Itse olen 25 helluntalainen nuori mies, vaalea silmälasipäinen, ihan katseen kestävä kohtelias herrasmies.
Osaan käyttäytyä, arvostan naisia, en tupakoi, en juo, penikseni on levossa 4cm jäykkänä 12cm, siis olen kuullut naisilta saavani kenet vaan, mutta eipä niitä naisia ole näkynyt? :)
Osaan käyttäytyä, arvostan naisia, en tupakoi, en juo, penikseni on levossa 4cm jäykkänä 12cm, siis olen kuullut naisilta saavani kenet vaan, mutta eipä niitä naisia ole näkynyt? :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
siis uskovaisuus ei tee ihmisestä huonompaa,mutta ehkä voi olla että se säikäyttää monet naiset pois,kun kuitenkin uskovaisi kohtaan on paljonkin ennakkoluuloja kuten esim.seksin suhteen..ja perhettä en tiedä haluaisinko perustaa uskovaisenkanssa,sillä voisi tulla ongelmia kun en tahtoisi kuitenkaan 12 lasta..
Ja yleensä kummankin osapuolen on hyvä olla uskovaisia,että homma pelaa..
"voisi tulla ongelmia kun en tahtoisi kuitenkaan 12 lasta"
Siis tää tyyppi on helluntalainen, eikä mikään lestadiolainen...
puutetta,you know...(Itse olen uskovainen ja haluaisin mieluiten uskovaisen miehen.Sellaiset miehet taitavat vain olla nykypäivänä aika harvassa...)
Voi olla,että ei-uskovainen saattaa usein luulla taas uskovaisen koko ajan toitottavan uskoansa,vaikka niin ei olisikaan.Ihan normaalia elämää mekin eletään,eikä todellakaan kuvitella olevamme pyhimyksiä,jotka tuomitsevat toisten tekemisiä.Esim. minulla ei ole tapana puhua maailmankatsomuksestani,vaan ennemminkin se on minun oma henkilökohtainen asiani.Voin toki puhua aiheesta muiden uskovaisten kanssa ja välillä ateistienkin kanssa,mutta minulla ei ole tarvetta vetää sitä joka asiaan mukaan.Ja mitä tulee juomiseen,niin olen absolutisti jo pelkästään siksi,koska en näe siinä mitään hohtoa.Päätöstäni tukee vielä se,kuinka olen nähnyt mm. isäni elämän menneen rappiolle alkoholismin vuoksi,joten ei kiitos.Lisäksi tiedän erittäin paljon uskovaisia,jotka juovat eli ei voi missään nimessä yleistää uskovaisia raittiiksi,jos joku näin väittää.(Lestadiolaisista puhuttaessa voi silti olettaa,että mitä todennäköisemmin he ovat raittiita.)
(Minä olen vain kyllästynyt siihen,jos uskovainen luokitellaan heti uskoansa muille tyrkyttäväksi... Eri asia on sitten ääriuskovaiset vs. ääripään ateistit,joilla voisi suksien luulla menevän ristiin.)
Uskovaiset eivät usein paasaa omaa uskoaan, mutta onhan heillä kuitenkin ne omat menonsa ja rajoituksensa. Usea ns. normaali ihminen ei näitä jaksa ja niinpä onkin usein kaikkien kannalta parasta, että puoliso löytyy saman uskontokunnan piiristä. Uskon myös sen seikan pelottavan uskonnollisiin ihmisiin sekaantuessa, että uskonnollisista ihmisistä on sellainen käsitys, että he etsivät kumppania loppuelämäkseen. Kovin moni ei mieluusti lähde luomaan turhia toiveita kun oma kiinnostus ei välttämättä ole yhtä pitkäaikaista.
tuo "ns. normaali ihminen" pisti silmään.Sanotaanko vaikka näin,että uskovainen voisi sitten taas tuolla perusteella sanoa,että ateisti ei ole "normaali ihminen"...("Sekaantuessa"-sanakin on aika alentava,jos muotoseikkoihin kiinnitetään huomiota,mutta "pelottavan"-sana edelsi,joten siinä mielessä ymmärrän.)
