Mä haluan nyt ihan kysyä sekä miehiltä että naisilta että oletko pettänyt? Onko juttu/si ollut kerran kumarrus vai suhde? vaiko monta hairahdusta?
Mietin tässä omaa historiaani, petin exääni 5 vuotta. EN ylpeile asialla, mutta niin se vaan on.
Nykyistäni en voisi ikinä pettää, en koskaan.
Mutta en myöskään tunne huonoa omaatuntoa siitä että petin exääni.
Mietin tässä omaa historiaani, petin exääni 5 vuotta. EN ylpeile asialla, mutta niin se vaan on.
Nykyistäni en voisi ikinä pettää, en koskaan.
Mutta en myöskään tunne huonoa omaatuntoa siitä että petin exääni.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eipä ole tullut petettyä koskaan ja liittoa takana yli 30 vuotta.
Olen pettänyt kaikkia joiden kanssa seurustellut.Pettämiset on ollut yhdenillan juttuja ja pisempiä juttuja.kaikki suhteet kaatunut pettämiseen.Nykyiseni oli naapurini jonka kanssa petin entistäni.Olen myös pettänyt nykyistäni hän tietää sen ja kostoksi pettänyt minua.Ollaan päätetty kuitenkin jatkaa yhdessä.Aiemmin en juuri edes katunut tekojani,mutta nykyisin on välillä todella vaikea olla itsensä kanssa,jollain tapaa silmät auennut.Siinä vie kauan että saa luottamuksen ansaittua,jos sen sitten koskaan saa,en tiedä aika näyttää.Mutta sen olen päättänyt että nyt mun sekoilut saa loppua.Ei se pettäjänkään asema helppo ole,vaikka helppo ihmisten on tulla haukkumaan,arvostelemaan ja neuvomaan.jokainen tekee virheensä,kukin tavallaan.Silloin kun pettää ei suhteessa kaikki ole kunnossa,minun kohdalla ainakaan,ja yleensä alkoholi ollut mukana kuvioissa,vaikka ei ne mitään puolustuksia ole tai oikeuta sellaisiin tekoihin.Itse kuitenkin olen hyvin mustasukkainenkin luonteeltani,en siis hyväksy toiselta sellaista käyttäytymistä.Päivä kerrallaan yritän nyt päästä itsekin asian yli ja käydä sitä läpi,ettei ikinä enää tapahdu.
toivottavasti ketjun aloittaja selvii tuosta sairaudesta ....ei ihme et on mielenterveysongelmallisii...
suhteessa ollessa en petä,jotain mullakin viel päässä,eroisin ensin ennenkuin loukkaisin toista..
kysyisin viel missä nykyjään ihmisillä on moraali vai onkos sitä enää olleskaan?
pettänyt miestäni muutaman kerran. Miksen? Koska tiedän , että on myös pettänyt.
Olen pettänyt. Vuoden aijan oli toinen mies.
On myös ollut kerta hairahduksia.
Jälkeenpäin tilannetta katsottuna ei kaduta yhtään.
Olen ollut suhteessa mieheni kanssa n. 6 vuotta. Naimisiin menimme muutama vuosi sitten. Koskaan en ole pettänyt miestäni, mutta jotain vikaa täytyy olla kun nyt olisin melkein valmis sivusuhteeseen. Eräs mies on iskenyt silmänsä minuun, on itsekin naimisissa. Olen korviani myöten ihastunut, mutta en tiedä mitä pitäisi tehdä... Neuvoja kiitos!!
neuvoja miten pettää vai miten olla pettämättä?
neuvo kuin neuvo kelpaa...
haluat käyttää tämän tilaisuuden oikein, niin pohdi sitä, mikä aiheuttaa sen, että olet "melkein valmis sivusuhteeseen".
Oletko mennyt väärän ihmisen kanssa naimisiin, siksi "että se kuuluu asiaan mennä naimisiin" vai oletko vain tilapäisessä (esim ikä-) kriisissä, ja kaipaat jotain muutosta elämääsi?
