Olemme reilut parikymppinen pariskunta. Yhteiseloa takana kaksi vuotta, josta 1v 9kk yhdessäasumista ja reilu vuosi ollaan oltu kihloissa.
Meillä on ollut kriisiä. Aluksi kriisi johtui mieheni kaverista joka pisti pasmani sekaisin käytöksellään; meille tullessaan hän asettui taloksi eikä tajunnut lähteä. Mieheni oli sitä mieltä että asia oli ihan ok. Tajuamatta sitä, että asunto jossa kaikki tapahtui, oli myös minun koti.
Seuraavaksi riitelimme kodinhoidollisista asioita. (Miehellä kotona vanhemmat aina laittaneet ja passanneet kaikessa joten ei ollut kotitöihin tottunut.)
Kolmas asia, joka oli se asia jossa pimahdin totaallisesti oli se, kun huomasin, että mieheni oli keksinyt oman nettiharrastuksensa minun poissaollessani.
Jatkuvaa pornon katselua, alastonkuvien latailua..
AINA kun selkäni käänsin.
Pornoon olen suhtautunut aina niin että se on ihan ok, mutta ihmettelin miksi mieheni katseli muiden alastonkuvia, koska hänellä on avovaimo jonka kehosta hän kuitenkin tuntui kiihottuvan.
Asiasta keskusteltiin. Lukuisia kertoja.
Mieheni lupasi muutamaan otteeseen jopa lopettaa tuon katselun ja latailun, mutta pian sain kuitenkin aina huomata noiden lupauksien olevan pelkkiä lupauksia.
Olemme käyneet läpi helvetillisen kriisin. Riitelimme, olin masentunut ja ahdistunut mieheni käytöksestä... Kaikki johti pian siihen, että tämän vuoden alussa, helmikuussa, otin tavarani ja lähdin muualle miettimään asioita.
Parin viikon pohdiskelun jälkeen päätimme kuitenkin yrittää puhtaalta pöydältä. MIehenikin tuntui tuolloin sitoutuneen muuttumaan asioissa ja on tuon helmikuisen erossaolon jälkeen osoittanut olevansa tosissaan asioiden suhteen.
Minä olen ns. puhujaihminen. Minun täytyy saada puhua asioista jotka minua painaa ja olin jo aiemmin tottunut siihen, että miehelleni pystyn puhumaan mistä vaan.
Kuitenki pettymyksekseni sain huomata pian että mieheni kieltäytyi ja sai oikein raivarin, jos halusin puhua noista vanhoista asioista, jotka käsittelemättöminä painoivat mieltäni.
Olin kokenut hänen pornonkatselun ja kuvienlatailun sellaisena, etten riittänyt hänelle. Lisäksi jossakin vaiheessa tunsin, että olin "vain yksi hänen naisistaan" ja että kun olin kotona, hän oli kanssani ja kun olin muualla, hän haki "varanaisensa" jostakin nettisivuilta.
Koin siis olevani vain yksi kala meressä.
Nykyään tunnen, etten osaa enää ottaa asioita puheeksi mieheni kanssa, koska pelkään hänen reaktiotaan (esim. raivari). Minulla olisi tarve saada käsitellä asioita joita olemme kriisimme aikana suhteessamme kokeneet.
Haluaisin aivan 100% varmuuden siitä, että mieheni tietää mitä ajattelen asioista ja tulevaisuudesta...
Mutta pelottaa puhua.
Se on outoa sinänsä, että minä olen tähän asti ollut oikea papupata ja puhunut enemmän kuin kukaan on edes jaksanut kuunnella.
Ja sitten....
Pllääh.. Haluaisin että mieheni näyttäisi minulle enemmän tunteitaan ja kertoisi tunteistaan ja ajatuksistaan.
Tiedän että hän rakastaa minua (tyhmäkään ei tuollaisen kokemamme kriisin jälkeen ilman rakkautta tässä suhteessa olisi)
mutta silti kaipaisin jotakin sanoja, jotka kertoisivat hänen syvimmistä tunteistaan, joista minä en tiedä hölkäsen pöläystä.
Miten kerron asiasta miehelleni?!
