Onkohan se rakkautta

voit vain kuvitella miltä tuntuu kun tälläinen ihminen on uskoton :( ja vielä useamman kerran.
Luonnetta se todella kysyy ja uskoa parempaan
Mulle kävi juuri näin jouduin lopettamaan suhteen
viime kesänä. Kaikeni yritin tehdä pelastaakseni liiton, mutta ei se riittäny.
Nyt olen ollu yksin yli vuoden paitsi että mulla on kaksi murkku-ikäistä tyttöä.
Kyllä se vaan ihme kumma elämä jatkuu ja aurinko paistaa välillä pilvien lomasta :)))

Reiska kirjoitti:

voit vain kuvitella miltä tuntuu kun tälläinen ihminen on uskoton :( ja vielä useamman kerran.
Luonnetta se todella kysyy ja uskoa parempaan
Mulle kävi juuri näin jouduin lopettamaan suhteen
viime kesänä. Kaikeni yritin tehdä pelastaakseni liiton, mutta ei se riittäny.
Nyt olen ollu yksin yli vuoden paitsi että mulla on kaksi murkku-ikäistä tyttöä.
Kyllä se vaan ihme kumma elämä jatkuu ja aurinko paistaa välillä pilvien lomasta :)))

miltä tuntuu kun käy niinkuin sinulle on käynyt.
Hyvää ja aurinkoista syksyä sinulle murkku-tyttöjen kera.

Reiska kirjoitti:

voit vain kuvitella miltä tuntuu kun tälläinen ihminen on uskoton :( ja vielä useamman kerran.
Luonnetta se todella kysyy ja uskoa parempaan
Mulle kävi juuri näin jouduin lopettamaan suhteen
viime kesänä. Kaikeni yritin tehdä pelastaakseni liiton, mutta ei se riittäny.
Nyt olen ollu yksin yli vuoden paitsi että mulla on kaksi murkku-ikäistä tyttöä.
Kyllä se vaan ihme kumma elämä jatkuu ja aurinko paistaa välillä pilvien lomasta :)))

Sama itsellä 2001. 25 vuoden jälkeen vaimo vaan yht'äkkiä lähti toisen miehen matkaan. Jätti kaksi alaikäistä lasta ja keskeneräisen talon. Pari kuukautta sitten hänellä meni suhde poikki ja nyt on mankumassa takaisin. Onneksi minulla on jo uusi suhde ja lapset rahoittuneet, joten itkeköön virhettään ihan itsekseen.

Ensimmäinen ajatus, kun luin aloitusviestin oli se, että riippuvuudesta on kyse pikemminkin kuin rakkaudesta. Kuten hyvin tyypillistä on läheisriippuvuudelle siinä usein uhataan itsemurhalla jos yhteys syystä tai toisesta katkeaa.

Myöskään, jos sukupuolielämä ei onnistu nykyisin keinoin (lääketieteestä löytyy melko takuuvarma apu) niin eikö silloin ole kyse kiinnostuksen ja rakkauden loppumisesta?

Minun X:ni oli kiinni minussa ja lapsissa kuin takiainen. Kun lapset varttuivat ja hän pakosti joutui heistä luopumaan, takertui hän kaikessa minuun. Tämä johti siihen, että minun tunteeni kylmenivät ja X lopulta itse haki eroa (tosin itsemurhauhkauksilla höystettynä). Avioliittoni kesti 26 vuotta ja nyt vasta kolmen vuoden kuluttua tunnen olevani vapaa ja onnellinen.

Summa summarum: kannattaa tutkiskella itseään hyvinkin tarkasti ja miettiä mitkä perimmäiset motiivit ovat yhteiselämälle.