Ainakin meidän tapauksessa!
Lapseni etä on maksanut alinta mahdollista elaria koko erossa olomme ajan (päälle 10 vuotta). Nyt sitten kun lapsen menot ovat eri syistä kasvaneet (eikä vähiten iän tuomien menojen), hain korotusta elariin oikeudesta. Ihan vaan siksi että etän kanssa ei ole ollut puhe-yhteyttä enää vuosiin.
Etä vaan yks kantaan ilmoitti lapsellemme, että kukaan hänen sukulaisistaan ei halua olla lapsemme kanssa missään tekemisissä, ihan vaan siksi että minä lähivanhempana halusin lapselle tasa-arvoiset olosuhteet ja elatusvastuun. Toki etä olisi ollut valmis ottamaan lapsen itselleen, mutta en käsitä, että millä hän olisi lapsen elättänyt, kun ei kuulemma pysty maksamaan edes muutaman kympin korotusta elariin? Ja se oli ehtona sille, että etän sukulaiset jatkavat ytheydenpitoaan, että lapsi muuttaa kokonaan etälle, jonka kanssa ei vuosiin ole ollut edes tekemisissä. Sukulaiset on lähinnä syntymäpäivänä ja jouluna lähettäneet kortin ja joku joskus jopa pari kymppiä rahaakin.
Minulle ei exän sukulaiset pysty tekemään kiusaa, mutta lapsen mieli pahoittuu väistämättä tuollaisesta ja sitten puhutaan ympäri kyliä kuinka ollaan aina ajateltu lapsen parasta. Nooh, jos sillä yhdellä aivosolulla ei parempaan pysty, niin oma on häpeä. Jossakin vaiheessa aivan varmasti tulee mieleen, että miltä lapsi näyttää tai miten lapsella menee nykyään. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on aikuinen ja on jo omillaan. Mutta silloin voi jo olla myöhäistä.
On minun onneni, että etä ja hänen sukulaiset eivät tiedä mitä menettävät. Lapsi on hyvin kasvatettu, kohtelias, yritteliäs ja kaikin puolin ihana. Minä saan kasvatukseni siemenistä nauttia täysin rinnoin, mutta tasan ei käy onnen lahjat. Onneksi etän uudella puolisolla (itsekin yh:na ollut aina eli lapsi ei siis ole minun lapseni isän) on yhtä vähän järkeä ettei viitsi ruveta puolustamaan lastani sen vertaa, että etän ja lapsen välit pysyisivät kunnossa.
Itse asiassa kun mietin asiaa tarkemmin, juuri tuon uuden puolison tullessa kuvioihin, lapseni välit etään viilenivät ja tapaamiset loppuivat kokonaan.
Kiitos siis exän nyksälle, että olen itse saanut nauttia lapsestani ja tulevaisuudessa vielä enemmän, kun tiedän ettei tarvitse ajatella teidän ja sukulaisten tunteita. Edes silloin kun lapseni vamistuu ammattiin ei tarvitse teitä miettiä, kun kahvikutsuja jaamme. Vaikka eihän teitä ole näkynyt synttäreillä sen paremmin kuin rippijuhlissakaan.
Eikä tämä kirjoitus ole katkeran exän vaan tyytyväisen toisen nyksän aikaansaannos.
Lapseni etä on maksanut alinta mahdollista elaria koko erossa olomme ajan (päälle 10 vuotta). Nyt sitten kun lapsen menot ovat eri syistä kasvaneet (eikä vähiten iän tuomien menojen), hain korotusta elariin oikeudesta. Ihan vaan siksi että etän kanssa ei ole ollut puhe-yhteyttä enää vuosiin.
Etä vaan yks kantaan ilmoitti lapsellemme, että kukaan hänen sukulaisistaan ei halua olla lapsemme kanssa missään tekemisissä, ihan vaan siksi että minä lähivanhempana halusin lapselle tasa-arvoiset olosuhteet ja elatusvastuun. Toki etä olisi ollut valmis ottamaan lapsen itselleen, mutta en käsitä, että millä hän olisi lapsen elättänyt, kun ei kuulemma pysty maksamaan edes muutaman kympin korotusta elariin? Ja se oli ehtona sille, että etän sukulaiset jatkavat ytheydenpitoaan, että lapsi muuttaa kokonaan etälle, jonka kanssa ei vuosiin ole ollut edes tekemisissä. Sukulaiset on lähinnä syntymäpäivänä ja jouluna lähettäneet kortin ja joku joskus jopa pari kymppiä rahaakin.
Minulle ei exän sukulaiset pysty tekemään kiusaa, mutta lapsen mieli pahoittuu väistämättä tuollaisesta ja sitten puhutaan ympäri kyliä kuinka ollaan aina ajateltu lapsen parasta. Nooh, jos sillä yhdellä aivosolulla ei parempaan pysty, niin oma on häpeä. Jossakin vaiheessa aivan varmasti tulee mieleen, että miltä lapsi näyttää tai miten lapsella menee nykyään. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapsi on aikuinen ja on jo omillaan. Mutta silloin voi jo olla myöhäistä.