Rakastan tuota ihmistä kaikesta huolimatta enemmän kuin mitään mutta minuun on syntynyt jokin lukko jota en saa auki (eli en saa enää puhutuksi asioista jotka painavat mieltäni).
Asiallisia kommentteja?
Meillä on ollut kriisiä. Aluksi kriisi johtui mieheni kaverista joka pisti pasmani sekaisin käytöksellään; meille tullessaan hän asettui taloksi eikä tajunnut lähteä. Mieheni oli sitä mieltä että asia oli ihan ok. Tajuamatta sitä, että asunto jossa kaikki tapahtui, oli myös minun koti.
Seuraavaksi riitelimme kodinhoidollisista asioita. (Miehellä kotona vanhemmat aina laittaneet ja passanneet kaikessa joten ei ollut kotitöihin tottunut.)
Kolmas asia, joka oli se asia jossa pimahdin totaallisesti oli se, kun huomasin, että mieheni oli keksinyt oman nettiharrastuksensa minun poissaollessani.
Jatkuvaa pornon katselua, alastonkuvien latailua..
AINA kun selkäni käänsin.
Pornoon olen suhtautunut aina niin että se on ihan ok, mutta ihmettelin miksi mieheni katseli muiden alastonkuvia, koska hänellä on avovaimo jonka kehosta hän kuitenkin tuntui kiihottuvan.
Asiasta keskusteltiin. Lukuisia kertoja.
Mieheni lupasi muutamaan otteeseen jopa lopettaa tuon katselun ja latailun, mutta pian sain kuitenkin aina huomata noiden lupauksien olevan pelkkiä lupauksia.
Olemme käyneet läpi helvetillisen kriisin. Riitelimme, olin masentunut ja ahdistunut mieheni käytöksestä... Kaikki johti pian siihen, että tämän vuoden alussa, helmikuussa, otin tavarani ja lähdin muualle miettimään asioita.
Parin viikon pohdiskelun jälkeen päätimme kuitenkin yrittää puhtaalta pöydältä. MIehenikin tuntui tuolloin sitoutuneen muuttumaan asioissa ja on tuon helmikuisen erossaolon jälkeen osoittanut olevansa tosissaan asioiden suhteen.
Minä olen ns. puhujaihminen. Minun täytyy saada puhua asioista jotka minua painaa ja olin jo aiemmin tottunut siihen, että miehelleni pystyn puhumaan mistä vaan.
Kuitenki pettymyksekseni sain huomata pian että mieheni kieltäytyi ja sai oikein raivarin, jos halusin puhua noista vanhoista asioista, jotka käsittelemättöminä painoivat mieltäni.
Olin kokenut hänen pornonkatselun ja kuvienlatailun sellaisena, etten riittänyt hänelle. Lisäksi jossakin vaiheessa tunsin, että olin "vain yksi hänen naisistaan" ja että kun olin kotona, hän oli kanssani ja kun olin muualla, hän haki "varanaisensa" jostakin nettisivuilta.
Koin siis olevani vain yksi kala meressä.
Nykyään tunnen, etten osaa enää ottaa asioita puheeksi mieheni kanssa, koska pelkään hänen reaktiotaan (esim. raivari). Minulla olisi tarve saada käsitellä asioita joita olemme kriisimme aikana suhteessamme kokeneet.
Haluaisin aivan 100% varmuuden siitä, että mieheni tietää mitä ajattelen asioista ja tulevaisuudesta...
Mutta pelottaa puhua.
Se on outoa sinänsä, että minä olen tähän asti ollut oikea papupata ja puhunut enemmän kuin kukaan on edes jaksanut kuunnella.
Ja sitten....
Pllääh.. Haluaisin että mieheni näyttäisi minulle enemmän tunteitaan ja kertoisi tunteistaan ja ajatuksistaan.
Tiedän että hän rakastaa minua (tyhmäkään ei tuollaisen kokemamme kriisin jälkeen ilman rakkautta tässä suhteessa olisi)
mutta silti kaipaisin jotakin sanoja, jotka kertoisivat hänen syvimmistä tunteistaan, joista minä en tiedä hölkäsen pöläystä.
Miten kerron asiasta miehelleni?!
