ole naimisissa ja ongelmia on ollut ja minun puoleltani suhde ainaki tuntunut jo kauan aika kuolleelta... yhteisen lapsen kanssa kuitenkin arkea pyöritetty..
Ihastuin toiseen..olen tapaillut ja ihastunut entistä enemmän (rakkaus ehkä vielä liian vahva sana..) ja nyt sitten haluan erota. Mies haluaisi jatkaa....
Mutta miten suhde voi enää onnistua jos ajattelen toista?
Kannattaako ero kun on niin tulisesti toiseen ihastunut että haluaisi tämän ihastuksen kanssa viettää kaiken aikaaa..
Kokemuksia uuden mukaan lähtemisestä??
Ihastuin toiseen..olen tapaillut ja ihastunut entistä enemmän (rakkaus ehkä vielä liian vahva sana..) ja nyt sitten haluan erota. Mies haluaisi jatkaa....
Mutta miten suhde voi enää onnistua jos ajattelen toista?
Kannattaako ero kun on niin tulisesti toiseen ihastunut että haluaisi tämän ihastuksen kanssa viettää kaiken aikaaa..
Kokemuksia uuden mukaan lähtemisestä??
Vastaukset 42
Vanhimmat
älä tee hätiköityä päätöstä.
itselle kävi samoin, aloitin sivusuhteen
eronneen miehen kanssa. tätä jatkunut jo
kaksi vuotta. eka puoli vuotta oli kuin huumetta,
en oisi tahtonut iltaisin lähteä kotiin vaikka
yritin jopa lapsia ajatella. millään ei ollut
väliä. aikaa on kulunut ja vaikka et tätä nyt
usko.. tunne hiipuu , suurin huippu tulee alas,
uudesta ihastuksesta alkaa löytyä jotain
pientä..joka ei olekaan niin hyvää. häntä kun on luullut täydelliseksi..
Mutta milloin uskaltaa ottaa ratkaisevan askeleen.
Itse pohdin samaa päivittäin. Omaa miestäni en enää rakasta. Poika muuttaa omaa kotiin vuoden sisään.ja jäämme kahden. Jos tilanne ei muutu, ehkä lähden mutta en toisen syliin. Ensin on koettava vapaus ja selviteltävä tunteitä.
Pohdi asiaa .. mielellään pitkään.. mieli on kovin
ailahteleva kun on ihastunut ! Kesäiloa !
Vaimo ihastui, aloitti suhteen ja suhde paljastui.
Minä olisin halunnut jatkaa koska rakastin edelleen.
Vietin unettomia öitä ja kävin asiaa läpi ja totesin etten halua jatkaa elämääni kenenkään B-suunnitelmana jos A-suunnitelma ei toimikkaan.
Etsin nyt elämälleni suuntaa ja kohtaan ehkä joskus sen naisen jolle olen A.
Haluatko itse B, tai haluatko pitää miehesi varasuunnitelma B.nä. Olisiko se oikein miestäsi kohtaan.
eihän näissä jutuissa mikään ole oikein
jos aletaan miettimään.
Eihän mitään koskaan tapahtuisi parisuhteissa,jos ihmiset
eivät toimisi "väärin" ajatellen että jos
tämä sattuisi itselle.
Miettiä voi mutta usein tunnekuohussa se pohdiskelu ei paina mitään.
Seuraukset täytyy kuitenkin kantaa.
Ylevästi sanottu. Kun tulee ero ja lapset erotetaan toisesta vanhemmasta ja on riitaa ja kaikenlaista paskaa...siinähän "kannat seurauksia".
Tosi kurjasta liitosta pitääkin erota mutta nää kaikenmaailman ihastumiset...nykyajan vitsaus ja saasta.
Mikäs sinä olet määrittelemään, että vain "tosi kurjasta" liitosta pitää erota? Eikö vitsausta ja saastaa ole, että vakisuhde on kuollut pystyyn? Että siitä on enemmän murhetta kuin iloa?
Minulla on siihen ihan yhtä suuri oikeus kuin kaikilla muillakin. "Tosi kurja liitto" voi tarkoittaa montaa asiaa. Pointtinihan onkin se että nykyisin erotaan kun ihastutaan johonkin toiseen, ei viitsitä nähdä vaivaa oman liiton eteen ettei siitä tulisi se pystyyn kuollut.
