Vähän aikaa tässä sinkkuiltuani en enää tiedä kumpi on pahempaa, olla huonossa parisuhteessa vai liikkua sinkkumarkkinoilla. Tarjonta ja kysyntä eivät koskaan tunnu kohtaavan molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Ihmiset tuntuvat vaativan toisiltaan mahdottomuuksia. Olen tapaillut täysin toisistaan poikkeavia miehiä. Kaikki heistä ovat itse tehneet aloitteen ja olen hieman kyynisenä lähtenyt leikkiin mukaan. Annappas kun aikaa hieman kuluu ja haluaisit tutustuttuasi ihmiseen tapailla enemmänkin ja näytät omaa kiinnostumistasi enemmän, niin hups...miehet ottavat takapakkia..itse jään miettimään mitä ihmettä tässä nyt tapahtui. Miehet haluavat tapailla, haluavat tietenkin seksiä, kaikilla on mukavaa yhdessä. Mutta mikä on se tekijä joka siitä vielä puuttuu? Kaikki miehet ovat olleet fiksuja, mukavia, naista arvostavia ym. Olenko tehnyt heistä apinoita? Miehet, voisitteko valaista hieman tätä epäselvää asiaa minulle..?
Tätä tämä on
-Elämän enkeli-
202093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
lähtemällä playereiden kanssa leikkimään, jos ne ei saa sitä seksiä niin silloin ne katoaa, hyvin yksinkertaista!
Varmasti tuossa on voinut olla ihan asiallakin olevia miehiä mutta jos ne myös katoaa niin silloin vika on sinun saamattomuudesta tehdä juttun eteen mitään...
että olen itse syypää joihinkin "katoamisiin". Haluan kuitenkin kuulostella kaikessa rauhassa minkälaisesta ihmisestä on kyse, ennenkuin annan tunteille valtaa. Jonkinlainen suojelumekanismi, luulisin. Ja playereista ei minun käsittääkseni ole edes kyse. Olen sellaisiin törmännyt ja erään kanssa viettänyt suuren osan elämästäni. Luulisin jo tunnistavani ko. miestyypin.
sinkkuja.
1. niitä jotka etsivät parisuhdetta.
2. niitä jotka etsivät mukavaa ajanviettoa vailla vastuuta tai oman vapauden rajoituksia.
tämän asian hyvin selvästi, mutta pieni muistutus ei varmaan olisi itselle aina välillä pahasta. Kiitos siis sinulle =)
kuulla tai siis lukea, että meitä sinisilmäisiä on muitakin. Muistutus on aina paikallaa. Suutarit pysyköön lestissään.
Olen pitänyt itseäni melkoisen paatuneena tapauksena, mutta yli ymmärryksen menee aina joskus. Ehkäpä lievä sinisilmäisyys onkin tavoiteltava piirre..inhimmillinen sellainen.
Mutta mistä sen tietää kuka on mitäkin? En ole edes itsestäni varma kumpaan kuulun.
" sinkkuja.
1. niitä jotka etsivät parisuhdetta.
2. niitä jotka etsivät mukavaa ajanviettoa vailla vastuuta tai oman vapauden rajoituksia. "
sinkkuna minulla on se ongelma, etten löydä sellaista oikeasti kolahtavaa likkaa.
toki olen sellaisiakin löytänyt, mutta heidän tapauksessaan en ole sitten kolahtanut. hassun hauskaa :D
likkoja kyllä on, ja heidän kanssaan olen sinkku2 ryhmää. mennyt paikoitellen jo runsaaksi säätämiseksi. Jos kohdalle tulee sellainen joka oikeasti kolahtaa, olen sinkku1 ryhmää. jos en toimisi näin, odottaisin sitä oikeasti kolahtavaa, ja olisin hyvin kauan yksin. yksinäisyys ei ole mukavaa. vaikka olenkin omanlainen erakkoluonne, joka kai osin johtuu taiteellisemmasta puolestani. eli viihdyn yksikseni, mutta ilman läheisyyttä en tykkää olla.
