mielenterveyttänne?
"Olisin huolissani, jos ette ole"
"Olisin huolissani, jos ette ole"
Oletteko
koskaan epäilleet
591683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 37 sääntöjenvastaista viestiä.
Ketjusta on poistettu 37 sääntöjenvastaista viestiä.
Vastaukset 59
Vanhimmat
kun ei edes yritä esittää tervettä :)
syötöllä, niin omaani kuin muiden.
sitten ilmoittaa sinulle, kun paranen.
"Näitkö sen vihreän apinan?"
mielisairaudesta.
"Huolestuttavimmat tapaukset ei tiedä olevan hulluja"
muuttaa asiaa? Toinen tietää toinen ei.
"hulluja ne on molemmat"
hullu, harvemmin vahingoittaa muita. Toisenlainen taas...
"Ei taida maailmassa olla ainuttakaan tervemielistä"
olevan ensikäden tietoa.
"tiedätkö asiat omakohtaisesti?"
"Kaikkea ei tarvi paljastaa"
älä paljasta.
"Sitten minä otan toisen oluen"
jostakin jos naapuri pitää asunnossaan elefanttia ja päästää myrkyllistä kaasua tänne asuntoon!
se terve mieli määritellään... On meinaan aika suhteellinen käsite..
quuquu
lähdin opiskelemaan alaa johon valmistuin, olin saattaa opettajani hermoromahduksen partaalle kyselemällä missä mieli sijaitsee, tai mikä on mieli, mieli joka sairastuu, mikä oikeastaan sairastuu, no joo...
Tästä kirjoituksestani ota erkkikään selvää, *yönhouru kirjoitus minulta.*
kuulostaa hyvältä..
Sellainen se saa olla - hyvässä ja pahassa.:)
sen turvin on hyvä heittäytyä pitkälleen sänkyyn, unta odotelleen...
Öitä!
Pst. Tuo kaunis mieli sai hymyn suupieliini, tuohon mieleen minäkin tähtään... :)
Tuleehan tuota asiaa pohdittua useinkin jonkun väläyksien/tekojen jälkeen, "hienoa ääliö, ei taida taas olla ihan kaikki kotona yläkerrassa". Onneksi luin jostain että lääkäritkin sanoo että ainoastaan hullu ei tiedä olevansa hullu, joten mulla on vielä toivoa.
tiedätkös sinä sitten olevasi hullu?
Joten en ole oikea hullu eikä tarvi lääkkeitä syödä.
olevasi hullu, mutta et ole hullu.
"kuullostaa kahjolta"
viiraako päässä..kyllä ja pahasti! Järki ihminen ei ottas vastaan sitä paskaa mitä otan..en tarkoita nyt sitten tätä palstaa, vaan ihan muuta. Sellasen paskan pyöritys..huh, pahasti on viirattava.
jossa vallitsee syvä yksimielisyys :)
"Todelliset hullut ei tule vastaamaan aloituksen kysymykseen"
Ja jos psykiatrian poliklinikalla kertosin fobioistani, riippuvaisuuksistani, pakkomielteistäni, vainoharhoistani sekä mielialan heittelyistäni, ni saattas tulla kunnon arsenaali lääkkeitä. Tosin moni lääke saattas sisältää hormooneja.
hiljaa tai lähetän laskun.
maaninen vaihe päällä. Ei pysty hiljenemään.
tääl on toinen samanlainen.
"et ole yksin"
depression alainen
"Vastakohdat antaa toistensa olemassololle merkityksen"
pysyy palsta tasapainossa. Olishan seki aika ikävää jos oltas kaikki vetämässä itteemme hirteen kauniista kesäpäivästä huolimatta. =D
elämään.
"Ei se nyt niin kauhea ole"
ollenkaan, ettei käy pahasti.
"Minä täällä hihittelen"
vihjailla.
"Harvoin kanssani käy pahasti"
vihjaillukkaa mitään. Tosiasian totesin. Olihan se aika ikävää kun se yks sillon oli itteensä hirteen vetämässä joka hetki. Ajattele jos kaikki samanlaisia kirjoteltas. Nyt balanssi pysyy hyvänä, kun toiset maanisina kirjottelee ilman mitään järkevää sanottavaa.
palstan hauskinta antia. Maaninen saa siitä halpaa hupia.
"puhu vain omasta puolestasi"
hupia täällä saa vaikka millä mitalla. Väittäisin kylläkin ylikierroksilla käyvien saavan enemmän hupia aikaan.
Tämä yksikin ei-rekattu nimimerkki, tarkemmin en uskalla sanoa, saattaa omalla maanisuudellaan monesti ihmetyksen valtaan. Ja usein tulee myös olo, että tää ei voi olla todellista. Se auttaa myös deppressiivisyyden vallatessa paljon mielialaan. =D
kovasti paljasta nyt vähän. Tuskinpa hän sinulle suuttuu, jos kerran hauskuuttaa sinua.