Rinta rottingilla puhutaan seurausten kantamisesta vaikka ne tosiasiassa kantaa ihan muut, eniten erolapset. Aikuisten ihastumisetn ja keskenkasvuisuuden takia saavat lapset kärsiä.
Erotkaa pois jos ei yrityksistä huolimatta homma toimi mutta ei siitä syystä että "ihastuin palavasti toiseen".
Eiköhän se useinmiten mene niin, että eroon johtavat syyt ovat paljon, paljon syvemmällä kuin "ihastuin palavasti toiseen". Ihastuminen on vain viimeinen niitti. Joskus. Tai aika usein...
Jäkiksessä: Ensin kiekko yli siniviivan, sitten pelaaja.
Parisuhteessa: ensin vanha siippa ulos, sitten uusi tilalle.
Tällä muistisäännöllä selviät elämässä monelta tuskalta ja säätämiseltä. Eikä pelissäkään tule vihellyksiä.
Joku viisas on joskus sanonut että parisuhteessa oleva ihminen ei ihastu toiseen ellei ole antanut itselleen siihen lupaa joten "en voi tunteilleni mitään"-selitykset ovat täyttä puppua..Ehkäpä elämäsi oli tylsää ja kaipasit jännitystä kun ajauduit toiseen suhteeseen.Todennäköisesti kyllästyisit jossain vaiheessa myös uuteen kumppaniisi joten kannattaisi harkita jos kaikki on muuten ok. Suhteesta toiseen hyppivät ihmiset kohtaavat uusissa suhteissaan usein samat ongelmat kuin edellisissäkin joten vika ei ehkä olekkaan siinä kumppanissa vaan itsessä,loppujen lopuksi.
Takaan ja allekirjoitan täysin edellisen kirjoituksen. Tämän päivän elämä tuntuu olevan monille olemista mahdottomien toiveiden harhamaailmassa ja naistenlehtien generoimissa päiväunissa.
puolesta et voi mennä sanomaan... Mikä tapahtuu omalla kohdallasi, ei naapurin tapauksessa pidäkään paikkaansa. Pah!
Sori nyt vaan, mutta jotkut säännöt ovat yleispäteviä:
1. Kaverit eivät kaada viinaa suuhun.
2. Housut pysyvät jalassa, jos et niitä riisu.
Joka jeesuksen tilittäjä on lässyttämässä, että tämä on poikkeus, tämä suhde tuntuu niin oikealta ja tämä prinssi/prinsessa on niin ihqu, että mistään ei tarvitse välittää. Ei se koskaan ole.
vuoks moni liittokin kaatuu. Turha tulla mulle sanomaan, et "mä tiedän, miltä susta tuntuu". Ja vitut tiedät, ajatukset ja tunteet on jokaisen omia, ja haluanpa nähdä sen ihmisen, joka on kyllin nuhteeton tuomitsemaan muita! Parempi vaan pitää omat rappuset lumesta puhtaana ennen kuin menee luutansa kanssa naapurin puolelle!
Tunteita voi olla monenlaisia. Fiksu ihminen kuitenkin miettii ensin, mikä on oikein ja toimii vasta sitten. Sählääminen ihmissuhteissa ei ole koskaan hyvästä.
tietää ellet kokeile miten käy, muuten mietit koko loppuelämän miten olisi voinut olla?
Lapsi ei ole mikään tekosyy pysyä, suhteessa tapaamiset voi järjestää, eletään 2000-lukua, jos ei tunne toista kohtaan mitään, toinen mielessä turha jumittaa paikoillaan jos voi saada enemmän.
Kuuntele siis sydäntäsi, et voi tehdä väärin.
..ei 2000-luvulla kannata kuunnella sydäntä. Ihan liikaa on näitä persiilleen meni kun sähläsin sivusuhteita ja huonommaksi vaan menee kun säädetään uusioperheitä. Mitä hyvää on koskaan seurannut sydämen äänestä kun pettämista ja rikkoutuneita perheitä
Menkää nyt hitsi vie lukemaan vaikka uusperhe-palstaa niin näette miten kukkua on toi "tapaamiset voi järjestää".
Eron jälkeen 25-30% isistä katoaa lapsen elämästä, kuka mistäkin syystä. Tehdään tapaamissopimukset mutta etävanhempi ei niitä noudata kun ei siitä mitään seuraamustakaan tule.
