Tässä vähän jotain juttua,jos vaikka joku toinen pystyy tunnistamaan vähän itseään tai kokemuksiaan tästä ja huvittumaan. Tai jos muuten vain kiinnostaa.
Ensimmäinen kerta elämässäni kun kiinnostuin jossain määrän tytöstä oli n.15-kesäisenä. Netin kautta,sittemmin puhelimitse. Hän ei koskaan nähnyt kuvaani emmekä tavanneet vaikka se oli suunnitelmissa ja hän vaikutti hyvin kiinnostuneelta. Olin kerran hieman välinpitämätön häntä kohtaan mikä purkautui ensin surullisuutena (kuulin kaverilta) ja sitten kiukkuna ja jonkin ajan päästä olimme taas satunnaisesti yhteydessä ja jotenkin kadotimme toisemme lopullisesti. En pysty muistamaan.
Tätä erikoista saavutusta en ole pystynyt uusimaan. Juttelen paljon netissä tuon ikäisten kanssa ja usein ellei yleensä he ovat tylyjä tai muuten vain hankalia,joskus julmia. Ehkä nuorella iällä on tietynlainen vapautuneisuus ja yhteisymmärrys samanikäisten kesken johon ei enää pääse takaisin. Oli vaihe jolloin koin kiinnostusta suojaikärajan rajalla kiikkuviin tai vielä nuorempiin,kenties romantisoiden hieman asioita,muistoja ja myyttisiä käsityksiä tuosta iästä. Ennen pitkää totesin ettei kyseessä ole juurikaan yhtään vähemmän vaativa ryhmä. Ainut kiistaton etu on suhteellinen kokemattomuus sekä se että on edes jotain puhuttavaa kun kokemukset ovat enemmän samalla tasolla kuin oman ikäisten kanssa,joilla on kaiken lisäksi jo polttava kiire lisääntyä lähimmän alfan kanssa mikä on itselle hyvin kaukainen ajatus.
Meni pari vuotta että kiinnosti enemmän esimerkiksi musiikin kuuntelu.
17 vuosi. Olin aika tokkurassa. Tällöin otin ehkä ensimmäistä kertaa elämässä live-kontaktia tyttöön joka lieni samaa ikäluokkaa,vaikkakaan en varsinaisesti iskenyt häntä. Olimme sairaalaympäristössä. Hän lupautui juttelemaan myöhemmin,illalla. Tuli yö ja seuraavana päivänä hän oli kadonnut.
18-19 vuosi. Tänä aikana keksin internetin uudelleen pitkän tauon jälkeen. En tiedostanut mitään psykologisia eroja sukupuolten välillä ja muutenkin olin hyvin avoimin mielin liikkeillä. Kirjoittelin netissä tytölle jos toisellekkin,hieman imarrellen,tulokset eivät olleet kummaisia.
20-21. Koin varttuneeni/miehistyneeni jonkin verran. Olin edelleen usein kiltti hankalillekkin naisille. Näitä aikoja pystyin hiljalleen tunnustamaan itseni seksuaaliseksi olennoksi muidenkin kuullen,vaikkei se ollut helppoa. Aloin liikkumaan enemmän ulkona. Olin ensimmäistä kertaa yöelämässä.
21-22. Hylkäämisiä oli kertynyt suuri määrä (jos internet lasketaan) sekä muutamia live-tapauksia ohareita. Tunsin suuresti katkeruutta ja vihaa, raukesin kuitenkin välillä hempeäksi. En koskaan ollut ankara kenellekkään joka ei käyttäytynyt välinpitämättömästi,mutta aloin puolustaa itseäni ja moraaliani. Harrastuksesta sain runsaasti sisältöä elämään.
Olin ensimmäistä kertaa tytön (laillisen ikäinen) kanssa joskaan varsinaiseen seksiin olosuhteet eivät tuolloin taipuneet ja mahdollinen suhde kuivui hyvin nopeasti kasaan.
22-23. Maailmankuva ei ole muuttunut paljoa. Aloitteet omasta puolestani ovat vähissä tai olemattomia. Tunnen rumentuneeni,enkä ole erityisen huolestunut siitä.Se on kapinaa. Hyväksyn että naisilla on omat parinvalintakriteerinsä,en kuitenkaan hyväksy epärehellisyyttä ja kiemurtelua tosiasioiden edessä.
-Asiat harvoin tapahtuvat nopeasti. Ei voi vain suoraan ehdottaa tapaamista,vaikka välimatkaakaan ei hirveästi olisi. Olisi käytävä läpi jonkinlainen kirjoittamaton kosintaprosessi tai sitten yksinkertaisesti vastapuolella menee niin hyvin että online-suunnittelu ei edes tule keskusteluun.
