täällä kummastelette sitä, miten "pikkuvaimot" voivatkaan olla niin tyhmiä ja idiootteja, että uskovat kaiken, mitä se petturimies heille syöttää.
Niin suosittelisin miettimään välillä siltä kannalta, että millaisia ihmisiä ne pettäjät (ne teidän kultanne) oikein ovat.
He valehtelevat silmää räpäyttämättä vaimolleen, eikä tunnu missään. Jos vaimo jotain epäilee, he syyttävät vainoharhaiseksi ja hulluksi. Pahimmassa tapauksessa vaimon mielenterveys pettää, kun alkaa itsekin luulla itseään luulosairaaksi. Ja näillä pettureilla ei ole huonosta omatunnosta tietoakaan.(vaikka se vaimokin on ainakin joskus ollut heille tärkeä ihminen)
Ettekö ole koskaan miettineet, millainen ihminen voi käyttäytyä noin kylmästi ja tunteettomasti? ja vielä ihmistä kohtaan, jota on joskus ainakin rakastanut.
Ei siinä tarvitse tyhmä olla, että uskoo. Tuollaisten tunteettomien valehtelijoiden uhriksi voi joutua ihan normaalilla älyllä varustettu ihminenkin.
Niin suosittelisin miettimään välillä siltä kannalta, että millaisia ihmisiä ne pettäjät (ne teidän kultanne) oikein ovat.
He valehtelevat silmää räpäyttämättä vaimolleen, eikä tunnu missään. Jos vaimo jotain epäilee, he syyttävät vainoharhaiseksi ja hulluksi. Pahimmassa tapauksessa vaimon mielenterveys pettää, kun alkaa itsekin luulla itseään luulosairaaksi. Ja näillä pettureilla ei ole huonosta omatunnosta tietoakaan.(vaikka se vaimokin on ainakin joskus ollut heille tärkeä ihminen)
Ettekö ole koskaan miettineet, millainen ihminen voi käyttäytyä noin kylmästi ja tunteettomasti? ja vielä ihmistä kohtaan, jota on joskus ainakin rakastanut.
Ei siinä tarvitse tyhmä olla, että uskoo. Tuollaisten tunteettomien valehtelijoiden uhriksi voi joutua ihan normaalilla älyllä varustettu ihminenkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mennä rakkaudesta naimisiin, eikä olla silkasta mielihalusta yhdessä. Aina vaimo ei ole se enkelimäinen vanhempi nainen, joka marttyyrinkruunu hiuksillaan hoitaa lapset ja kodin sillä välin kun mies käy muualla.
Sivusuhdenainenkaan ei aina ole nuori ajattelematon juuri ripille päässyt teini, joka kuvittelee olevansa parempi kuin vaimo.
Aina ei mies valehtele saadakseen pillua.
saadakseen....
..silmät totuudelta. Sitä tekee, millainen on. Kylmää ja suunnitelmallista. Jos pystyy yhdelle, pystyy toiselle.
Osa pettäjistä todellakin on sairaita jollain tapaa.
En tarkoita vahinkopettämisiä humalassa tms., mutta jatkuva tietoinen pettäminen voi olla oire henkisestä ahdingosta. Se ei tapahdu varsinaisesti seksin vuoksi, vaan siinä on jotain ihan muuta taustalla.
ei ole aina ihan yksinkertaisia.
Kokemuksesta tiedän että arki koittaa sinne liittoon jossain vaiheessa,sitten sitä yrittää sytytellä suhdetta uudestaan eloon,ei auta,toinen on etäinen ja vähättelee ongelmia.Ihan hyvinhän meillä menee:harrastetaan seksiä muutaman kerran kuussa,joskus jopa pari kertaa viikossa,sillonhan sä saat kaipaamaasi hellyyttä ja läheisyyttä.
Keskustellaanhan me asioist:eillen viimeks kysyin et oletko muistanu maksaa auton vakuutus maksun ja ostaa äidilleni syntymäpäivä lahjan.
Ei toinen vältämättä koe asioita samalla tavalla kun toinen,eikä vältämättä ymmärrä vaikka yrittäiskin selittää,vähättelee toisen tunteita.
No sitten tavataan joku jonka kanssa juttu luistaa,keskustelut saattavat kestää tuntitolkulla,joku on oikeesti kiinnostunut sinusta,kyselee kuulumisia ja välittää sun tunteista. Yhteyden pito tiivistyy ja alat miettimään tätä henkilöä yhä useammin ja useammin.
Seksi ei ole kuvioissa vaikkakin siitä puhutaan,avoimesti.
Puhutaan paljon haaveista,toiveista,kipeistä asioista ja ongelmista. Tulee hirveen hyvä olo aina tapaamisten jälkeen.(tapaamiset tapahtuvat julkisella paikalla kahvikupin ääressä)
Oma tunto alkaa kolkuttaan,miten minä joka on jyrkästi ollut vastaan kaiken tasoista pettämistä vastaan,pettämistähän tämäkin jo on.
Aikaa kuluu ja tunteet lämpenee puolin ja toisin.
Kemiat voimistuu,sähköä ilmassa jokaisella tapaamisella,kumpikaan ei uskalla johdattaa suhdetta syvemmälle tasolle,kunnes eräänä päivänä kiihko vie mennessään..