"Virnistelee"
suuttuu. Ja riskiä en uskalla ottaa. On se meinaan jo hivenen pelottavakin ei-rekattu nimimerkki. Ja ennenkaikkea ei varmaankaan tiedä edes hauskuuttavansa ketään.
aivan riittävä selostus.
"tosin en usko, että hän olisi suuttunut"
ainaki vetäny nenäänsä ja siitä ois sitte saanu kuulla monta kuukautta. Ilmeiseti jopa vuosia.=D
Ei suuria tunteita voisikaan ilmaista taiteen keinoin jos olisi täysin tasapainoisen kuiva ja asiallinen.
eli en tietenkään...
myöntäminen sekä hyväksyminen auttaa paranemisessa. =D
en ole vielä valmis siihen, en ole vielä niin pitkällä.
vaan päivä kerrallaan. Kyllä sitä sitten joku päivä havahtuu omaan hulluuteensa.
Mun maanisuus tais nyt loppua. Nukuttaa jo aika paljon. Täytyy jatkaa päivemmällä uudemman kerran.
epäillä omaa mielenterveyttään, mikäli tietää olevansa hullunrohkee aina välillä?
sitä pohtinut syntyjä syviä, kyseenalaistanut omaa henkistä kapasiteettiaan useampaankin kertaan ja kokenut hetkellisiä järjettömyyden tuntemuksia, mutta en mä nyt varsinaisesti hulluks ole itseäni epäillyt. Tosin eihän hullu koskaan sitä itsestään epäilekään ;)
koska psyykkistä pahoinvointia harvemmin huomaa itse. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä jokaisella on velvollisuus kiinnittää huomiota muiden ihmisten hyvinvointiin.
Miten toimimme käytännössä? Päinvastaisella tavalla. Pahoinvoivan huomatessamme alamme sättimään ja haukkumaan tätä, näin ainakin täällä netissä. Syitä edellisen kaltaiseen käyttäytymiseen voi olla monia: monet "pahoinvoivat" ovatkin oikeasti provoja ja toisaalta tämä kasvottomuus antaa mahdollisuuden normien vastaiseen käyttäytymiseen.
Mielestäni tärkein tekijä on kuitenkin se, että meillä ei ole valmiuksia/halua kohdata mielenterveysongelmaisia, ehkä jopa pelkäämme niitä. Jokaisella on elämänsä jossain elämänsä vaiheessa henkisiä ongelmia. Miksi emme kohtele näitä tapauksia samalla tavalla, kuin henkilöä jolla on jalka poikki? Eihän tällaista ihmistä aleta saman tien sättimään ja mollaamaan, vaan yleensä kaivamme sen empaattisen puolemme esiin.
Miksi keskustelupalstoilla empatia haihtuu kuin tuhka tuuleen?
helpommin hyväksyttävissä, koska se on usein silmin nähtävissä. Psyykkinen taas ei ja mitä ei nähdä, sitä pelätään. Pelätään ehkä sen tarttuvuutta.
joo. Jännä ajatus pelätä mielisairauksien tarttumista.
Ihmisten reagoimattomuus voi olla myös osin ajattelemattomuutta, käyttäytymisen syyt mielletään ehkä helpommin vittuilun/provoilun aiheuttamaksi, eikä psyykkistä pahoinvointia osata edes epäillä ollenkaan, vaikka ehkä nykypäivänä pitäisi juuri ensimmäisena pohtia tätä vaihtoehtoa.
Vaikkakin olen elämäni aikana, nuoruudessani lähinnä, käynyt alimmassa tuonelassa. Kuulin ja näin kaikenlaista, pelottavaakin. Silti toinen jalkani oli aina maanpinnalla. Suurimmankin uupumuksen aikana, järkeni ei tehnyt tepposiaan. Siis enpä osaa vastata aloitukseesi tämän kummemmin.
Jk. Minusta sinun ei silti tarvitse olla huolissaan;)
mutta sä taidat matkia mallaria?
"älä kiellä asiaa".
"Oletteko
koskaan epäilleet 10.6.2008 klo 00.03
mielenterveyttänne?"
Nykyisin ( todellakin) aina tälle palstalle tullessani, tälle kirjoittaessani ja erityisesti tänä kyseisenä aamuna. (Enempiä perustelematta, hmph). Jollakin tapaahan mä olen ollu koukuttunutkin tähän palstaan...Onhan se vaan niin helppoa muiden hommien ohessa klikata palstalle.:/
Fyysiseen vaivaan olen väliin joutunut syömään lääkkeitä, mutta psyykelääkkeitä & psykologisia palveluita en tarvitse, enkä käytä. Esimerkiksi siltä kantilta jos ajatellaan, olen siis mielenterveydeltäni terve.
Tietysti "mielenterveyskin" on hyvin moniulotteinen käsite. Toisin sanoen se vaihtelee myös psyykeltään terveillä (eikä vain ns. "hulluiksi" diagnosoiduilla) jonkin verran elämäntilanteiden ja olosuhteiden mukaan. Kun olosuhteet ovat suotuisat, ihminen yleensä voi automaattisesti paremmin. Stressi ja kuormittava elämäntilanne sen sijaan syö helposti myös henkisiä voimavaroja.