unelmatilani olisikin että on se tyttöystävä, joka on kaikki kaikessa, eikä pelkää olla kaikki kaikessa :) eli toisin sanoen tyttöystävä on myös paras kaverini ja ihminen johon luotan eniten. ja jota rakastaisin vilpittömästi. ja joka kokisi samalla tavalla minua kohtaan :)
ja kuten sanottua, kyllähän löytäisin likkafrendin, joka suhtautuisi noin minuun, mutta vielä pitäisi löytää likka joka itseenikin kolahtaa tosissaan ja kokee samalla tavalla minua kohtaan :D
pari kertaa tuo tilanne on ollut tosi lähellä, mutta edelleen sinkku olen. ja kyllähän sitä aina jotkut ihmettelee miten voin olla sinkku :)
"Miehet, voisitteko valaista hieman tätä epäselvää asiaa minulle..?"
eli valaisin omalta osaltani asiaa, ja itse otan takapakkia jos alkaa vaikuttaa siltä että likka ei ymmärrä että itse haluan vain pitää hauskaa enkä ottaa liian vakavasti. ja ilman muuta haluan ottaa vakavasti jos likka on sellainen joka kolahtaisi täysillä. ja kuten aiemmin sanoin, säädän, koska se todella pitkä yksinäisyys oikeaa odotellessa ei ole mukavaa tai hyvää edes psyykeelle. :)
joissain määrin samaa mieltä sinun kanssasi. Tottakai sen miehen pitää minuunkin "kolahtaa". En huolisi ketään pelkäksi ajanvietteeksi, ellei näin olisi etukäteen sovittu. Mutta minussa vaan sattuu olemaan sellainen pienen pieni vika, etten kykene mihinkään "säätöihin" vailla pieninmpiäkään tunteita. Tarvitsen jonkinlaista tunnelatausta toista kohtaan. Eivät ne petihommatkaan tunnu kivalta, jos toista kohtaan ei tunne yhtään mitään, sama kuin toisella olisi se säkki pään päällä. Olen kait niin monimutkainen ihminen, että miehillä on täysi työ pysyä perässä.
...ja miehessä on, että mies pystyy "säätämään" eli käyttämään "satunnaista" naista hyväkseen odottaessaan "sitä oikeaa". Harva nainen pystyy siihen. Minä en ainakaan pysty "pelaamaan" kenenkään tunteilla. Olen reilusti yksin, jos sopivaa miestä ei löydy.
Sitten, kun miehellä "kolahtaa" eli "se oikea" sattuu kohdalle, silloin jätetään se "satunnainen" nainen, kuin nalli kalliolle, ilman minkäänlaisia omantunnontuskia.
Minulle kävi juuri näin. Minä olin silmittömän rakastunut, sain lahjoja, rakkausrunoja, kävimme seksimatkoilla, harrastimme yhdessä jne, mutta niin vain paljastui eron jälkeen, että mies oli etsinyt koko ajan "sitä oikeaa". Sitten kun sellainen löytyi, sain kuulla tämän ihmenaisen ihannuudesta kaiken.
Onko miehiä, joihin voi luottaa????
se on hyvä vaan jos on tuollainen "vika" ettei pysty säätämään, arvostan sitä naisessa ja varmaan moni muukin arvostaa. itse vaan ei pysty samaan. on jo turtunut kai sen verran ja sitten kun on kuitenkin se seksuaalisuuden taakka, niin on oltava jonkinlainen säätö. Oikeastaan se kuuluisa fuck buddy olisi ihannetila tässä vaiheessa, sitä oikeaa odotellessa :D
Jos ei ole säätöjä ja exiä niin paljon kun lopulta löytää sen oikean, niin onhan se aina kotiinpäin, kukapa nyt oikeasti haluaisi että uudella seurustelukumppanillaan on tuhottomasti exiä jos jonkinmoisia. No ehkä se on joistain teineistä siistiä jos on kokenut jätkä tuossakin mielessä.
ja kyllä, samaa mieltä tuostakin, että petihommat on niin paljon parempia jos oikeastikin tuntee jotain toista kohtaan. :)
"Onko miehiä, joihin voi luottaa????"
omiin kokemuksiin pohjaten, ja sivustakin seuranneena, voisin väittää että mitä kokemattomampi mies sitä luotettavampi hän on. Ja samoiten mitä vähemmän seurusteluihin pettynyt sitä luotettavampi tapaus. Tuollainen tapaus ei ole joutunut tähän sinkkuilun "oravanpyörään".