-Hyvinkin lievästä yksittäisviittauksesta seksuaalisuuteen saattaa seurata aggressiivinen reaktio vaikka viikkokaudet olisi hyssytellen puhunut kuin hänen naiskaverinsa.
Sama nainen saattaa myöhemmin maata täysin häpeilemättömän uroon kanssa.
-Keskusteluissa voi tuntea valtavan paineen pitää sitä yllä täysin omin voimin,tai kaikki mikä on alkanut voi lässähtää.
-Saatat olla pelottava tai raiskaajia liikkeellä ja näin ollen julkiselle paikalle tulo päiväsaikaan tapaamiseen ei välttämättä tule kysymykseen.
-Naisen tekosyiden tai valheiden puiminen voi pian johtaa "ihan sama" reaktioon.
-Oman pään pitäminen ja temppuiluihin suostumattomuus ei taktiikkana johda kukoistukseen. Se johtaa arvokkaaseen yksinäisyyteen.
Ensimmäinen kerta elämässäni kun kiinnostuin jossain määrän tytöstä oli n.15-kesäisenä. Netin kautta,sittemmin puhelimitse. Hän ei koskaan nähnyt kuvaani emmekä tavanneet vaikka se oli suunnitelmissa ja hän vaikutti hyvin kiinnostuneelta. Olin kerran hieman välinpitämätön häntä kohtaan mikä purkautui ensin surullisuutena (kuulin kaverilta) ja sitten kiukkuna ja jonkin ajan päästä olimme taas satunnaisesti yhteydessä ja jotenkin kadotimme toisemme lopullisesti. En pysty muistamaan.
Tätä erikoista saavutusta en ole pystynyt uusimaan. Juttelen paljon netissä tuon ikäisten kanssa ja usein ellei yleensä he ovat tylyjä tai muuten vain hankalia,joskus julmia. Ehkä nuorella iällä on tietynlainen vapautuneisuus ja yhteisymmärrys samanikäisten kesken johon ei enää pääse takaisin. Oli vaihe jolloin koin kiinnostusta suojaikärajan rajalla kiikkuviin tai vielä nuorempiin,kenties romantisoiden hieman asioita,muistoja ja myyttisiä käsityksiä tuosta iästä. Ennen pitkää totesin ettei kyseessä ole juurikaan yhtään vähemmän vaativa ryhmä. Ainut kiistaton etu on suhteellinen kokemattomuus sekä se että on edes jotain puhuttavaa kun kokemukset ovat enemmän samalla tasolla kuin oman ikäisten kanssa,joilla on kaiken lisäksi jo polttava kiire lisääntyä lähimmän alfan kanssa mikä on itselle hyvin kaukainen ajatus.
Meni pari vuotta että kiinnosti enemmän esimerkiksi musiikin kuuntelu.
17 vuosi. Olin aika tokkurassa. Tällöin otin ehkä ensimmäistä kertaa elämässä live-kontaktia tyttöön joka lieni samaa ikäluokkaa,vaikkakaan en varsinaisesti iskenyt häntä. Olimme sairaalaympäristössä. Hän lupautui juttelemaan myöhemmin,illalla. Tuli yö ja seuraavana päivänä hän oli kadonnut.
18-19 vuosi. Tänä aikana keksin internetin uudelleen pitkän tauon jälkeen. En tiedostanut mitään psykologisia eroja sukupuolten välillä ja muutenkin olin hyvin avoimin mielin liikkeillä. Kirjoittelin netissä tytölle jos toisellekkin,hieman imarrellen,tulokset eivät olleet kummaisia.
20-21. Koin varttuneeni/miehistyneeni jonkin verran. Olin edelleen usein kiltti hankalillekkin naisille. Näitä aikoja pystyin hiljalleen tunnustamaan itseni seksuaaliseksi olennoksi muidenkin kuullen,vaikkei se ollut helppoa. Aloin liikkumaan enemmän ulkona. Olin ensimmäistä kertaa yöelämässä.
21-22. Hylkäämisiä oli kertynyt suuri määrä (jos internet lasketaan) sekä muutamia live-tapauksia ohareita. Tunsin suuresti katkeruutta ja vihaa, raukesin kuitenkin välillä hempeäksi. En koskaan ollut ankara kenellekkään joka ei käyttäytynyt välinpitämättömästi,mutta aloin puolustaa itseäni ja moraaliani. Harrastuksesta sain runsaasti sisältöä elämään.
