmoittanut sanoin ja miljoonin teoin. Hän ei VOI olla enää selvemmin ilmaista kantaansa. Antaa kuitenkin sinun jakaa taloutensa kanssasi koska säästyy maksullisilta naisilta.
Yksin elämisessä EI ole mitään pelättvää, jos mitään, niin päinvastoin! Olet oman kotisi kuningatar, voit aivan rauhassa hoidella asiasi ja aikataulusi oman mielesi mukaan ilman typeriä riitoja ja mielipahaa. Tuon energian sinä voit käyttää itsesi kehittämiseen, toisten auttamiseen tai mihin tahaansa positiiviseen.
Sinulle ilmeisesti täytyy pamauttaa nuijalla päähäsi ettei mies halua naimisiin kanssasi sen enempää kuin jakaa kotiansa ja lastansa kanssasi pidemmällä tähtäimellä.
Hän on jo sen ilmoittanut sanoin ja miljoonin teoin. Hän ei VOI enää selvemmin ilmaista kantaansa. Antaa kuitenkin sinun jakaa taloutensa kanssasi vielä koska säästyy maksullisilta naisilta.
Yksin elämisessä EI ole mitään pelättävää, jos mitään, niin päinvastoin! Olet oman kotisi kuningatar, voit aivan rauhassa hoidella asiasi ja aikataulusi oman mielesi mukaan ilman typeriä riitoja ja mielipahaa. Tuon energian sinä voit käyttää itsesi kehittämiseen, toisten auttamiseen tai mihin tahaansa positiiviseen.
koska omaa lasta /yhteistä ei ole.kun lähdet suhteesta,alat alusta.mieti siirtosi.voit kysyä avioliittoa,ei ilman ehtoa,jos hän osti asunnon,vain omiin nimiinsä.se kertoo luottamuksesta,yhteisestä onnesta ja tulevaisuudesta.jos suhde loppuukin,alkaa kaikki alusta.ja tyhjän päältä.et saa edes kengännauhoja
Sinä et ole onnellinen, et edes tyytyväinen.
Miehesi tokaisee sormuskaupassa ..jotkut halvat sitten.. häpeäisi. Ostaa itselleen talon, ei suunnittele tulevaisuutta kanssasi eikä huom. ole kiinnostunut sinusta, ajatuksistasi ja tunteistasi.
Ota asia puheeksi hänen kanssaan. Jo pelkästään itsekunnioituksesi takia. Kerro, mitä haluat nykyhetkeltä ja tulevaisuudelta. Kerro myös tunteistasi häntä kohtaan. Kyllähän tuollainen käytös latistaa jo tunteetkin.
Miksi ottaisit hänet vakavasti, kun hänkään ei ota sinua? Et ole mitään hänelle velkaa.
Ilmoita, että lähdet, jos tyyli ei muutu.
Itse lähdin samankaltaisesta suhteesta, ja täytyy sanoa, että mielummin olen yksin kuin siinä suhteessa. Mies oli täysi nahjus ja vieläpä petti minua selän takana.
Nykyisin minulla on kaunis oma koti, enemmän aikaa ihanille ystäville ja rakastava kumppani, joka antaa hellyyttä, ottaa syliin ja kuuntelee minua. Tässä suhteessa suunnitellaan tulevaisuutta yhdessä ja kunnioitetaan toisiamme.
Jokainen ansaitsee rakastavan kumppanin. Sinäkin. Tsemppiä!
Kiitos kannustavasta viestistä.
En nyt kaipaisi enää yhtään noita "oletpas tyhmä"-viestejä mitä osa täällä on... monet vuodet olen kuitenkin uhrannut tekemällä parhaani miehelle ja hänen lapselleen.
Olen huomenna menossa kirjoittamaan vuokrasopimusta OMAAN vuokrakämppääni :) Itkin tänään niin kun pelotti... mutta nyt jo muutamalle kaverille soitetun puhelun jälkeen hymyilyttää.
Parempi näin. Alku on kamalaa, tiedän sen.
Ai niin, täytyy vielä sanoa, että miten monesti olenkaan sanonut ettei hän välitä ja kunnioita jne. niinkun tosiaan kaikista hänen teoistaan voi päätellä! Ja kovasti on aina kieltänyt ja sanonut välittävänsä ja vaikka mitä. Todellisuus kuitenkin on ettei niin ole. Olen vain ollut Neiti Itsestäänselvyys. Enää en ole.
Hei,
Tämähän oli hieno käänne ! :)
vielä, kun teet lähtösi mieheltä salaa ja hän huomaa sen vasta kotiin palattuaan, niin voit onnitella itseäsi. muista ottaa kaikki tavarasi kerralla.
mies on tähän asti elänyt vain itselleen.
nyt pidä kiinni omasta elämästäsi.
älä usko hänen lirkutteluja takaisin menosta. pidä pääsi.
jos hän vain lirkuttelee, kysy saatko puolet asunnosta. todennäköisesti asia ja hänen halunsa jäävät siihen.
ehkä pääset helpommalla, jos vaihdat numerosi, tai et vastaa hänen puheluihisi, lue vain viestit.
en tiedä, miten koukussa olet mieheen, mutta heikkona hetkenä toivon, että muistat aurinkoisemman, vapaamman ja rakastetumman tulevaisuuden ja et palaa takaisin.
tsemppiä! :)