Passivoituminen tapahtuu siten, että metalli absorboi nesteestä pintaansa molekyylejä, yleensä happea, jotka kemisorption vaikutuksesta muodostavat elektronisidoksia metalliatomien kanssa. Absorboitunut molekyylikalvo nostaa pinnan sähkökemiallista potentiaalia siinä määrin, että metalli käyttäytyy jalometallin tapaan. Passivoitumiskyky esiintyy vain alkuaineilla, joille on tyypillistä sellainen elektronikonfiguraatio, että niiden d-kuori on epätäydellinen. Metallisista alkuaineista tällaisia ovat mm. kromi, nikkeli, koboltti ja molybdeeni.
Valmistusprosessissa monet tekijät voivat kuitenkin horjuttaa passivoitumista. Tärkein näistä on hitsaus, jossa hitsisauman molemmin puolin syntyy 5 ... 20 mm leveä oksidoitunut vyöhyke ja sen alle kromikatoalue. Ilmiö syntyy myös kuumaoikaisussa ja vastaavassa lämpökäsittelyssä. Näin oksidoitunut vyöhyke koostuu monenvärisistä oksideista, ja se on potentiaaliltaan sähkökemiallisesti alentunut anodiseksi, aktivoitunut. Sen korroosionkesto on alentunut tavallisen hiiliteräksen tasolle ja vyöhyke syöpyy (ruostuu).
Näin oksidoituneen kromiköyhän vyöhykkeen poistaminen on tämän vuoksi tärkeää. Paras korroosion kestävyys saavutetaan kemiallisella jälkikäsittelyllä eli peittaamalla. Peitattu pinta passivoituu itsekseen vapaassa ilmatilassa. Passivoitumista voidaan lisäksi tehostaa voimakkaasti hapettavissa olosuhteissa. Passivoitumiseen vaikuttavat lisäksi muutokset metallin ja ympäröivän nesteen välisessä potentiaalierossa. Tyypillisiä muutoksia aiheuttavat lämpötilan, ulkoapäin tuotu sähkövarauksen ja nesteen koostumuksen muutokset. Käyttökohteeseen sopivan seoslaadun valinnassa on siksi tunnettava nämä olosuhdetekijät.
Valmistusprosessissa monet tekijät voivat kuitenkin horjuttaa passivoitumista. Tärkein näistä on hitsaus, jossa hitsisauman molemmin puolin syntyy 5 ... 20 mm leveä oksidoitunut vyöhyke ja sen alle kromikatoalue. Ilmiö syntyy myös kuumaoikaisussa ja vastaavassa lämpökäsittelyssä. Näin oksidoitunut vyöhyke koostuu monenvärisistä oksideista, ja se on potentiaaliltaan sähkökemiallisesti alentunut anodiseksi, aktivoitunut. Sen korroosionkesto on alentunut tavallisen hiiliteräksen tasolle ja vyöhyke syöpyy (ruostuu).
Näin oksidoituneen kromiköyhän vyöhykkeen poistaminen on tämän vuoksi tärkeää. Paras korroosion kestävyys saavutetaan kemiallisella jälkikäsittelyllä eli peittaamalla. Peitattu pinta passivoituu itsekseen vapaassa ilmatilassa. Passivoitumista voidaan lisäksi tehostaa voimakkaasti hapettavissa olosuhteissa. Passivoitumiseen vaikuttavat lisäksi muutokset metallin ja ympäröivän nesteen välisessä potentiaalierossa. Tyypillisiä muutoksia aiheuttavat lämpötilan, ulkoapäin tuotu sähkövarauksen ja nesteen koostumuksen muutokset. Käyttökohteeseen sopivan seoslaadun valinnassa on siksi tunnettava nämä olosuhdetekijät.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.