Ei saisi yleistää, mutta kestääkö lapseton avioliitto?
Itselläni on jo edellisestä suhteesta lapsi, ja nyt uudessa suhteessani muslimimiehen kanssa en haluaisi lasta .
Mies sanoo nyt että se on ok, ja mentiin juuri naimisiin, mutta jossakin sydämensopukassa mietin kuitenkin välillä että pitäiskö kuitenkin?
Pelkään uskonnon aiheuttamia ristiriitoja lapsenkasvatuksessa, ja miestä rakastan ja hänen kanssaan tulen toimeen, mutta lasta en kuitenkaan tähän avioliittoon haluaisi.
ELI KYSYMYS KUULUU:
Lähteekö mies myöhemmin hakemaan kotimaastaan naisen joka haluaa lapsen?
Itselläni on jo edellisestä suhteesta lapsi, ja nyt uudessa suhteessani muslimimiehen kanssa en haluaisi lasta .
Mies sanoo nyt että se on ok, ja mentiin juuri naimisiin, mutta jossakin sydämensopukassa mietin kuitenkin välillä että pitäiskö kuitenkin?
Pelkään uskonnon aiheuttamia ristiriitoja lapsenkasvatuksessa, ja miestä rakastan ja hänen kanssaan tulen toimeen, mutta lasta en kuitenkaan tähän avioliittoon haluaisi.
ELI KYSYMYS KUULUU:
Lähteekö mies myöhemmin hakemaan kotimaastaan naisen joka haluaa lapsen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mistäköhän sen palstalaiset tietäisivät, kestääkö jonkun liitto vai ei?!?!?!
toinen taas ei! Eihän tällaisia asioita voi lähteä arpomaan etkäteen. Ethän voi edes tietää muuttuko oma mielipiteesi kenties joskus, miten sitten voisit tietää toisesta osapuolesta?
Osa miehistä lähtee parisuhteesta pois ja etsii uuden naisen lapsen takia. Ei olisi ensimmäinen moku- tai "Suomi-Suomi"-suhde, jossa lapsen takia pari erkaantuu toisistaan.
Mikäli tämän palstan aiemmat keskustelut pitävät paikkansa...ja mikseivät pitäisi...miehellä on jo vaimo ja mahdollisesti myös lapsia kotimaassaan.
HUOM! Tämä ei ole minun mielipiteeni, minun keksintöni tai minun tahtoni, olen vain seurannut tätä palstaa ja oppinut...
Eihän kenestäkään voi koskaan olla varma iskeekö vauvakuume ja katumus siitä, että on lupautunut lapsettomaan avioliittoon. Kuka tahansa voi erota ja mennä uuden kanssa naimisiin perheenperustamisinnon iskiessä. Näin käy myös naisille ja sitten laitetaan aviomies vaihtoon.
Ja lähteekö mies myöhemmin kotimaahansa perustamaan perheen, niin se taas riippuu siitä miten vahva rakkautenne on ja iskeekö mieheen joskus vauvakuume vai ei.
Tiedän teidän tyyppisen tapauksen, jossa miehelle ajatus uusperheen perustamisesta kotimaassa olisi rasittava ajatus. Hänellä on kaikki nykyisessä elämässä kohdallaan, on uusi kansalaisuus, hyvä työpaikka, kiva vaimo, rutinoitunut ja onnellinen kahden nelikymppisen lapseton 10v. avioliitto. Tyypin tuntien hän ei nykyisestä mukavasta elämästään kovin helposti luopuisi.
ettei vain puhuta samasta liitosta. itse tiedän bangla suomi liiton jossa on tuo sama tilanne. Tosiaan lähemmäs nelikymppiset osapuolet, miehellä oleskelulupa, Ei halua omien sanojensa mukaan erota vaimostaan mutta eihän sitä ikinä tiedä. kaksi vuotta sitten oli ko. parilla avioliiton kymmenvuotisjuhlat, minä ja mieheni oli kutsuttu heille kotiin.
Lapsia ei ole eikä lmeisesti enää tulekkaan. Ovat olleet yrittäjinä puolet yhdessäoloajastaan. Nyt mies tekee toisella paikkakunnalla hommia mutta nainen haluaisi olla täällä ja täällä hänellä on töitä sekä raihnainen isä (jota bangla mies käy myös katsomassa ilmeisesti). Naisen toinen sisko on myös naimisissa bangladeshilaisen miehen kanssa ja heillä on yli kuusivuotias poika, kolmas on naimisissa suomalaisen kanssa ja heillä on kolmevuotias tytär, että lapsettomallekin siskolle riittää hoidettavaa mutta hänen puheistaan on saanut sen käsityksen, että hän haluaisi oman lapsen. Bangla mies on sanonut että, jos lapsi tulee niin se on insallah ja hän haluaisi tyttölapsen.
Riippuu tosiaan ihmisestä mutta muslimien kanssa usein myös suvulla on sanansa sanottavana lapsiasioissa eikä tätä asiaa pidä väheksyä.
Ei ole sama pariskunta, tuntemani pari ei asu Suomessa. Mutta ovat molemmat myös erittäin urapainotteisia ja rakentaneet yhteiselämänsä sellaiseksi, että olisi vaikea edes kuvitella lasta siihen elämäntyyliin mukaan.
En ole kylläkään koskaan kuullut, että muslimisuvulla olisi sanottavaa lapsentekoasioissa sen enempää mitä melkein kaikki anopit nyt yleensä asiasta melko suoraan vihjailevat. Eikö se ole heille enemmänkin Luojan käsissä oleva asia siunaantuuko jälkikasvua vai ei.