Ja mitä tulee rajoituksiin,niin on aika paljon sellaisiakin uskovaisia,jotka uskovat,mutta he eivät piittaa niin paljon rajoituksista,vaan elävät melko maallista elämää.(Menee vähän ohi aiheen,mutta esim. tämän vuoden BB-voittaja kertoi,että hän uskoo,mutta hän ei ole elämäntyyliltään uskovainen.)Minua uskontoni ei ainakaan rajoita juuri ollenkaan,mietin vain enemmän moraaliin,etiikkaan ja omaantuntoon liittyviä seikkoja,siinä kaikki.Ja kuten varmasti tiedetään,niin on esim. hyvin paljon Raamatun kohtia,joita ei noudateta,kun niitä pidetään vanhentuneina.
Ja mitä tulee kumppanin etsimiseen koko loppuelämäkseen,niin eiköhän aika suuri osa populaatiosta kun ikää alkaa kertymään ala etsimään vakituista parisuhdetta,kun halutaan perustaa perhe jne.?Nuorena on kyllä vähän eri asia,mutta täytyy todeta,etten ole törmännyt tällaisiin tapauksiin,pikemminkin sellaisiin,että sitä on vain katsottu toimiiko suhde ja jos ei toimi,niin ei toimi->erotaan.Eli ihan normaalia toimintaa.(Mitä tulee avioliittoihin,niin uskon kuitenkin,että uskovaiset haluavat ehkä enemmän pelastaa avioliittonsa,kun heille avioliitto on kenties pyhempi asia ja sitoutuminen otetaan vakavemmin.Pidetään viimeiseen asti kiinni,vaikka elämä ei olisikaan niin ruusuista.Ja näin olen todennut jo kauan yhdessä olleista pareista.)
Vielä sen verran itsestäni,että en harrasta yhden illan suhteita,joten siinä mielessä olen "rajoittunut".Alkaessani seurustelemaan olen aina tosissani,mutta en silti ala takertumaan kehenkään.
Normaalilla ihmisellä tarkoitan usein puhuttaessa olevan asian suhteen enemmistöön kuuluvia eli tässä tapauksessa ei uskovia. En oikeastaan luokittele luterilaisia uskoviksi, koska monelle tämän kirkon jäsenelle jäsennyys on merkityksetön ellei taustalla ole juuri jotain herätysliikettä.
Sekaantuminen sanalla on alentava merkitys, mutta minun puheeseeni se on jostain jäänyt ja käytän sitä myös neutraalina sanan. Ja kun korostin sitä, että asiat ovat helpompia jos puoliso löytyy samasta uskosta niin tältä pohjalta ajateltuna asian negatiivinen sävy on jotenkin ymmärretttävissä. Parempiin ja huononpiin ihmisiin luokittelu ei ollut tarkoitus.
Toki uskovia on erilaisia, mutta tietty stereotypia heistä on luotu ja usein tämä pitääkin ainakin osittain paikkaansa. Eli yleensä uskovaiset ovat kunnollisia ja ystävällisiä ihmisiä. Jos painotetaan tuonne seurustelupuolelle niin myöskin yleensä sitoutumiseen pyrkiviä niinkuin itsekin sanoit olevasi. Tällainen ajatus monia ahdistaa ja moni saattaakin tämän takia viheltää pelin poikki uskovaisen ihmisen kanssa ennenkuin tilanne menee liian vakavaksi.
Itsekin ehkä hieman välttelen uskonnollisia naisia jos he kiinnostuvat minusta, koska itse en ole siinä elämänvaiheessa, että kaipaisin välttämättä mitään kovinkaan pitkäaikaista juttua. Tosin jos löydän naisen jonka kanssa haluan ehdottomasti olla niin ei tämä uskonnollisuus ole myöskään esteenä.
viittaa siihen,että pidät uskovaisia ainakin jollakin tasolla "epänormaaleina",vaikka kuinka asian kääntäisit,jos aletaan pilkkua viilaamaan.
Olen kanssasi samaa mieltä,että esim. luterilais-evankeliseen kirkkoon kuluminen ei tarkoita automaattisesti,että olisi hengellinen ihminen,sehän on täysin selvä asia.
Ja sehän on tilastoitu tosi asia,että jos kuuluu eri uskontokuntaan kuin suhteen toinen osapuoli,niin eron todennäköisyys on tällöin suurempi.