Aikuisten "mulla on oikeus elää" -ajattelun vuoksi lapset menettävät vähintään toisen vanhempansa. Huuma vie järjen ja todellisuus paljastuu vasta kun kaikki on menetetty.
Kun on oikeasti paska liitto = väkivaltaa,henkisiä ongelmia,alkoholismia yms niin eroamisen ymmärtää mutta ei sen vuoksi että nurkan takaa nyt vaan löytyi parempi.
Nähkää vaivaa liittojenne eteen!!
....mikä on vaivan palkka?? Ei täällä pelkkiä lapsia varten eletä! Nähkää vaivaa?? ..ja pyh, jos asia ei ole vaivan arvoinen ei todellakaan kannata, elämä jatkuu...myös lapsilla.
..anteeksi vain, mutta lapsia varten on pakko jaksaa. Asia on todellakin sen vaivan arvoinen, jos lapsia on tullut hankittua. Perseen jakamisestako se aurinko alkaa paistamaan? Salasuhteiluko se elämän suurin anti? Pohdi mitä lapsesi ovat sinusta mieltä aikuisina. Jotkut ei kasva ikinä aikuisiksi, valitettavasti.
aikuiseksi valittevasti tarkoittiko tämä osuus itseäsi tekstissä? miksi ihmiset kuumenevat ventovieraan kirjoituksessa, aloittajalle sanon kuuntele sydäntäsi, lapset eivät tuomitse ketään, sitäpaitsi kai jokainen lapsi haluaa, että oma äiti on onnellinen.
onnellisuus on kiinni salasuhteilusta, niin heikoilla menee, Vanhempien epävarmuus ja tasapainottomuus näkyy ja vaikuttaa lasten elämään eniten.
mielestäni kyllä tasapainoiselta ja järkevältä.
kaikkein "nolointa" tässä on se että olemme olleet naimisissa vain vuoden
(yhdessä kyllä yli 5v).
aiemmin puhuin jo miehelle siitä että olen masentunut ja tylsistynyt ja kyllästynyt ja odotin hänen tekevän asialle jotain.. tullaan töistä kotiin ja tehdään ruoka yms kun lapsi käy nukkumaan molemmat menevät eri huoneisiin ja tekevät omiaan ja monesti jopa nukun sohvalla ja mies sängyssä.. riitamme ovat vuosien varrella muuttuneet tosi rajuiksi ja rankoiksi.. ja ikinä ei asioita sovita. Nukutaan yön yli ja taas jatketaan samalla lailla.. uudessa asunnossa on asuttu n.3 viikkoá... Ja kun ihastuin, annoin todellakin luvan siihen itselleni..tai että ei tullut paljon esteltyä..
pelottaa ihmisten mielipiteet, suvun ja ystävien..
mies haluisi jatkaa mutta en usko että tämä tästä paranee....
kuten sydän sanoo, ellei järki pistä tosi kovasti hanttiin.
Olin melkeen samanlaisessa tilanteessa niinkuin sinäkin, mutta liittoa oli jatkunut 4v painin ihan samoissa tunteissa toinen mielessä, homma ei toimi, niinpä lähdin toisen matkaan.
Enkä ole katunut päinvastoin, en voisi olla onnellisempi, :) intohimo on säilynyt uuden kanssa ja lapsikin tullut, eikä ole hiljentänyt himoja, päinvastoin kasvattanut ainoastaan. :)
Tee niinkuin sinä tunnet, älä välitä muista, muiden mielipiteistä kyseessä on sinun elämäsi ei muiden. :)
täällä vaan avioeropalstalla vietät intohimoista aikaasi. Sitä paskaa mitä itsellään, niin sitä myös toisille. Voittehan sitten yhdessä itkeä ongelmianne.
katkeralta, ihan kuin aloittajan teksti olisi käsitellyt sinua?
Annoin vain neuvoni, miten minulle kävi.
Ja olin niin rikki, arvaas kuka minut pelasti? Oma isäni sanoi näin:
"Älä ole sen kanssa jonka kanssa voit elää. Ole sen kanssa jota ilman et voi elää"
Lähdin ja löysin uuden onnen.
Tuon lyhyemmin, tai paremmin ei voisi kukaan vastata.
Siinä se tuli kaikki mitä pitikin.
Kunnioitan isääsi, vaikken tunnekkaan.
Usein kokeneen suusta tulee se vastaus mikä on meille kaikille opiksi!