Itsehän en olisi tähän "oravanpyörään" joutunut jos olisin seurustellut seurustelun takia, ilman että pidän sitä naista tuona ihmisenä jonka kanssa kenties voisin jopa loppuelämäni elää. Joten seurustelen vasta jos tapaus on oikeasti sellainen joka kolahtaisi täysillä. Ylläri moni vain tuntuu seurustelevan sen kanssa kuka sattuu olemaan hänestä kiinnostunut juuri sinä hetkenä, ja hänestä koitetaan väkisin pitää kiinni ja tehdä se unelmien kumppani. Ja noissa suhteissa petetään ja niin pois päin koska ei olla onnellisia.
En ole koskaan pettänyt. Minusta on parempi olla seurustelematta kunnes löytää sen "oikean". Mutta yksinäisyys oikeaa odotellessa ei ole kovin mielekäs ratkaisu. Toisinaan se olisi kunnioitettavaa, mutta omalla kohdalla varmaan päänuppi sekoaisi vaan lopullisesti moisesta. Joten pientä säätöä siinä toivossa että löytyisi mielekäs ihmissuhde. Ja monesti on läheltä liipannut sen oikean suhteenkin. On sitä onneksi viisastunut ja jopa ymmärtänyt senkin että myös omien kriteereiden vastainen ihminen voi kolahtaa kympillä. Kuten on parikin kertaa käynyt. esim. tupakointi on hyvin vastenmielistä minusta, mutta silti pari kertaa olisin tositarkoituksella kelpuuttanut tupakoivan likankin.
En olisi ollut onnellinen moisessa seurustelun takia seurustelussa, koska sitä olisi ennemmin tai myöhemmin alkanut vain himoita ja jopa kenties ihastua tai rakastua toiseen naiseen. Eli olisi ajautunut pettämään.
Olen onnellisempi kun on se vapaus, ei ole sidottu ihmiseen jota kohtaan ei tunne tarpeeksi kovasti. Säätämisessä vaan tuntuu olevan se ainainen ristiriita, että sitä pidetään niin paljon huonompana vaihtoehtona kuin sitä, että seurustelee toisen kanssa ilman että oikeasti haluaa tätä.
Onhan se ikävää jos nainen ei ole ollut kärryillä jos joku on pitänyt häntä siinä odotellessa naisenaan, mutta sinua ei sentään taidettu "huijata" seurusteluun siinä toivossa että sinusta vaan jotenkin muotoutuisi sille jätkälle sinun unelmakumppanisi?
Olisihan se ollut fiksua jos hän olisi voinut kertoa sinulle että hän ei ole niin tosissaan sinun suhteesi, mutta ei se varmasti helppoa olisi ollut tehdä moista paljastusta, ja toisaalta jos hän sitten yrittikin uskotella itselleen että tähän suhteeseen hän on tarpeeksi tyytyväinen. Ei voi tietää.
