Väsyttää, vituttaa ja masentaa. Siinä nuo kolme asiaa, jotka ovat tässä puolen vuoden aikan tulleet ilmi. Kotiolot ovat kärsineet ja hieman tuttavapiirikin. Olen miltei jatkuvasti vastahakoisella tuulella ja en pysty enää ajattelemaan positiivisesti, koska jokin taho ei anna siihen lupaa. Mielialat ailahtelevat tuon tuosta.
Työskentelen IT-alalla ohjelmistoasiantuntijan tehtävissä. Töistä ei tahdo tulla mitään, jään vaan hömöttämään näyttöruutua jossa odottaa jokin virheellinen ohjelman pätkä, joka odottaa virheenkorjausta. Inhoan tätä työtehtävääni ja oikeastaan koko työpaikkaa. Täällä on tilanne kuin sekahedelmäsopassa. Pomo sählää ja sen takia tulee projekteihin sekaannuksia ja sen mukaan pitäisi sitten tehdä työtä. Voi vittu miten vaikeaksi välillä menee tilanteet! Selitä se sitten yhteistyökumppaneille!! Ja minä vielä olen se, joka mukamas tietää kaikesta kaiken!!! Ei helvata...
No onneksi ei ole kauaa, kun alkaa kesäloman tynkä. Miten osaisi silloin elää, ettei tulisi työasiat pilaamaan lomaani enkä myöskään perheeni lomaa tai muiden läheisteni?
Työskentelen IT-alalla ohjelmistoasiantuntijan tehtävissä. Töistä ei tahdo tulla mitään, jään vaan hömöttämään näyttöruutua jossa odottaa jokin virheellinen ohjelman pätkä, joka odottaa virheenkorjausta. Inhoan tätä työtehtävääni ja oikeastaan koko työpaikkaa. Täällä on tilanne kuin sekahedelmäsopassa. Pomo sählää ja sen takia tulee projekteihin sekaannuksia ja sen mukaan pitäisi sitten tehdä työtä. Voi vittu miten vaikeaksi välillä menee tilanteet! Selitä se sitten yhteistyökumppaneille!! Ja minä vielä olen se, joka mukamas tietää kaikesta kaiken!!! Ei helvata...
No onneksi ei ole kauaa, kun alkaa kesäloman tynkä. Miten osaisi silloin elää, ettei tulisi työasiat pilaamaan lomaani enkä myöskään perheeni lomaa tai muiden läheisteni?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Hakeudu terapiaan.
Varaa heti aika työterveyslääkärille ja kerro noista fiiliksistä. Pidä sairasloma, jos saat ja noudata ammattilaisten ohjeita. Tyhmän työpaikan takia ei kannata elämäänsä uhrata.
Kuulostaa nimittäin kovin tutulta tuo tilanteesi. Itselläni burnout ehti mennä hyvin pitkälle ennen kuin hakeuduin hoitoon. Toipumiseen ei riittänyt kesäloma. Tuli puolentoista vuoden sairasloma. Supportiivisessa terapiassa (sairaanhoitajan luona juttelemassa) kävin pari vuotta. Ja tervehdyin. Nykyään on ihan eri asenne työntekoon ja elämässä arvot kondiksessa :)
Toivoa on.
se meni niin pitkälle että työkaverini ajoi minut suoraan lääkärille ja sieltä kotiin. Stressi ja paineet sekä työmäärä eritääin vastuullisessa asemassa oli ja jatkunut vuosia ja purkaantui siten että miehenä purskahdin itkuun työkaverini huoneessa.Ison ulkomaalaisen pörssiyhtiön jatkuvat organisaatiomuutokset ja hiillostaminen tulosten jatkuvaan nousuun sekä tarpeellisen tuen puuttuminen oli liikaa.Myös vuosia ilman kunnon kesälomia sekä jatkuvaa matkustelua ulkomailla yleensä myös viikonloppuisin johdatti siihen että tuli unettomuutta,väsymystä,ahdistusta.Ruoka ei enää maistanut ja jatkuva armoton selkäänpuukotusmeininki yrityksessämme johdatti siihen että lääkäri määräsi elämäni ensimmäisen sairaloman ollessani 30 vuotias.Olin sen sairasloman jälkeen enää vuoden sen yrityksen palveluksessa.Nykyään olen samalla alalla mutta pällikkönä huomattavasti pienemmällä työmäärällä.Ensimmäistä kertaa 15 vuoteen olen nauttinut myös vapaa ajasta kunolla,harrastanut sekä unohtanut työt samantien kun sljen oven työpäivän päätteeksi.Työpaikan vaihto taitaa olla ainnut mahdollisuus päästä eroon tilaanteesta missä burnoutin vaara.Vanhan työpaikan palveluksessa olisi henki varmaan mennyt 50-kymmpisenä.Muutamilta nimittäin meni infraktien takia.
