Seurustelen aivan ihanan miehen kanssa, olemme molemmat hieman yli parikymppisiä ja kohta muuttamassa yhteiseen kotiin aivan anopin lähelle. Anoppi on mukava ihminen ja suhde minunkin puoleltani hyvä. Kaikki on siis aivan mallillaan, paitsi että anoppi soittelee miehelleni noin parin tunnin välein, joskus viiden minuutinkin, asia voi koskea ihan mitä vaan mistä nyt voi suunsa aukaista, tyyliin: "täällä on kauhea tuuli, mites siellä?"
Onko tämä teistä nyt aivan normaalia, ihan kuin mies olisi vielä äidin helmoissa, eikä osaisi irroittanutua ja samoin toisinpäin. Mitä kun muutamme kuukauden päästä yhteen, ja vielä anopin lähelle (virhe!!!)..tuleekohan anppi käymään sitten parin tunnin välein tai jotain?.. Kuulostaa varmaan turhalta murheelta, mutta kyllä tämä rasittaa kun ei voi edes hetkeä olla rauhassa, oman perheen kanssa. Sanokaahan mielipiteenne suomi24n asiantuntijat!
Onko tämä teistä nyt aivan normaalia, ihan kuin mies olisi vielä äidin helmoissa, eikä osaisi irroittanutua ja samoin toisinpäin. Mitä kun muutamme kuukauden päästä yhteen, ja vielä anopin lähelle (virhe!!!)..tuleekohan anppi käymään sitten parin tunnin välein tai jotain?.. Kuulostaa varmaan turhalta murheelta, mutta kyllä tämä rasittaa kun ei voi edes hetkeä olla rauhassa, oman perheen kanssa. Sanokaahan mielipiteenne suomi24n asiantuntijat!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voin kertoa samaa kun itse kerroit. Nimittäin olen asunut samassa pihapiirissä anopin ja appiukon knassa jo 18-vuotta. Anopi käy joka puolen tunnin tai tunnin välein meillä tai soittelee koko ajan et miten menee. Sillä mieheni on viikon kurssilla. Olen nimittäin neljän lapsen äiti ja pärjään ilman holhoustakin. Sano suorat sanat jos tulee kylään. Typeriä kyselee tosiaan anoppisi niin sanoo täälläkin tosi pikku asioista vielä. Kun minut on leikattu vielä nyt niin sanoo et etkö voisi nostaa tuota ja tuota vaikka nosto kielto on vielä ja ei saa kurotellakaan. Mut isot lapset ovat mulla jotka voi auttaa mua . Koita jaksaa ja puhu ihmeessä muille saa hyviä neuvoja.
...kirja "Anoppiahdistus",niin tiedät,mitä kamalaa on tulossa.
Jos anoppinne kanssa menee hyvin, hyvä juttu. Itselläni on kokemusta anopista joka oli kyllä kaikin puolin mukava ihminen. Ongelmaksi koitui hänen jatkuva avun tyrkyttäminen, neuvominen, soittelu joko minulle tai miehelleni ja jatkuva vierailu. Joskus kun hän tuli käymään ja olin juuri siivonnut, hän saattoi tarttua imuriin ja alkaa imuroida tai pyyhkiä pölyjä. Hermot menivät lopullisesti kun anoppi alkoi kyläilemään päivittäin ja aina oli jotain sanottavaa kodistamme. Mieheni mielessä siinä ei ollut mitään vikaa jos äiti antaa ohjeita. Minusta löhinnä tuntui etten osaa mitään itse. Sanoin anopille suorat sanat ja ilmoitin että tämä on meidän kotimme ja minä hoidan sitä niinkuin parhaaksi näen. Olemme edelleen väleissä mutta enää ei tule ilman kysymistä. Suosittelen että teet jo heti kättelyssä selväksi että tarvitsette hiukan myös yksityisyyttä mutta korosta kuitenkin että hän on tervetullut silloin tällöin. Soitteluunkin kannattaa tehdä stoppi jos se alkaa todella häiritsemään. Ei ihan kaikkea tarvitse kestää :D
Käsittääkseni kysymys on siitä, että miehesi äiti ei ole käsittänyt sitä tosiasiaa, että lapset lentävät joskus pois pesästä. Nyt kun muutatte jokseenkin huutoetäisyydelle hänestä, on odottettavissa kosolti vierailuja.
Mielestäni sinun pitäisi puhua miehesi kanssa. Kortit ovat tässä asiassa enimmiten juuri hänen käsissään. Jos itse sanot anopillesi asiasta hän pitää sinua huonona miniänä.
Tsemppiä! toivoo: seppo
Huh! Miehesi tehtävä on rajata äitiään ja valita sut "ensimmäiseksi naiseksi". Mun anoppi soitti joka päivä, kunnes kysyin: "Mitä asiaa?", josta hän loukkaantui niin että alkoi soittelemaan miehelleni töihin. Puhelin kannattaisi myös laittaa joskus kiinni ;D Rajat selväksi ja anoppi kylään vain silloin kun hänet olette yhdessä kutsuneet. Ja muuttakaa asumaan kauemmas, nyt kerjäät ikävyyksiä! Niin ja onneksi olkoon uudesta kodista :-)
Vähän sama tilanne meilläkin, tosin ei onneksi noin paha. Anoppi soittaa miehelleni n. kerran päivässä tai joka toinen päivä. Kuulostaa vähäiseltä, eikä se minua häiritsisikään jos anopin asiat olisivat edes tärkeitä/kiinnostavia. Mutta yleensä ne ovat tyyliä "me ostettiin tänään tällainen xxx", "me mennään mökille" tai "me nähtiin kaksi rusakkoa".
Tulee aina sellainen "aha"-tunne, kun anopin täytyy aina ilmoitella kaikesta mitä niiden elämässä tapahtuu.
Itse en äitini kanssa puhu kuin kerran kahdessa viikossa, ja silloin tulee kerralla puhuttua ne kaikki tärkeimmät asiat ja yleiset kuulumiset. Siinä ajassa ehtivät olla mökillä vaikka kolme kertaa tietämättäni.
Epäreilua tietysti verrata tällä tavalla, mutta minusta tuo jatkuva ilmoittelu on vähän häiritsevää. Kuin yläasteen leirikoulussa olisi. Tulee juuri se sama tunne että yksityiselämä ja itsenäisyys (olemma molemmat miehen kanssa 23v) puuttuu.
Mieheni on tietysti jo tottunut, joten ei oikein ole asiasta mitään mieltä. Sanoo välillä vaan että "no se nyt on tollanen".
Mutta mutta, kyllä minä tämän asian kanssa pystyn elää. Muutenkin hyvät välit anopin ja apin kanssa, joten se varmaan kompensoi sitten :)
Puhelimeen voi jättää vastaamatta ja oven voi lukita. Ja kotirauhan häirinnästä voi nostaa syytteen.
Ehkä ette käy yhteen?
Etsi 15 hyvää kirjaa.