:)P
oivallus!
Itse en haluaisi kuulla jälkeenpäin, että olen toiselle se "toiseksi paras" vaihtoehto - enkä myöskään itse tekisi niin.
osasi neuvoa :) paljon elämänkokemusta, todellisuudessa, elin miehen kanssa vaan velvollisuudesta, rakastin toista, onneksi sain vihdoin lähdettyä rakkuden luo.
RUOHO EI OLE VIHREÄMPÄÄ AIDAN TOISELLA PUOLELLA! arki astuu suhteeseen jokatapauksessa jossain vaiheessa.
Täysin totta. Keskenkasvuisten touhua.
Lähdin aikoinaan neljän vuoden suhteesta totaalisen kyllästyneenä, kaikki välillämme oli kuollutta. Suhde nro kakkonen elää ja voi hyvin, vaikka yhteisiä vuosia on takanna jo 11. Kyllä vihreä ruoho aina kulottuneen rutakon voittaa!
...tuskin ruoho vihreämpää on, mutta se voi olla paljonkin mehevämpää. Arki astuu kuvioihin, mutta arkikin voi olla joko hyvää tai paskaa.
Miksi olla toisen kanssa, jos tuntee toista kohtaan paljon enemmän, se itsensä pettämistä.
Todellakin, miksi pitkittää eroa, jos tuntee toista kohtaan paljon enemmän?
Niin mitä tuntee enemmän..ihastumista vai mitä??
Mitä todella tuntee sitä toista kohtaan. Pitkän avioliiton jälkeen ei tietenkään voi tuntea samanlaista ihastumisen huumaa kuin juuri alkaneessa suhteessa. Oletko enemmän rakastunut tähän tunteeseen kuin tähän ihmiseen?
Jos tämän tunteen perusteella eroat entisestä kumppanistasi voit varautua siihen, että ero vasta yllättäviä tunteita tuokin mukanaan. Vallankin jos sinulla on lapsia kannattaa ensin huolella tutustua isät&äidit osastossa olevaan uusperhe-palstaan. Kumman otat mieluummin: vanhat tutut murheet vanhassa avioliitossa vai uudet ja ennalta arvaamattomat ongelmat avioerossa ja uusperheessä?
"minun puoleltani suhde ainaki tuntunut jo kauan aika kuolleelta"
Tässähän itse sanoit sen, kuolleet ei herää henkiin.
"ja nyt sitten haluan erota."
Olet jo tehnyt päätöksen, sun elämä sun päätös. En mäkään olisi semmosen, kanssa jos suhde olisi kuollut, oikeus onneen on jokaisella.
nykyiseen. Mitkä tekjät uudessa ihastuksessa on niitä mitkä saavat sinut ihastumaan. Muista, ihastuminen on hienoa, onko se toinen täydellinen ja virheetön. Onko se toinen viiden vuoden päästä edelleenkin täydellinen ja virheetön ja sinä edelleenkin ihastunut. Ihastumiseen liittyy toisen palvonta ja heikkouksilta silmien sulkeminen. enstäs ne huonot puolet? Mitä hyvää nykyisessä on? mitä arvostettavaa? Älä vertaile toisiinsa vaan katso faktoja. Mitä seuraa lapsille, jos niitä on ja niin edelleen? Ennen kuin ryntäät mieti asioita muutamaa shakki siirtoa pitemälle. Mieti mikä on todella tärkeää sinulle elämässä ja parisuhteessa? Pelkkä ihastuminenko? Mitä rakkaus on ja miten se näyttäytyy pitkässä suhteessa ja arjessa? Paljon kysymyksiä pohdittavaksi. Kun osaat vastata kaikkiin ja moniin muihin, niin sitten tiedät vastauksen kysymykseen.
ihmiset näkevät ihastuksessaan usein ne pimeätkin puolet. Ja aika jännää, mutta joskus ei näe kumppaninsa huonoja puolia, sellaisia, jotka oikein kuluttaa ja syö suhdetta. Sitten vasta tajuaa ne, kun on jo liian myöhäistä. Tai jossain vaiheessa vain pitää myöntää itselleen, ettei noista tiedostetuista liittoa jyrsivistä asioista vain pääse eroon: Toista kun ei voi muuttaa.
On ihan mahdotonta tietää yhdestäkään ihmissuhteesta millaiseksi se kehittyy ajan kuluessa.