Rakastan tuota ihmistä kaikesta huolimatta enemmän kuin mitään mutta minuun on syntynyt jokin lukko jota en saa auki (eli en saa enää puhutuksi asioista jotka painavat mieltäni).
Asiallisia kommentteja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
oikeastaan on ?
Ihan ensiksi; en halua tai tarkoita kuullostaa vanhalta täti-ihmiseltä, kun en olekaan sellainen. Mutta olette vasta parikymppisiä, joten vielä kovin nuoria (selvyydeksi: itse olen 32). Kasvatte koko ajan henkisesti, ettekä ihan vieläkään ole täysin kypsiä aikuisia. Olette kasvaneet koko yhdessäolonne ajan, ette ole enää juuri täysi-iän saavuttaneita. Aikuiseksi kasvaminen on vaikeaa yksin, saati sitten yhdessä toisen kanssa kun molemmat koettaa kasvaa ja aikuistua. Vielä komekymppisenäkään ei ole välttämättä "kypsä", miehet ainakaan.
Väitän, että vuoden jälkeen ei tunne vielä toista tarpeeksi. Ok, on jokaisen oma asia milloin menee kihloihin, mutta se arki ja kriisit ne vasta näyttää, onko toisesta elämään rinnalla loppuelämää. Parin-kolmen vuoden sisällä ensi-ihastus, rakastuminen ja -huuma katoaa, arki ja vaikeudet astuu mukaan ja näkee, muuttuuko rakastuminen rakastamiseksi, ja riittääkö tahto molemmilla. Niin kuin teillä nyt? Silloin on minun mielestäni valmis naimisiin/kihloihin.
Suurin osa miehistä on kiinnostumut pornosta ja katsoo sitä enemmän tai vähemmän VAIKKA vaimo olisi kiihottava, parisuhde voisi hyvin ja seksi sujuisi. Tämä on fakta, näin miehet toimii ja sen asian kanssa on jossain määrin opittava elämäänkin. Miehille ne naiset pornossa on visuaalinen nautinto, ei vaimon korvike, tai toinen nainen tai rakastaja. Usein vain hetken nautinto, that´s that. Ei ne niiden pornonaisien kanssa perhettä ja taloa halua.
Miehille puhuminen, varsinkin tunteista puhuminen ja niiden näyttäminen voi olla TODELLA vaikeaa. Jos painostat, se muuttuu vielä vaikeammaksi. Omasta tahdostaan saattavat jotain sanoa, ja usein teot puhuvat paljon puolestaan, kun niitä osaa lukea. Miehesi rakastaa sinua, ei olisi muuten kaiken tuon jälkeen valmis jatkamaan yhdessä. Älä painosta, yritä lukea arjen merkkejä. Oma mieheni osoittaa rakkautta esim. käymällä kaupassa tai soittamalla muuten vaan. Ei miehet ajattele sitä niin, että naiset haluaa kuulla tunteista, puhua ja selvitellä. Heille se ei ole niin tärkeää.
Oman miehen kanssa oltu yhdessä kymmenisen vuotta, ja matkalla on mennyt välillä ihan kiville ja ero on ollut lähellä. Mutta rakastaminen on tahdon asia, rakkaus on kaikkea muuta kuin helppoa, ja parisuhde pitää sisällään monia kriisejä. Mutta jos rakastaa, niistä on valmis jatkamaan yli yhdessä. Kaiken se näkee, kokee ja kestää, vai miten se meni...
Minusta teillä menee nyt niin hyvin että rauhoita vähän ja anna itsellesikin aikaa. Ei se puhumine ja tunteiden käsittely väkisin tule keltään. Katso rauhassa ja keskity arkisempiin asioihin. Ei teillä tulenpalava kiire ole.
Jos sulla on tarve saada sanoa omat aatteesi mikä on ihan hyvä juttu niin kirjoita tunteesi, tarpeesi ja toiveesi paperille. Anna ne miehesi luettavaksi. Lähde itse vaikka lenkille sillä välin. En usko että tulee raivaria. Kysy vielä mieheltäsi hänen tarpeistaan ja toiveistaan? Muista myös mainita asioista joihin olet tyytyväinen hänessä.
Vaikeata on mutta tarpeellista kyllä.