Minulla on edelleen 20 kaveri joka ei tietääkseni ole kenenkään naisen kanssa koskaan hommaillut edes suudelmaan asti. Hän on melko ujo tuossa suhteessa, eikä ole edes hakeutunut likkojen seuraan siinä mielessä. Varmasti hänenlainen tyyppi olisi ihannekumppani jos hänet vain päättäisi ottaa itselleen, hän olisi varmasti uskollinen ja sen lisäksi hyvin sporttinen tyyppi :D siis hyvin, hyvin sporttinen tyyppi... :D
eli kokematon ja seurusteluihin pettymätön :P
Ja kuten tuossa toisessa viestissä jo kirjoittelin, niin ihannetila olisi itselleni se fuck buddy sitä oikeaa odotellessa. mutta se yllättävän harvoin tuntuu naiselle riittävän, vaikka muutenkin vietettäisiin silloin tällöin aikaa yhdessä ja oltaisiin myös kavereita. kerran löysin yhtä "vapaamielisen" naisen, jonka kanssa pystyi rehellisesti vain olemaan petikamuja, ja sen lisäksi hyviä ystäviä. kummallekaan ei tullut siitä huonoa omatuntoa eikä mitään vastaavia. Me jopa juttelimme siitä kuinka kumpikin haluaa löytää "sen oikean"! ja nykyään hän seurustelee, ja minusta se on hienoa että hän löysi onnen :) olemme edelleen ystäviä, ja meidän välillä ei ole mitään seksuaalista ollut sen koommin kun hän alkoi tapailemaan tätä poikakamuaan :)
"Minulla on edelleen 20 kaveri joka ei tietääkseni ole kenenkään naisen kanssa koskaan hommaillut edes suudelmaan asti. Hän on melko ujo tuossa suhteessa, eikä ole edes hakeutunut likkojen seuraan siinä mielessä."
Kuulostaa hyvin tutulta, mutta itsetunto ongelma pahenee vain iän myötä, kun sitä "oikeaa" ei ala ilmaantumaan. Itse en hirvittävästi murehtinut asiaa nuorempana, mutta vuodet kuluvat kohti kolmeakymmentä ilman edes suudelmaa kenenkään kanssa ja se ei tunnu hyvältä.
"Varmasti hänenlainen tyyppi olisi ihannekumppani jos hänet vain päättäisi ottaa itselleen, hän olisi varmasti uskollinen ja sen lisäksi hyvin sporttinen tyyppi :D siis hyvin, hyvin sporttinen tyyppi... :D
eli kokematon ja seurusteluihin pettymätön :P"
Kaunis ajatus, mutta en pidä itseäni (ja kaltaisiani) ihannekumppaneita. Sydän voi tietenkin olla "viaton", mutta muut kokemattomuus ja lapsellisuus ei ehkä toimisi. Kuten aikaisemmassa viestissä nainen kuvaili:
"Minulle kävi juuri näin. Minä olin silmittömän rakastunut, sain lahjoja, rakkausrunoja, kävimme seksimatkoilla, harrastimme yhdessä jne, mutta niin vain paljastui eron jälkeen, että mies oli etsinyt koko ajan "sitä oikeaa"
Kuulostaa itsevarmalta ja naisen tuntevalta "pelimieheltä", ei tylsältä ja ujolta. Omalta kohdaltanikin olen jo luopunut romanttisista haaveista ja toivoisin löytäväni edes jonkun naimakaverin ilman tunteita, että pääsisi edes poikuudesta eroon, mutta irtoseksiä kaipaavat naisetkin haluavat ja arvostavat kokeneisuutta, josta taas päädytään teeskentelyyn ja valehteluun oman edun nimissä.
Moni mies minä mukaanlukien pidämme raivostuttavana sitä että jotkut naiset odottavat passiivisina että mies hoitaa yksinään yhteydenpidon, keskustelun eteenpäinviemisen, halaamisen, koskettelun, aloitteet seksiin, kehumisen, ravintola-illan tarjoamisen, juomien tarjoamisen, autokyydin tarjoamisen (jatka listaa omatuntosi mukaan)
Mitä jos etsisit välillä lähtökohtaisesti vaikean vittupään joka lähinnä tuntuu karkoittavan naisia.
Se luultavasti on kultaa sisältä ja arvostaa jos jaksat ottaa selvää siitä kuka hän on.
Olisin itse tuollainen mutta koska paljastan sen tässä niin tää menee tyrkyttämisen puolelle joten en voi olla aito tapaus. Kunhan teen jollekulle "veljelle" palveluksen.
Naisen huomio ja välittäminen tekee rikkonaiselle miehelle ihmeitä. Ei toki kaikille... mutta joillekin niille loppuun saakka turhautuneille jotka ei koskaan saa mitään vaikka haluais vaan rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Monet varmaan väittää että toinen ihminen ei oo ratkaisu mihinkään ongelmaan...
