Erosin miehestäni kuukausi sitten. Oltiin yhdessä yli kolme vuotta, joista kaksi asuttiin yhdessä. Seurustelun alettua olin vatsa täyttämässä 16 vuotta.
Ensimmäinen vakava suhde minulle, ensirakkauteni. Molempien tunteet toisia kohtaan vaan kuihtui pois ajan kanssa. Jos suhteemme olisi jatkunut olisimme vaan satutettu toisiamme.
Vaikka rakkauteni on poissa, niin silti koen hirvittävää ikävää entistä miestäni kohtaan. Elämän jatkaminen eteen päin tuntuu vaan niin vaikealta. Hänellä on jo kuitenkin uusi tyttö vieressä kulkemassa.
Mikä voi helpottaa oloa? Omat keinot alkaa olemaan jo ihan loppu, kaveritkaan ei enää ymmärrä että suhteen loppumisen tuska voi jatkua näin pitkää.
Vaikka koko elämä pitäisi olla edessä, tuijottelen vaan pöydällä lojuavaa entistä kihlasormusta... Entistä en enää halua takaisin, mutta hänestä on vaan vaikea luopua.
Ensimmäinen vakava suhde minulle, ensirakkauteni. Molempien tunteet toisia kohtaan vaan kuihtui pois ajan kanssa. Jos suhteemme olisi jatkunut olisimme vaan satutettu toisiamme.
Vaikka rakkauteni on poissa, niin silti koen hirvittävää ikävää entistä miestäni kohtaan. Elämän jatkaminen eteen päin tuntuu vaan niin vaikealta. Hänellä on jo kuitenkin uusi tyttö vieressä kulkemassa.
Mikä voi helpottaa oloa? Omat keinot alkaa olemaan jo ihan loppu, kaveritkaan ei enää ymmärrä että suhteen loppumisen tuska voi jatkua näin pitkää.
Vaikka koko elämä pitäisi olla edessä, tuijottelen vaan pöydällä lojuavaa entistä kihlasormusta... Entistä en enää halua takaisin, mutta hänestä on vaan vaikea luopua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei!
Tunnen tarvetta avautua. Poikaystäväni jätti minut kun häntä ei vaan enää kiinnostanut. Olimme tosin olleet yhdessä vasta 2 kk mutta sattuu silti. En tietenkään vertaa sinun kokemuksiasi omiini, vaikka luulin että tämä
juttu olisi ensimmäinen suuri rakkaustarinani.
Tieto hänen tunteidensa kuolemisesta tuli siis minulle yllätyksenä.
Olo on siis p***a ja epätodellinen kun ero tapahtui ihan äsken. Olen vielä sokissa ja tuntuu että haluan oksentaa.
Miehet ovat sikoja- lausahdus ei nyt lohduta. Mietin mitä hyvää erosta seuraa: Ihminen ei vaan voi jäädä tuleen makaamaan vaan pitää jatkaa elämää ja pitää kiinni rutiineista. Usko siihen, että elämällä on paljon annettavaa juuri sinulle, auttaa myös. Uutta matoa koukkuun tai sitten pitää nauttia sinkkuelämän tuomasta vapaudesta. Mahdollisuudet lisääntyvät eron jälkeen.
Se mikä ei tapa, vahvistaa. Ja tämä pätee eroihin. Olen nyt yhtä kokemusta viisaampi, aion oppia tästä ja olla siten jatkossa viisaampi. Nyt tiedän minkälaista miestä en ainakaan halua...exäni kaltaista siis.
Ystävät ja tuttavat auttavat selviämään. Huomenna saan tukea kaverilta kun menemme ottamaan muutamat neuvoa antavat.
Muista että jokaisella on oikeus olla onnellinen omana itsenään. Sinussa tai minussa ei siis ole mitään vikana. Toiset eivät nähtävästi ymmärrä hyvän päälle:)
Nää oli tämmösiä kliseitä mutta toimivat minulla. Hyvää päivänjatkoa joka tapauksessa.
-VM87-
Siis kuukausi sitten erositte, ja nyt kaverisi ihmettelevät, miten vieläkin suret??? Vaikka yleensä nuorempana sydänsuruista toipuukin nopeammin, kuin näin "aikuisempana", niin kuukausi on silti hirveän lyhyt aika. Suru kestää aikansa, sitten elämä jatkuu taas, usko siihen.
Ikävä on varmasti kova, mutta sekin hälvenee pikku hiljaa. Selviät kyllä, vaikkei se siltä nyt tunnu.
Minusta hiukan ymmärtämättömiä nuo sinun kaverisi...
Niin minäkin aattelin että kaverit eivät ymmärrä, itse vaihtaneet miestä kuin paitaa :). Tai sitten voi olla että minusta alkaa tulemaan jo vainoharhainen kun yksin istuskelen kotona niin on aikaa liikaakin miettiä asioita.