Naiselle voi joskus iskeä epätoivo siitä, että äitiys jäi kokematta, se tunne iskee harvemmin mieheen samalla voimalla.
Riippuu ihmisestä miten ailahtelevainen on ja mistä on valmis luopumaan jonkun uuden päähänpiston vuoksi. Jos mies lähtee hakemaan kotimaastaan uutta vaimoa, niin silloin on nykyisessä suhteessa vikaa. Jos siis kotimaiset kakkavaipat houkuttelevat enemmän kuin elämä nykyisen vaimon kanssa... Pelkästään vauvakuumeessa ja lapsikatraan toiveessa hän tuskin niin tekee.
Aloituksen ristiriitaisista tunteista päätellen mielestäni lapsettomuus on tässä tapauksessa pienempi paha, jos aloittaja noin kovasti pelkää lapsen aiheuttamia ristiriitoja. Tulee myös mieleen, ettei pariskunta tunne toisiaan kovin hyvin. Kiirehtikö mies naimisiin ilman tavanomaista seurusteluaikaa? Paras olisi tietysti jutella asiasta perusteellisesti uudelleen miehen kanssa, kyllä se päätös siitä sitten kypsyy luontevasti.
Edelliselle vastaajalle kiitos kivasta vastauksesta, näin minäkin haluan ajatella mutta välillä iskee heikkona hetkenä pelko että mitä jos se lähtee joku päivä.....silloin kun minä olen jo liian vanha saamaan lapsia.
Seurustellessa keskusteltiin asiasta, ja sen piti olla selvä, eikä mies siitä jauhakaan, vaan minä joskus riidellessä vedän asian esiin....ei seurusteltu kovin pitkää aikaa.
Mutta aika näyttää, kunhan kyselin, miten muille on käynyt.
Omia kokemuksia ei tunnu olevan kellään?
On vain jonkun tutun tutun kokemus.
jo lapsi. Se on kuitenkin paljon tärkeämpää kuin mikään mies.
On olemassa erittäin suuri mahdollisuus, että mies lähtee. Miehillä kun on paha tapa lähteä. Kun mies lähtee, ei siinä pitele vaimo eikä lapsi.
Omaa kokemusta minullakaan ei onneksi ole, mutta monia tapauksia olen nähnyt, sekä suomalaisten että etenkin ulkomaalaisten miesten kohdalla.
lapsettomassa avioliitossa muslimimiehen kanssa. En tiedä olisiko avioliittomme vieläkin onnellisempi, jos meillä olisi yhteinen lapsi.
Syy lapsettomuteen on minussa, ja sen tultua ilmi, olin alkuun tosi masentunut. Mieheni kuitenkin auttoi minut yli vaikean ajan ja vakuutti, että hänen rakkautensa minuun siitä vähene. Tämä on meidän kohtalomme, ja meidän on vain siihen sopeuduttava. On ehkä hassua sanoa, muta minusta tuntuu, että tämä kokemus on vain lähentänyt meitä.
Onneksi suvusta löytyy lapsia molempien puolilta, ja saamme aina halutessamme jonkun pikkuisen viikonloppulapseksemme. Itse asiassa monta kertaa viikonlopun jälkeen huokaamme helpotuksesta, kun taas jäämme kahden. Kahden aikuisen ihmisen lapsettomassa liitossa on puolensa!
Miehen sukulaiset ovat joskus tiedustelleet asiaa melko suorasukaisesti, mutta eivät enää edes kysele. Anoppi ja appi eivät taas ole koskaan kysyneet mitään, vaan ovat hienotunteisesti jättäneet asian meidän kahden väliseksi.
Meillä on lapseton avioliitto, mieheni on Egyptistä kotoisin. Lapsettomuus johtuu minusta ja kerroin siitä miehelle jo heti suhteen alussa, sai sitten heti päättää jatkaako vai perääntyykö. Me siis menimme naimisiin tietoisena siitä, että tästä tulee kahden aikuisen "perhe".
Toki minäkin aluksi tankkasin mieheltä muuttuuko joskus mieli ja alkaa kaduttaa. Mies sanoi, ettei hänellä ole koskaan ollut suuria perhetoiveita, vaan hän on aina lähinnä kaivannut rinnalleen kivaa ja rakasta vaimoa.
Meillä on oikein rakastava ja kiva hemmottelusuhde. Totta puhuen itsekin joskus mietimme olisimmeko näin tyytyväisiä ja läheisiä jos meillä olisi lapsi. Joskus taas katsomme vierasta lasta ja mietimme, että tuon näköinen meidänkin lapsi varmasti olisi. Mies sanoo, että hän haluaisi lapsen vain, jos se olisi meidän, mutta ei lasta lapsen vuoksi. Itselläni on sama tunne. Paapomisvietin puramme toistaiseksi toisiimme.
Jos teillä on hyvä suhde, niin en usko että hänen mielensä radikaalisti tuosta nykyisestä muuttuu. Vain siinä tapauksessa, että suhde menee muuten karille, niin eikös silloin jokainen tahollaan ala miettiä minkä suunnitelma B:n vielä ehtisi toteuttaa... Eli, mieti nyt vielä sitä asiaa liikoja murehtimatta ja muista siinä samalla vaalia suhdettasi :-)
bidrali!!! kuinka kehtaat kertoa täällä kaiken itsestäsi ja muistakin? etkö pelkää yhtään että sinun ihana ahmed tai mies saa tietää? nimittäin niinhän voi ehkä käydä... :P mites sitten sinun tulevaisuuden suunnitelmillesi käy unelmiesi miehesi kanssa? (todella unelma onkin :D )