Sitten ollaan tilaanteessa jossa punnitaan omaa liittoa ja uutta suhdetta,mitä jos minä vaan vaadin puolisoltani liikoja,hänhän on ihan hyvä puoliso,hoitaa työnsä ja perheensä,jospa minä vaan haikailen nuoruuden ja vastarakastuneen parin kiihkoa ja läheisyyden tarvetta. Jospa liiton saisi vielä toimimaan,kunhan vielä vähän aikaa jaksetaan painaa pitkää päivää että saadaan asuntolainat maksettua,lapset kasvaa isommiksi ja elämä helpottuu siltä osin,yhteistä aikaa puolison kanssa tulee enemmän,jospa se rakkaus,läheisyys ja sponttaani seksi sitten tulee takas..
Mieti myös eroa,olisko uuden kanssa kaikki toisin,osaisko sitä hoitaa suhdetta paremmin,kestäiskö rakkaus kun on jo kerran koettu miten käy jos antaa arjen täyttää koko elämän.
Ja tunteet..voi sitä voimaa,uuden seurassa kaikki tuntuu aivan toiselta,iloa ja riemua joita ei pahemmin ole kokenut toviin..Syylisyy painaa.
Onko tämä ohimenevää..?? Et haluaisi valehdella mutta et myöskään tunnustaa,et halua loukata puolisoasi.
Vaadinko elämältä vaan liikaa....
Kuvaat hyvin tuota prosessia.
Yhtä asiaa olen ihmetellyt vuosia. Miksi on niin vaikeaa erottaa ystävyys ja seksi toisistaan? Kun kohtaat ihmisen, jonka kanssa on helppo jutella, ihan syvällisestikin, miksi siitä ei voi nauttia ja iloita sellaisenaan?
Miksi tuntea syyllisyyttä siitä että on löytänyt ystävän? Jakaa tätä iloa myös sen puolison kanssa? Väärä syyllisyys ei johtaisi turhiin seksuaalisiin ajatuksiin. Silloin olisi mahdollisuus myös huomata että seksi saattaa jopa rikkoa tuon hyvän ystävyyden.
Oma avokkini ei ole mikään syvällinen pohtija. Siksi nautin ystävistä ja heidän kanssaan käymistäni keskusteluista täysin rinnoin. Kotona jaan iloni ja kerron lyhyesti mistä olemme keskustelleet. Noin 70% aiheista miestä ei kiinnosta, mutta hän tietää aina missä mennään.
En osaa erotella miehiä ja naisia, molemmissa on hyviä ystäviä. Rakastan miestäni, mutta en sentään vaadi häntä olemaan maailmani napa ja kaikkivoipa. Hänellä on puolestaan omiakin ystäviä - osa on yhteisiä. Me koemme tämän rikkautena joka nimenomaan pitää yllä elämää parisuhteessa.
Onko maailma seksualisoitunut jo sille asteelle, ettei normaaleja ihmissuhteita enää kyetä solmimaan?
tarkoitin aloitusviestissä noita pettäjiä, joita ei syyllisyys tosiaan paina. Heillä ei ole aikomustakaan erota puolisosta, mutta samalla valehtelevat suunnitelmallisesti ja kylmästi. eivät yhtään mieti puolison tunteita.
Sinä tunnut miettivän asioita ja kerrot että tunnet syyllisyyttä. Enpä myöskään usko, että alkaisit syyttää miestäsi mielisairaaksi, jos hän jotain epäilisi??
Ymmärrän minäkin, että rakastumista toiseen voi tapahtua, eli en tarkoittanut sinunlaisiasi.
Tuolla aloitusviestillä yritin sanoa, että on tuommoisiakin pettäjiä. Sivusta seurannut pariakin tuollaista tapausta, ja ihan hirvittää miten he puolisoitaan kohtelevat. Suivaannuin, kun täällä kakkoset vaimoja haukkuvat tyhmiksi. En suosittelisi kenellekään, teille kakkosillekaan, alkaa suhteeseen tuommoisen kanssa.
Kirjoituksesi oli asiallinen ja pohdiskeleva, aivan kuin sinulla olisi omakohtaisia kokemuksia.
Minulla on.
Noin se juuri menee.
Nyt on suhde puolisoon parantunut ja jäljellä silti hyvä ystäväkin. Olen ylpeä itsestäni.
... en pidä "pikkuvaimoja" (ärsyttävä sana) sen tyhmempinä tai idiootimpina kuin heidän pettäviä miehiäänkään tai kakkosia. Ensinnäkään, ei ole sellaisia ihmisrotuja kuin pikkuvaimot ja kakkoset, ihmisiä he ovat molemmat, erilaisissa elämäntilanteissa vain sillä hetkellä. Ei minusta kakkosen osa mitenkään herkullinen ja tavoiteltava ole, en siihen tieten tahtoen ole pyrkinyt enkä pyri. En halveksi miesystäväni vaimoa, ei hän varmasti olen sen pahempi, rumempi, kylmempi kuin minäkään. Mies puhuu hänestä kunnioittaen ja sitä arvostan, se kertoo miehestä jotain sekin. Ja miksi sitten olen olemassa minä, kakkonen? Sitähän tässä ihmetellään molemmat, miten näin pääsi käymään, miten tuttavuus muuttui vahvaksi vetovoimaksi ja ihastumiseksi, yhdessä viihtymiseksi jne. Eroon on yritetty, mutta ei ole vielä onnistunut, ehkä jonain päivänä onnistuu, ellei muuta ratkaisua löydy. Näin se joskus menee, moraalisesti väärin, tunteiden puolesta oikein. Halpa tai helppo en ole, tuli vain oikea mies oikeaan aikaan, otti ja vei ja pitää omanaan.