Jos sinulla on esimerkiksi kolmenkympin kriisi, eli tunne siitä "että tätäkö tämä nyt sitten on?", sivusuhde on väärä tapa kohdata normaali kasvunpaikka. Voit typerällä toiminnalla menettää eläm,änkumppanisi turhan "kutkan" takia.
Jos taas tiedät olevasi vääristä syistä väärän ihmisen kanssa naimisissa, ala työstää eroa, sillä edes sivusuhde ei saa paskaa jamaa paremmaksi - se saa vain elämäsi hetkellisesti siedettäväksi - ja hukkaat lisää vuosia väärän ihmisen kanssa.
Toisin sanoen - tee jotain elämällesi, ei se vierasta panemalla paremmaksi muutu.
Mun neuvo on, että älä ihmeessä lähde pettämään.
Itse olen ollut yli 20v naimisissa ilman pettämisiä. Reilut 5 vuotta sitten olimme vaimon kanssa pahassa kriisissä.
Suhde oli täysin umpikujassa. Silloin oli mielessä kaikki mahdollinen, pettäminen, ero, väkivalta yms.
Ilmapiiri oli painostava, tuntui, ettei ole enää mitään toivoa suhteemme parantumiselle.
Erään pahan riidan jälkeen aloimme miettiä, yritämmekö vielä vai eroammeko.
Päätimme jatkaa yhdessä.
Aloimme puhumaan paljon, ei vaan meinannut sekään onnistua, kun tahtoi mennä sekin aina riidaksi.
Mutta sitkeästi jatkoimme keskusteluja, aloimme tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja samalla jauhoimme välillämme hiertäviä jäyniä pois.
Voin sanoa, että vaati sitkeyttä tuo prosessi, kesti nimittäin useamman vuoden.
Mutta saimme uutta intoa, kun huomasimme edistyvämme.
Suhteemme alkoi pikkuhiljaa korjaantua.
Ja nyt voin sanoa, että olemme tosi onnellisia yhdessä, olemme rakastuneet uudelleen! Ihan oikeasti!
Tää on ihan vastaava tunne, kuin oli silloin vastanaineina.
Ollaan innostuneita toisistamme ja lakanatkin pöllyävät vanhaan malliin taas.
Halusin kertoa tämän esimerkkinä, että aina kannattaa yrittää korjata olemassa olevaa suhdetta ensisijassa.
Jos ei onnistu, niin sitten ero ennen uutta suhdetta!
Pettäminen ja sivusuhde ovat ne kaikkein huonoimmat vaihtoehdot!
Kiitos neuvoistanne. Aina parempi kun saa vinkkejä ja neuvoja. Vaikka lupaamaan en ala, ettenkö mitään typerää kuitenkin tekisi...
Ihanaa lukea tälläinen tarina. Minäkään en ole pettänyt, yhteistä eloa takana 17 vuotta. Olen kerran ollut ihastunut, mutta annoin tunteen tulla ja mennä. Tälläkin hetkellä suhteemme on kriisissä, mutta olemme alkaneet puhua asioista suoraan ja avoimesti. Kumpikin tahtoo olla uskollinen ja työstää suhdettamme - onneksi!- Neuvoisin kaikkia ensin tekemään kaikkensa suhteensa eteen eikä saisi paeta sivusuhteisiin ongelmiaan. Nostakaa kissat pöydille!
minulla on ollut lähes 3 vuotta kestävä sivusuhde. Tuli liikaa tunteita peliin, joten suhde nyt jäähyllä. Mietitään molemmat tahollamme mitä tehdään. Tilanne on ikävä. Olen hoitanut hyvin rakasta sairasta anoppiani viimeiset viisi vuotta, aikaa tuskin on enää hänellä paljon, haluan olla hänen tukenaan loppuun asti.
Päivääkään en ole katunut, olen saanut suhteesta niin paljon voimaa elää vastoinkäymisteni kanssa, että ilma sitä, en tässä varmasti täyspäisenä enää kirjoittelisi.