Paskapuhetta. Joillekin se juurikin on se ongelma ettei ole toista ihmistä.
en koe olevani passiivinen prinsessa- varovainen vain..en odota että yhteydenpito olisi pelkästään miesten hommaa. Jos pidän yhteyttä johonkin mieheen niin en tee sitä huvikseni vaan osoitan mielenkiintoa ko. ihmistä kohtaan. Ehkä olen sitten vaan tavannut ihmisiä, jotka parin tapaamisen jälkeen eivät pidäkkään "sisällöstä" yms. Mene ja tiedä.
Tuo kyllä pitää varmasti 110 prosenttisesti paikkansa.
Mutta mistä löytyisi naisia jotka olisi myös valmiita tekemään niiden miestenkin eteen jotain, parisuhteesta nyt puhumattakaan eikä vain odota kuin manulle illallista niin kuin yleensä tekevät?? Ei ainakaan tästä maasta...
että tästäkin maasta löytyy vielä sellaisia ihmisiä. Minun ystäväpiirissäni on monia ihania naisia, jotka ovat täyttä tunnetta kohdatessaan miehen. Tietenkin niissä miehissäkin pitää olla edes vähän "sitä jotain". Itselläni tunteet roihahtavat vasta kun olen tutustunut ihmiseen paremmin, mutta siinä vaiheessa se onkin minun kohdallani jo aivan turhaa. Ehkä miehet oikeasti pitävät naista mielenkiintoisena silloin kun nainen on vaikeasti tavoiteltava ja hieman passiivinen. Toivoisin ettei asiat oikeasti olisi näin. Omalla kohdallani vaan on käynyt aina niin. Enkä pidä itseäni minään prinsessana, päinvastoin. En etsi komistuksia, toki niitäkin tullut vastaan. Etsin ihmistä, jonka kanssa jakaa arki, tapella, sopia, keskustella ja rakastaa. Siis minun tavoitteeni ovat melko selkeät ja maanläheiset. Ehkä voisin alussa olla hieman tunteikkaampi, mutta sekin tuntuu pelästyttävän miehiä.
Miespuolisena sinkkuna oon väsahtänyt melkein samaan asiaan. Juttu kyllä luistaa, hauskaa on ja kaikin puolin oltais täydellisen sopiva pari. Jopa sänkyynkin oltais valmiita, mutta irtonumerot vaan ei itseä satu kiinnostamaan.. no.. paria poikkeusta lukuunottamatta :).
Mutta mitä ihmeen mystistä merkkiä taivaalta naiset jäävät odottamaan. Liian monta selitystä jo kuullut: Ei ihan tarpeeksi kolahtanut (*2)..oltiin vähän eri maailmoista...et ollut tarpeeksi boheemi mun makuun... olit liian levoton mun makuun (?!) ...olit liian rauhallinen... hohhoijaa. Naiset tuntuvat etsivän jotenkin niiin täydellistä ja valmista pakkausta ettei sellainen ole käytännossä mahdollista. Ei edes malteta antaa ajan kulua ja ottaa todella selvää toisen luonteesta.
Sitten moni kaiken lisäksi kapsahtaa sellaisen isännän kainaloon, jonka kanssa ovat ihan eri planeetoilta ja suhde on etukäteen tuhoon tuomittu.
täysin sinua.. Tätä olen ajatellut monesta miehestä. Täydellisyys tuntuu kiehtovan niin monia. En ole täydellinen, minulla on kieroutunut huumorintaju ja nauran itselleni "kybällä". Mitä enemmön mokia niin sitä enemmän tunnen eläväni. Mutta yritän ottaa ihmiset ihmisinä, vikoineen kaikkineen. Eihän nyt kukaan meistä oikeasti voi olla täydellinen. Pyrkimys siihen voi olla kova, mutta onnistuminen varmaan meidän kaikkien kohdalla täysi nolla. Miehet tuntuvat pitävän minua jotenkin tavoiteltavana, mutta heti kun he saisivatkin koko naisen kerrallaan , niin tuntuu siltä että jotain mielenkiintoisempaa olisi nurkan takana.