Sitä vaan kuvittelee, että on raukkamaista lähteä tämmöisten asioiden takia valittamaan työpaikkalääkärille. Kun olen tähän työhön itseni hankkinut, niin sitten kans olen tässä...kuvittelen. Kuka tekisi minun työni sillä aikaa, kun olen saikulla? Ties vaikka saan kenkää. Pomo näin ilmaisi minulle, kun kerroin työn alkuvaiheessa huonosta fiiliksestä. Sanoi että "silloin on syytä katsoa muita töitä jos siltä rupeaa tuntumaan". No niistä ajoista on jo kasvettu, mutta jotain on jäänyt hampaankoloon.
Pelkään tässä työpaikassa ja vastuualueessani sitä, että saan kammon IT-alaa kohtaan. Eli en halua enää työskennellä tällä alalla, jos kaikissa työpaikoissa on samanlainen ilmapiiri ja työmoraali.
siis elämäni ensimmäisen sairasloma määrättiin minulle kun olin 39-vuotias eikä 30-kymppisenä.
Kirjoittamasi perusteella itse asiassa tiedät melko hyvin ratkaisun tilanteeseesi. Ei se IT-ala mikään niin autuaaksi tekevä ole, etteikö sitä voisi / kannattaisi vaihtaa johonkin muuhun.
Eli mieti, mitä osaat ja mitä haluaisit tehdä ja ala rakentaa uutta tulevaisuuttasi siltä pohjalta.
Sinulla on myös tuo tunnollisuuden "sairaus", tuttua myös minulle. On täysin hyödytöntä miettiä, kuka hommasi hoitaa, kun olet sairauslomalla. Joku ne hoitaa, tai on hoitamatta. Mutta jos sinä et mene piakkoin lääkärille, niin sinä et niitä ainakaan enää (mahdollisesti) hoida lainkaan.
Terveyttä ei kannata uhrata. Herää ja varaa aika lääkärille. Käy siellä vaikka ihan kokeeksi. Se todennäköisesti helpottaa olotilaasi suuresti.
Tiedän että olen liian tunnollinen työasioissa. Mutta kun tarpeeksi kauan olin muissa töissä ja silloin kaipasin oman alani töihin ja vihdoin pääsin, niin taisin asettaa liian korkean tavoitteen itselleni. Rima oli siis liian korkealla ja tässä taitaa olla tulos.
Työskentelen pienessä firmassa ja yksikin sairaslomalainen notkauttaa yrityksen tehokkuutta. Siksi tulee mietittyä, että kannattaako esim. pikkukuumeen takia jäädä saikulle.
Lisäksi omaan tuon perisuomalaisen jäykkäniskaisuuden, "minähän en lääkäriin mene, ennenkuin on pää kainalossa". Siitäkin tavasta pitäisi päästä eroon....
Itse tein kunnianhimoisesti ja vastuullisesti hommia. Olin vastuussa kaikesta eikä tukea tullut juuri mistään. Stressiä oli ja se pitkittyi. Ei ollut pää kainalossa kun hakeuduin lääkäriin. Lopulta pää oli melkoisen sekaisin muuten. Olen avohoidossa tällä hetkellä ja vaihdoin työpaikkaa. Tärkein asia minkä opin on kuitenkin se, että työ on vain työtä. En enää ota stressiä. Yritän vain hoitaa työni parhaani mukaan.
Kerroit että sairaslomalainen notkauttaa yrityksen tehokkuutta. Miten se sinuun vaikuttaa? Onko sinulla firman osakkuus? Jos ei, niin mitä sinä välität? Ei ylitunnollisuudesta palkita missään firmassa. Tai jos palkitaankin jollain bonareilla, niin onko se oman terveyden hinta? Aika halvalla nimittäin menee.
että kukas ne sinun työsi tekee, kun minulla oli vuotava vastahaava. Antoi 3 pvä saikkua. Olin taas pari viikkoa töissä ja menin sitten toiselle lääkärille, joka totesi Burn-outin. Tuli aika paljooon pidempi sairausloma.
En onneksi ole osakkaana! Olemme pieni firma, jossa jokainen muodostaa tavallaan tukipilarin. Jos yksi pilari on sortumaisillaan, niin koko hökkeli on vaarassa kaatua. Jos olen saikulla, niin ei siellä todellakaan kukaan tee osuuttani projekteista. Töihin tullessani minulla on varmaankin iso pino keskeneräisiä töitä ja niillä on aivan helvetin kova kiire! Pomo ja työkaverit soitteleevat sitten minulle kotiin ja kyseleevät sen ja tämän homman tilannetta plaa plaa plaa...