Olin ensimmäistä kertaa tytön (laillisen ikäinen) kanssa joskaan varsinaiseen seksiin olosuhteet eivät tuolloin taipuneet ja mahdollinen suhde kuivui hyvin nopeasti kasaan.
22-23. Maailmankuva ei ole muuttunut paljoa. Aloitteet omasta puolestani ovat vähissä tai olemattomia. Tunnen rumentuneeni,enkä ole erityisen huolestunut siitä.Se on kapinaa. Hyväksyn että naisilla on omat parinvalintakriteerinsä,en kuitenkaan hyväksy epärehellisyyttä ja kiemurtelua tosiasioiden edessä.
-Asiat harvoin tapahtuvat nopeasti. Ei voi vain suoraan ehdottaa tapaamista,vaikka välimatkaakaan ei hirveästi olisi. Olisi käytävä läpi jonkinlainen kirjoittamaton kosintaprosessi tai sitten yksinkertaisesti vastapuolella menee niin hyvin että online-suunnittelu ei edes tule keskusteluun.
-Hyvinkin lievästä yksittäisviittauksesta seksuaalisuuteen saattaa seurata aggressiivinen reaktio vaikka viikkokaudet olisi hyssytellen puhunut kuin hänen naiskaverinsa.
Sama nainen saattaa myöhemmin maata täysin häpeilemättömän uroon kanssa.
-Keskusteluissa voi tuntea valtavan paineen pitää sitä yllä täysin omin voimin,tai kaikki mikä on alkanut voi lässähtää.
-Saatat olla pelottava tai raiskaajia liikkeellä ja näin ollen julkiselle paikalle tulo päiväsaikaan tapaamiseen ei välttämättä tule kysymykseen.
-Naisen tekosyiden tai valheiden puiminen voi pian johtaa "ihan sama" reaktioon.
-Oman pään pitäminen ja temppuiluihin suostumattomuus ei taktiikkana johda kukoistukseen. Se johtaa arvokkaaseen yksinäisyyteen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sun hankkia itselles semmoinen ihan oikea harrastus? ...
Kuulostaa enemmän tai vähemmän tutulta.
"Maailmankuva ei ole muuttunut paljoa. Aloitteet omasta puolestani ovat vähissä tai olemattomia. Tunnen rumentuneeni,enkä ole erityisen huolestunut siitä.Se on kapinaa. Hyväksyn että naisilla on omat parinvalintakriteerinsä..."
Varsinkin tämä:
"Keskusteluissa voi tuntea valtavan paineen pitää sitä yllä täysin omin voimin,tai kaikki mikä on alkanut voi lässähtää."
"Naisen tekosyiden tai valheiden puiminen voi pian johtaa "ihan sama" reaktioon.
Oman pään pitäminen ja temppuiluihin suostumattomuus ei taktiikkana johda kukoistukseen. Se johtaa arvokkaaseen yksinäisyyteen."
Naiset haluavat pompottaa miehiä. Ja miehekkäät miehet ovat yleensä juuri niitä jotka haluavat tulla pomptelluiksi koska haluavat juosta kiltisti pillun perässä.
"Ja miehekkäät miehet ovat yleensä juuri niitä jotka haluavat tulla pomptelluiksi koska haluavat juosta kiltisti pillun perässä."
Miehekkäät miehet on niitä jotka ei nakkaa paskaakaan naisten eteen ja kohtelevat niitä kuin törkyä. Ja naiset syttyy. Tämä on nähty monesti.
Kiltit ja kelpaamattomat miehet on mielestäni niitä, jotka palvelee naisia ja on heidän juoksutettavinaan siinä toivossa, että "heruisi". Hah, turha toivo. Itse taidan kuulua näihin ja olen huomannut naisten kyllästyvän siihen että mies on helposti pompoteltavissa ja hakevat sitä seksuaalista jännitystä niistä miehekkäistä miehistä.
Tunnistin itseäni kirjoituksestasi. Erityisen kiinnostavaa oli kuulla, että jonkun muunkin seksuaalisuus on herännyt varsinaisesti vasta parikymppisenä.
Tässä oma historiikkini: Ihastuin ensimmäisen kerran yhteen tyttöön n. 10-11-vuotiaana. Ihastumiseen ei liittynyt seksuaalista kiihottumista. Ihmettelin miksi muut ikäiseni pojat olivat niin kiinnostuneita pornokuvista ja naisten rinnoista. Aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni yhden tytön kanssa n. 12-vuotiaana - seurustelu oli kuitenkin enemmän kaveripohjalta, emmekä harrastaneet seksiä. En edelleenkään tuntenut seksuaalista vetoa tyttöjä kohtaan. Hurahdin yhteen harrastukseen n. 14-vuotiaana, ja tämä eristi minut pitkälti muista ikäisistäni vuosiksi.
