puhutaan henkisestä ja fyysisestä pahoin pitelystä.mutta harvoin keskustellaan kiristy avioliitosta.itse olen ollut mieheni kiristysksen kohteena jo 30 vuotta lapset ovat maailmalla.mutta mieheni kiristää sairaudellaan.ja siitä että kun lama aikana hän ei päässyt velka saneeraukseen niin velat jäi hänelle odotan sitä hetkeä jolloin hän vapautuu velkataakastaan .tuntuu siltä että en tosiaankaan jaksa. kun puhun asiasta että turhaan me pidämme tätä kulissi avioliittoa pystyssä.heti tulee esiin jokin sairaus ja muistutus veloista.hyvähän sun on kun velat jäi mulle ja jos lähet niin saat suvun vihat niskaan kun sairaan miehen jätät.jne. jne .en enään nauti elämästä.menimme naimisiin kun oli 17 vuotta.ja nyt olen 48 kaksi aikuista lasta ja 4 lasten lasta.kertokaa onko muilla tämmöistä kiristystä.2 vuotta vielä niin mieheni velat on kuitattu liekkö itse jaksan.
kiristys avioliitto
aivo pesty
6940
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näin yhtäkkisesti arvioiden, ilman että tietää tilannetta ja taustaa tarkemmin ja niihin kantaaottamatta,
tuntuu että kyseessä on manipulointi.
Eli tekstin perusteella tässä manipuloidaan toista osapuolta syyllistämällä, vedotaan
1. Piittamattomuuteen ja aikuisen ihmisen heitteille jättöön (hylätään sairas ihminen)
2. Ympäristön tuomitsevaisuuteen (suku hylkää ja paheksuu)
3. Velkataakkaan joka jäi hänelle, kun taas toinen pääsi kuin koira veräjästä.
Vastaavanlaisia voit miettiä omalta kohdaltasi miettiessäsi omaa jaksamistasi:
1. Onko toisella oikeus vaatia kumppania elämään liitossa, jonka toinen kuvaa kulissiliitoksi velkojen vuoksi. Onko toinen pantti velasta.
2. Onko toisella oikeus vaatia toista jäämään omaishoitajaksi (sairaus).
3. Onko naimisissa koko suvun kanssa vai yhden ihmisen.
4. Millaista elämä olisi realistisesti ajateltuna verrattuna nykyiseen kun eläisi omillaan.
5. Mikäli on kokenut olevansa miehen kiristyksen kohteena (kuten kirjoittaja tilannettaan kuvasi) 30 vuotta, niin mikä asia/tekijä laukaisi lopullisen eroajatuksen nyt pintaan.
"Mikäli on kokenut olevansa miehen kiristyksen kohteena (kuten kirjoittaja tilannettaan kuvasi) 30 vuotta, niin mikä asia/tekijä laukaisi lopullisen eroajatuksen nyt pintaan."
Hän tuli varmaankin pitkän tauon jälkeen ns. "järkiinsä"...!
Lama alkoi 90-luvulla ja sua on kiristetty 30 vuotta, eli vuoden päästä avioitumisestanne asti?
Pari vuotta ei siinä juoksussa ole pitkä aika, mutta mikä sitten mahtaa muuttua?
Miehelläsi ei ole ollut helppoa kun on ensin sairas ja sitten köyhä ja sairas.
Kahden vuoden päästä taas vain sairas.
Läheisellä pariskunnalla oli vähän vastaava tilanne.
Velat kaadettiin miehen niskoille täysin arvaamatta ja voi jopa sanoa, että ihan ilkeyttään.
Siinä heillä oli kestämistä, lähinnä henkisesti.
Mies joi unohtaakseen häntä kohtaan tehdyt rikokset.
He kuitenkin jaksoivat ja maksoivat, ja kun viimeinen erä oli kuitattu, ero oli silmin nähtävä.
Heillä tosiaan alkoi kuin uusi elämä!
Mies ei enää juo ja kaikki on suorastaan kadehdittavan hyvin.
Kyllä se siis mahdollista on tuostakin suosta nousta.
Itse sinä sen parhaiten kuitenkin tiedät.
Vähän kyllä arveluttaa, kun sanot kiristyksen kestäneen lähes koko avioliittonne ajan...
Mieti mitä vaihtoehtoja sinulla on valittavanasi.
Joo, ymmärrän tilanteen...ei kaikki väkivalta ole sitä, että "vedetään turpaan" - ei alkuunkaan...
Ja kun on kyse läheisistä ihmisistä, se tekee helposti tilanteesta tosi tuskaisen...
Meinasin ensin sanoa, että "LÄHDE ja elä omaa elämääsi" - sitten sanoit, että: "2 vuotta vielä niin mieheni velat on kuitattu liekkö itse jaksan."
LOPPUUKO se touhu sitten tosiaan ja MIKSI...? (Tämä asia kiinnostaa itseäkin, koska tiedät erään henkilön, joka on samassa "kusessa" velkojen kanssa...siis "armahdetaanko" miehesi velat jotenkin...?)
Joka tapauksessa...mieti nyt TARKKAAN itsesi kanssa, jaksatko vielä sen kaksi vuotta...(tavallaan se on "lyhyt" aika verrattuna jo kaikkiin noihin aikaisempiin vuosiin)...
Että jos sen vielä kestät, niin sitten olet "taakka-vapaa" eikä sinun tarvitse koskaan miettiä, että "jätit sitten velkaisen ja sairaan miehen yksin"...
itse olen kans jos vielä mies vetoaa sairauteen niinkuin minun .niin onko se enään elämää ja se että kiristää veloilla niin kuin minunkin mieheni . ei sitä jaksa .olet väsynyt näkeehän se jo kirjoituksestasi.sitä uupuu jos mies juonittelee ja ei osaa puhua asioista välttelee tunne asioista ja jos vuosi vuodelta .jokainen meistä tietää kuinka vaikeaa on miehen juonittelu ja jos se on piilevää vielä niin ei sitä voi kestää. se kovettaa toisen niin ettei osaa rakastaa vaan se menee jo hoito puolelle.ymmärrän sinua täysin koska olen itse samassa pinteessä.olet varmaan yrittänyt kaikkesi .lapset eivät ole teillä pieniä siitäkin näkee että olet kasvattanut ne jo pesästä.se on varmaan ollut suurin syy että olet pysynyt niin sanotusti liekassa ja hiljaa.itselläni on vielä muutama vuosi kun lapset ovat täysi ikäisiä.se oisinki helpompaa jos mies jois siihen vois hakea apua .perheterapiastakaan ei hyötyä kun mies osaa olla ovela.mutta sinulle et ole yksin meitä on monta koita jaksaa
taloutensa sössinyt! Herkästi syyllisyyttä tuntevat jäävät aina tällaisiin koukkuihin. Eikun nostat vaan kytkintä!