On minun onneni, että etä ja hänen sukulaiset eivät tiedä mitä menettävät. Lapsi on hyvin kasvatettu, kohtelias, yritteliäs ja kaikin puolin ihana. Minä saan kasvatukseni siemenistä nauttia täysin rinnoin, mutta tasan ei käy onnen lahjat. Onneksi etän uudella puolisolla (itsekin yh:na ollut aina eli lapsi ei siis ole minun lapseni isän) on yhtä vähän järkeä ettei viitsi ruveta puolustamaan lastani sen vertaa, että etän ja lapsen välit pysyisivät kunnossa.
Itse asiassa kun mietin asiaa tarkemmin, juuri tuon uuden puolison tullessa kuvioihin, lapseni välit etään viilenivät ja tapaamiset loppuivat kokonaan.
Kiitos siis exän nyksälle, että olen itse saanut nauttia lapsestani ja tulevaisuudessa vielä enemmän, kun tiedän ettei tarvitse ajatella teidän ja sukulaisten tunteita. Edes silloin kun lapseni vamistuu ammattiin ei tarvitse teitä miettiä, kun kahvikutsuja jaamme. Vaikka eihän teitä ole näkynyt synttäreillä sen paremmin kuin rippijuhlissakaan.
Eikä tämä kirjoitus ole katkeran exän vaan tyytyväisen toisen nyksän aikaansaannos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä asia että sinulla menee hyvin ilaman etää ja sen sukua ja nyksää. Nauti elämästäsi ja voi hyvin! Ei kannata turhasta marista, jos kerran kaikki on niin hyvin. Surua ja murhetta löytyy elämässä muutenkin.
Kovin katkeralta kuullosti kirjeesi, jos sitä et ole. Tuskin exäsi alinta mahdollista elaria on maksanut kun mä saan nyt 80 € kuussa ja kun tyttö täyttää 15 ensi vuonna niin sen jälkeen tuskin muuta kuin 0 € kun sopimusaika menee umpeen. Eli alin mahdollinen kun on 0 €. Sen jokainen maksaa ilman oikeuden määräystäkin mukisematta.
Ja kun en oikeasti ole katkera ja en viitsi riidellä asioista elätän lapseni itse, ihan ilman exn sukulaisiakin tai heidän kanssaan. Ei meilläkään käydä juhlissa, ei kertakaan eron jälkeen. Enää en viitsi kutsuakaan, no rippi- ja yo-juhliin varmaan pitää. Kyllä meillä tyttö käy vielä isällään ainakin kerran kuussa, vaikka asiasta nikotteleekin, mutta koska haluan joskus yhden vapaaillankin, niin pidän kiinni siitä, että tapaamiset toteutuvat halusivat osapuolet tai eivät. Tämä siksikin, että ei tarvitse jälkeenpäin katua.
jos olet suostunut tuollaiseen sopimukseen exäsi kanssa? Ainakaan silloin kun meillä ensimmäinen elarisopimus tehtiin, ei ollut edes mahdollista sopia kirjallisesti alempaa elaria kuin mitä valtion määrittelemä minimi oli. Jos olette keskenänne tuollaisen sopineet niin itseäsi saat syyttää. Ja lain mukaan elareita maksetaan siihen asti kun lapsi täyttää 18 eikä siihen asti kun on 15. Ja yli 18 vuotiaalle voi anoa koulutusavustusta jos lapsi opiskelee. Senkin siis olette luultavasti keskenänne sopineet että maksut loppuvat etältä lapsen täyttäessä 15? Silloin on tosin myöhäistä rypistää kun on pas..t housussa. Ja ole onnellinen että lapsesi on etällä edes kerran kuukaudessa. Meillä kun ei siinäkään suhteessa mene putkeen.
Enkä ole katkera vaan aidosti onnellinen lapsestani ja uudesta liitostani. Minulla on ollut hyvät edellytykset kasvatta lapsestani kunnon kansalainen ja suuri kiitos tästä kuuluu juuri uudelle puolisolleni. Enkä olisi näin vahva, ellei exä olisi pakottanut pitämään lapsen puolia tässä mielettömässä kilpajuoksussa. Se mikä ei tapa, varmasti vahvistaa. Näin on käynyt minulla ja luultavasti lapsenikin on tästä oppinut jotakin tärkeää myöhempiä aikoja ajatellen.
En tosin voi pakottaa exää pitämään lapseen yhteyttä, mutta itse sen taakkansa tulee kantamaan. Olen aivan varma, että jossakin vaiheessa elämäänsä tulee katumaan tätä "temppuaan". Luulee todella tekevänsä minulle kiusaa, mutta eniten kiusaa itselleen ja lapselleen.