apua..

"...mutta minä mietin missä vika.eihän tommosta tehdä jos toista rakastaa tarpeeks".

Tuossa on nyt kyse siitä että sinä et uskalla ottaa täyttä vastuuta teoistasi. Vika on siinä että sinä olet pettänyt. Se ei helpota sinun syyllisyyttä jos eroat tai etsit syitä miehestäsi. Jos parisuhteessanne on vikaa, se tulee selvittää miehesi kanssa, EI PETTÄMÄLLÄ. Joten, ole aikuinen, selvitä parisuhteesi kuntoon ja ota vastuu teoistasi.

Sysäämällä vastuusta osan miehellesi on raukkamaista. "Koska sä oot tommonen niin ajoit mut pettämään". Se törkeintä ja halpamaisinta mitä voi tehdä. Kukaan ei aja toista pettämään.

Siinä olet oikeassa että hyvin toimivassa parisuhteessa ei ole tilaa pettämiselle mutta se EI oikeuta siihen.

Minulle tuli myös kuva, että yrität sysätä tapahtumasta vastuuta miehellesikin. Väärin, syy on vain ja ainoastaan sinussa. Eikä muuksi muutu. Keskusteleppa vakavasti itsesi kanssa, miksi teit niin? Mitä ajattelit silloin? Etpä ainakaan arvostanut miestäsi. Etpä ainakaan osoittanut rakkauttasi häntä kohtaan. Joten miten ajauduit tämmöseen tilanteeseen? Olen itse sitä mieltä, että petturi on aina petturi..joten kun olet jo kerran tuohon ajautunut, niin se on pienemmästä askeleesta aina kiinni uusia. Ehdottomasti sun täytyy sisälläs selvittää, mikä mättää..sinussa. Ja toisaalta, jos et olisi jääny kiinni...olisko hommat jatkunu..ehkä uuden kans, jos ei tämän? Tämmösiä asioita kannattaa miettiä. Jos ei pysty parisuhteeseen, niin parempi pysyä niissä pois ja antaa niiden seurustella, jotka siihen voi. On sekin rakkautta, että osaa päästää irti ja toivoa toiselle parempaa, jos tunnet ettet pysty olemaan uskollinen. Jos uskot että pystyt, niin parannus täytyy tapahtua heti. Miestä varmasti vaivaa tämä homma loppuikänsä, joten älä missään nimessä ota esille mitään häntä syyllistävää tms. Kun vika on kuitenkin toisessa päässä.