Minä ajattelen enemmän omassa mielessäni,että en halua seurustella turhaan,mutta se olen kyllä aina ollut minä,joka on "pannut pillit pussiin".Ja mitä tulee seurusteluihini,niin en ole tiennyt kenestäkään,ovatko he olleet uskovaisia vai ei.Kai minä sitten haluaisin vain sitoutua mielellään uskovaisen kanssa,joten ei kannata olla huolissaan.
Tiedän vain yhden uskonnollisen ihmisen,joka takertuu liikaa ja siksi hänet jätetään,mutta eiköhän monet naiset ihan yleisellä tasollakin ole tällaisia.
"viittaa siihen,että pidät uskovaisia ainakin jollakin tasolla "epänormaaleina",vaikka kuinka asian kääntäisit,jos aletaan pilkkua viilaamaan."
Epänormaali jos ajatellaan normaalia synonyyminä sanoille "suurin osa" tai tavallinen.
Esimerkiksi urheilusta puhuttaessa puhun urheilijoista ja normaaleista ihmisistä. Tällöinkään mielestäni epänormaali sanassa ei ole negatiivistä sävyä, ehkäpä päinvastoin. Eli tavallisuudesta poikkeavaa, mutta se onko tavallisuudesta poikkeaminen hyvä vai huono asia, Riippuu täysin aiheesta josta puhutaan.
Pointtina ei ollut niinkään tuo väkisin takertuminen, vaan se että ajattelee uskovan ihmisen kuitenkin lähtökohtaisesti etsivän pitkäaikaista suhdetta ja jos itse ei todennäköisesti ole tällaista etsimässä niin tällöin tietää jo ennakkoon etteivät toiveet vastaa sitä mitä on itse tarjoamassa suhteelle.
Uskovaiset ovat kuitenkin estoisia (vars. seksuaalisesti) ja dogmaattisia. Lisäksi elämän tärkein henkilö ei ole kumppani vaan jokin mielikuvitushahmo. Ei kukaan halua olla hopeamitalisti suhteessa.
Hankkiudu eroon tuosta mielikuvitusystävästäsi, niin avautuu naismarkkinatkin.
harkitsisi suhdetta uskovan kanssa, koska itse en usko enkä voi käsittää miten joku voi uskoa. Jos olen jossain asiassa fanaattinen niin tässä. En vaan tajua miksi joku tarvitsee jonkun ulkoisen kuvitellun auktoriteetin pärjätäkseen elämässä. Eikö uskovassa itsessään ole moraalista selkärankaa kun pitää toimia niin kuin Jumala/Jeesus/Allah/.. käskee eikä osata käyttää omia aivojaan. Kyllä kai normaalijärjellä varustettu ihminen tajuaa ihan empatiakykyään ja älyään käyttäen, että ei ole hyvä juttu hakata muita ihmisiä. Sitten vielä se moraalikäsitysten kummallisuus. Ja se lauhkea jeesustelu. Ja vankka usko, että itse on parempi muita. Puettuna tietenkin pinnallisen nöyryyden viittaan. alkoholinkäytön ym paheksuminen. Seksin syntisyys. Se, että kaikki perustellaan Raamatun kohdilla, ihan kuin itsellä ei olisi aivoja. Jne jne. En oikeasti voi arvostaa/kunnioittaa ihmistä, joka ehkä elää "hyvin", mutta tekee se koska uskoo mielikuvitusolentoihin.
En ymmärrä miksi teidän pitää jatkuvasti moralisoida uskovia. On hyvin mahdollista, että he uskovat mielikuvitusolentoon, mutta ei voi olla varma. Itse en usko mihinkään tämän kaltaiseen, mutta en näe että se on jotenkin minulta pois jos he tulevat onnelliseksi ja saavat elämäänsä sisältöä uskomalla. Uskominen ei todellakaan tarkoita sitä että on tyhmä. Tyhmä uskoo valheeseen. Voitko todistaa että jumalaa ei ole olemassa? Vasta sen jälkeen kun voit se on valhe.
todistaa ettei jonkinlaista jumalaa ole olemassa. Eikä kukaan pysty myöskään todistamaan, että jumala olisi olemassa. Mutta minusta ajatus jumalan olemassaolosta on jokseenkin yhtä uskottava kuin ajatus siitä, että Uranuksella asuvat tarvittaessa näkymättömäksi muuttuvat vaaleanpunaisen ja mintunvihreän kirjavat elefantin kaltaiset olennot ohjailevat ajatuksiamme ja tekojamme.