Ikävuodet 15-19: Aktiivinen harrastaminen jatkui. En kokenut erityistä seksuaalista kiinnostusta naisia tai miehiä kohtaan. Armeija-aikana pelkäsin, että olen homoseksuaali, koska en ollut edelleenkään kiinnostunut naisista.
N. 20-vuotiaana sain ensimmäisen orgasmin valveilla oman käden kautta katsoessani naisen kuvaa. Tämä herätti kiinnostukseni naisiin ja avasi minua, koska pelot omasta homoseksuaalisuudesta hävisivät. Yhtäkkiä tajusin, mikä niissä naisissa miehiä oikein kiinnosti.
21-vuotiaana suutelin naista ensimmäisen kerran yökerhossa. Emme edenneet pidemmälle.
22-24: Olin passiivinen ja ujo naisten suhteen. Aloitin nettideittailun ja yksi lyhyt suhde on tältä ajalta takana. Edelleen poikuus on tallella.
Yhteenvetona voi sanoa, että kaltaisteni myöhäisheränneiden ongelmana on varmasti se, että se otollisin aika (n.15-20 v.) tutustua omaan seksuaalisuuteen on mennyt ohi ja näiden asioiden harjoittelu 25-vuotiaana syö itseluottamusta ja aiheuttaa pelkotiloja.
Juuh. Saatoit kyllä ymmärtää vähän väärin sikäli kun olin jossain määrin kiinnostunut 14-vuotiaasta asti. Silloin se oli aika paljon raakaa seksuaalista uteliaisuutta ja ajatukset suoraviivaisempia.Vasta parinkympin kynnyksellä jotenkin koko tunnemaailma muodostui täydelliseksi. Jos jotain säpinää olisi ennen tätä ollut niin en tiedä miten olisin reagoinut tilaisuuteen. Vuoden 17 olin aika lääketokkurassa ym. stressaantunut mikä varmasti söi libidoa.
Tuolla tunnustamisjutulla tarkoitin siis sitä että en enää pitänyt ajatuksiani täysin omina;koin aiemmin halut yms. noloiksi ja heikkoutta kuvastaviksi asioiksi. Libido on kuitenkin voinut olla keskivertoa alhaisempi, se selittäisi että on jaksanut niinkin hyvin.
Joka tapauksessa kiinnostavaa kuulla tällainenkin tarina.
Naiset eivät halua miehestä ystävää vaan miestä.
Liika ystävällisyys on pahasta, jos haluat päästä pöksyihin.
Toki siinä vaiheessa, kun seurustellaan ollaan ystäväviä ja ystävällisiä. Mutta pariutumisvaiheessa nainen etsii MIESTÄ ei ystävää.
Toi on asia, minkä mäkin olen huomannut. Mulla on ollut nyt pari tapausta, mitkä on ajautunut ns. ystävyys tasolle, eikä niistä ole tullut enää mitään.
Toisen puolelta koin tulleeni jopa hyväksikäytetyksi, koska naisen murheet kuunneltuani ei tullut mitään vastauksia mun yhteydenottoihin.
Opinpahan siitä sen, että jos naiset puhuu liikaa eksistään tai huonosti menneestä suhteesta, kannattaa olla kuuntelematta. Siis en nyt tarkoita mitään lyhyttä kuvausta, entisistä suhteista, vaan oman paskalastin kaatamista toisen niskaan.
Tunnistin erittäin monta kohtaa tuosta. Haluan vain sanoa, että kyllä noin käy niillekin tyypeille jotka ovat kokeneempia naisten suhteen. Olen itse ollut yli viiden muijan kanssa intiimisti mutta kun kokeilin hakea seuraa netistä (ollessani sinkku), sain samaa paskaa monelta suunnalta. Livenä homma ei ole niin vaikea jos on hyvännäköinen (en tiedä, ainakin naiset on tykännyt) koska silloin se muijan kiinnostus herää pinnallisesti eikä tartte nimenomaan kuunnella sitä paskaa mitä ne jostain pieleen menneistä suhteistaan alkaa tilittää.
Antaisin nyt neuvoksi että enemmän pelimiesasennetta olematta kuitenkaan kusipää. Vaikutat fiksulta äijältä, käytä sitä hyväksesi, niin vaikealta kuin se saattaa kuulostaakin. Loppuen lopuksi uskoisin että naisten iskemisen voi oppia harjoittelulla ja siinä voi tulla paremmaksi kuin uskookaan jos vain halua ja kykyä riittää.
Mikä pariutumishistoria tässä nyt muka on?