Onnellisempikin voisin varmaan olla, mutta toisaalta taas; ei asiani nyt niin hassumminkaan ole.
Nykykulttuurille ominaisesta jo lähes pakkomielteenomaiseksi menneestä ihmisten elämään liittyvien normaalikokemustenkin medikalisoinnin tarpeesta en pidä kerrassaan yhtään. Se etäännyttää maalaisjärkisestä ongelmaratkaisusta ja saa hakemaan ajatusta, että kaikenlaiselle mahdolliselle inhimilliselle huonovointisuudelle on löydettävissä syy ja ratkaisu yksilön _itsensä_ ulkopuolelta.
-e.W
sairas. Tämä palsta tylsistyttää mielen, jos täällä liiallisuuksiin asti roikkuu. Tauko täältä tekee hyvää. Suosittelen. Kirkastuttaa mielen hyvin nopeasti.
"Et sä
Kirjoittanut: ole mieleltään 10.6.2008 klo 12.10
sairas. Tämä palsta tylsistyttää mielen, jos täällä liiallisuuksiin asti roikkuu. Tauko täältä tekee hyvää. Suosittelen. Kirkastuttaa mielen hyvin nopeasti."
Kyllä itsekin katsoisin olevani verraten hyvin psykologisesti balanssissa, ainakin noin jos tyypillisiin "mieleltään terve/sairas"- tyypityksiin nojataan.;)
Ja sitten...Kyllä. Niin siis. Oikein hyvin kykenen myöntämään (kuten yllä näit), että olen jossakin määrin koukuttunut tähän keskustelupalstaan.;) Jonkin sorttista nettiaddiktoitumista mulla siis varmasti olisi olemassa, mutta missä määrin tämä kohdallani olisi haitallisen luontoista, olisikin sitten jo toinen kysymys.
Kyllä. Olen viettänyt palstalla (omastakin mielestäni) aikaa PALJON, mutta en kuitenkaan niin paljoa, kuin moni ehkä luulisi. Samaisilla (käyttämilläni) nimimerkeillä on kyllä hillunut monia muitakin palstakirjoittajia.;D Mua on kenties myös ehkä eniten mustamaalattu ja pilkattu "palsta-addiktiksi" ( esim. "mielenterveysongelmaisen" lisäksi, reps:D) ja ottaen huomioon vielä senkin, etten koskaan ole rekisteröitymättömänä kirjoittajana voinut poistatella _mitään_ viestejäni itse (kuten rekisteröityneet voivat), voi olla olemassa kaikenlaisia mielikuvia, mitkä eivät sitten ihan vastaa todellisuutta...
En siis vietä kaikkea aikaani palstalla.;D En ole työtön. Käyn ulkona.;D
Eipä sillä. Taukokin voi tehdä terää. Olis (tai vois olla) kohta kenties niin, että tulevaisuuteni saattaa vaarantua, jollen tässä ala kohdentaa energiavarantojani enemmän ihan muihin hommiin, kuin miehen logiikkaan. No ei.. Mut: Ihan viisaita vinkkejä sulla.:) Kiistämättä.
Arkeni ei kuitenkaan tällaisen takia koskaan ole kärsinyt.
-e.W
... & vielä:
Erityisen paljon kommentillasi oli järkeä ja relevanssia juuri mua ajatellen. Olenhan paljon pohtinut juuri samaista linjaa, mistä puhuit.;D. Järkevästi puhuit.
Nyt pitää mennä.
-e.W
kauttahan tässä kirjoittelen. Avaamatta konetta reiluun viikkoon teki ainakin mulle pieniä ihmeitä.
Jatkoja.
Viimeksi silloin kuin rakastuin mieheeni. Ajattelin et voi räkä me ei olla yhtään saman tyylisiä..ja epäilin että hullu kai mä olen.
Toisinaan kun tulee joku arvaamaton tilanne ja syöksyy siihen mukaan ajattelen et "voi kauhia olen varmaan aivan hullu" mut silti siihen vaan menee.
Mutta varsinaisesti en ole pohtinut että mielenterveydessä olis jotain häikkää. Toivottavasti ei ikinä tarvi omaa mielenterveyttä epäilläkkään.
Aina olen tiennyt, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi...
Mutta enää ei tarvitse epäillä, kun b-lausunto on takataskussa.
Aivan varmasti olen.
Loogisesti ajatellen "mielenterveyden" vastakohta lienee sitten "mielen-/mielisairaus". Se taas mikä milloinkin on mielisaurautta on hyvin sopimuksenvarainen asia.
Yleisesti on käytössä Amerikan psykiatriyhdistyksen DSM-järjestelmä(Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders-), joka jakaa erilaiset häiriöt seitsemääntoista luokkaan ja ne vielä lukuisiin alaluokkiin.
Pidän itseäni varsinaisena moniottelijana mielenterveyshäiriöistä puhuttaessa..-siltikään minusta ei koskaan ole diagnosoitu virallisesti ainuttakaan.
Mitähän siitäkin pitäisi päätellä...?