Ja minun puolestani sitä saa uskoa mihin tahansa, vaikka niihin kirjaviin norsuihin, mutta en missään tapauksessa pystyisi elämään saman kataon alla tällaisen ihmisen kanssa.
Jos haluaa uskoa Uranuksella asuvaan eleffantin kaltaiseen jumalaan niin minun puolestani saa uskoa.
Minun mielestäni sinä nimenomaan arvostelit heidän uskonsa järkevyyttä. Toki itsekin olen sitä mieltä, että jos uskonto tuo elämään pelkästään rajoituksia niin kannattaako sitä silloin pitää. Itse ainakin valitsin, että en usko mihinkään mutten myöskään kiellä sellaista mistä en voi olla varma. Tämän valinnan tein siksi, että minulle uskonnosta ei tuntunut olevan oikeastaan mitään hyötyä. Se oli minulle pelkkä hidaste jollaista en elämääni ole tarvinnuta ainakaan toistaiseksi.
mainitsisi uskostaan mitään,eikä se näkyisi päällisin puolin?
Sanon vain vielä sen,että todisteita on vaikka millä mitalla,joita en nyt jaksa läheskään kaikkia kirjoittaa tähän...Mainitakseni muutamia tärkeitä ja vähemmän tärkeitä,niin esim. Jeesus on ollut todistettavasti olemassa,toiset ovat saaneet henkilökohtaisia kokemuksia Jumalasta ja jopa eräs suomalainen missikin on kertonut,kuinka Jumala on puhunut hänelle,kun hän on pienestä pitäen rukoillut.
Ja mitä mainitaan mahdottomuudesta,niin minusta se on naurettava ajatus,että maailma on syntynyt ihan tyhjästä,nuppineulan kokoisesta pallosta tällaiseksi ilman mitään ohjausta?(No,tuo on minun näkökantani järjettömyydestä.)
Palaville pensaille, kielillä puhumiselle jne on kaksi hyvää selitystä, jotka todellakin ovat uskottavampia kuin Jumalan merkki tai pyhän Hengen ilmestyminen. Nimittäin a) kyse voi olla psyykkisestä sairaudesta (tähän kategoriaan laitan myös joukkusuggestion voiman) tai b tietoisesta manipulaatiosta.
pieni kikkeli sulla on.
Mitkään lahkoihin kuuluvat aivopestyt vätykset ei kiinnosta.
Eli voiko uskovainen mies seurustella ei-uskovaisen naisen kanssa? Ehkä jos tunteet ovat tarpeeksi syvät ja mies suostuu yhdynnän sijasta suuseksiin ja muihin leikkeihin. Suurin ongelma minun kohdallani olisi kuitenkin se että lähipiiriini kuuluu mm. yksinhuoltajaäitejä, alkoholia nauttivia ja itsekin kiroilen niin helvetisti. Ja nämä asiathan tekevät ihmisestä syntisen.
Tietojeni mukaan uskovaiset ovat kuitenkin melko kaksinaamaisia. Puhuvat itsensä säästämisestä avioliittoon mutta harrastavat kuitenkin seksiä ja katselevat nettipornoa, paasaavat hyvyydestä mutta pettävät vaimojaan ja juovat.
Joidenkin mielestä se että toinen on kokematon on seksikästä mutta kyllä täytyisi olla melkoinen rakastuminen että alkaisin ystävieni pilkan kohteeksi!
että tämä oli provo. Uskovaiset on usein kaksinaamaista jengiä, siis todella, ei tietenkään kaikki, ei saa yleistää, mutta tiedän yhden uskovaisen joka on niin ylempänä muita ihmisiä (puhdas) mutta juonitteleva paskakasa ja mieleltään sairas rasisti.
Vai kysyitkö viestissäsi juuri sitä mikset löydä uskovaisista itsellesi kumppania? Vai oletko "uskovainen" eli ihminen joka paasaa olevansa muiden yläpuolella mutta kuuluu samaan paskajoukkoon niin kuin me muutkin. Kirkkoon kuulumaton tuskin vilkaiseekaan suuntaasi. On eri asia uskoa raamattuun ja elää sen mukaisesti.