Ei voi toimia toisen mieleisesti jos ei edes tiedä mitä toinen haluaa. Sinullekkin ilmeisesti on pikkuhiljaa valjennut asioita joista loukkaannut nyt vaikka alkuaikoina et välittänyt. Arki on parisuhteen koettelemus ja sitähän se pääasiassa onkin. Tavallista arkea. Jos loukkaannut pornosta niin älä syyllistä siitä ainakaan itseäsi. Suurin osa miehistä sitä katselee ja suurin osa naisista siitä pahoittaa mielensä. Minä mukaan lukien. Minun oli pakko sanoa miehelleni miltä se minusta tuntuu. Hän ei ollut edes ajatellut että pahoittaisin siitä mieleni. Kukaan ei ollut aikaisemmin hänen existään asiasta sanonut. Naiset häpeävät sitä että se loukkaa. Se on mielestäni tosi väärin että naiset tuntevat itsensä viallisiksi jos miehen pornotouhut loukkaavat?
Minun mieheni lopetti ainakin minun aikanani pornon katselut ja sanoi että se ei ollut suuri uhraus koska se oli lähinnä vain tapa joka oli jäänyt päälle.
Ehkäpä voin valaista mitä miehesi mielessä saattaisi liikkua. Toki tilanteenne voi olla hvyinkin toisenlainen, mutta saanpahan samalla itsekin purettua tunnelmiani.
Meillä minä (nainen) olen se, joka ei jaksa/pysty/halua puhua menneistä asioista vaikka mieheni sitä kaipaisi. Hänellä on juuri tuo sama ajatus, että minun täytyisi tietää mitä kaikkea hän on vaikeuksiemme keskellä ajatellut, tuntenut ja halunnut sanoa.
Ollaan oltu yhdessä 7 vuotta, joihin on mahtunut monenlaista kriisiä. Nyt viimeisen 3kk olemme myös olleet tilanteessa, jossa mietitään voidaanko jatkaa yhdessä. Mitään pettämistä ei ole ollut, mutta riitelyä ja eriäviä toiveita on liian paljon.
Jokaisen riitatilanteen jälkeen mieheni haluaisi käydä läpi asiat, jotka vielä vaivaavat häntä. Tätä saattaa jatkua monta viikkoakin, hän miettii mitä tarkoitin sanoilla, jota en itse enää muista sanoneeni.
Itse koen, että kun riidasta aletaan seuraavana päivänä taas puhua, tilanne on yhtä ahdistava ja vaikea kun se alkuperäinen, jota oli tarkoitus selvitellä. Olen myös kokenut, että menen ihan lukkoon, en näe muuta ulospääsyä kuin myöntää asioiden olevan niin kuin ne mieheni mielestä ovat- muuten ollaan taas riitatilanteessa. Monesti tilanteet tuntuvat myös siltä, että mieheni kaataa kaiken pahan olonsa minulle, käsittämättä etten voi kantaa molempien taakkaa. Olen usein myös miettinyt, onko pahan olon vuodattamisesta edes apua hänelle. Tilanne olisi toinen, jos hän aidosti haluaisi tietää miten minä olen kokenut asiat, miksi olen käyttäytynyt niin kuin olen. Ymmärrän kuitenkin, että kun molemmat loukkaantuvat, niin joudutaan nuolemaan omat haavat itse.
Koska tiedän, että monista asioista ei tulla koskaan olemaan samaa mieltä, toivoisin että voitaisi rakentaa niitä yhteisiä hyviä aikoja, eikä juuttua menneisiin. Se, mistä ollaan oltu eri mieltä ei ole tärkeämpää kuin se, että ollaan yhdessä. Tarkoitan, että yhdessäolo on minulle merkki siitä, että uskoo ettei toinen ole tarkoittanut mitään sellaista, mitä ei voisi antaa anteeksi.
Pornosta vielä- minäkään en asiaa hyväksy, ja olen tehnyt alusta lähtien selväksi että koen sen pettämisenä. Mielestäni parisuhteessa ei voi toistuvasti tahallaan tehdä sellaista, jolla tietää loukkaavansa toista. Jos ei muu auta, voithan itsekin ladata jättimäisiä peniksiä tietokoneesi täyteen ja katsella niitä innokkaana läähättäen ;)