Kaikki sai alkunsa -95 keväällä, mulla oli mennyt poikki aiempi suhde ja aloimme tapailla nykyisen vaimoni kanssa pitkälti seksin merkeissä.
Siitä seurauksena syntyi poika -96,ei kuitenkaan varsinaisesti vahingosta vaan molemmat tiesimme mitä teimme ja tietyllä tavalla se oli harkittua.
Itse kuitenkaan en jäänyt vielä silloin tulevan vaimoni luokse vaan aloin tapailemaan toista naista / naisia.
Vuodenpäivät meni keikkailen ympäri suomea mutta kuitenkin tunsin ”rakkautta” tulevaa vaimoani kohtaan.
Niin sitten kun poika syntyi -96 kolkutin ovelle ja minut otettiin vastaan siitä alkoi yhteinen taipaleemme ja -97 menimme naimisiin.
Usein tuli eteen kuitenkin tilanteita ja olimme eroamassa mutta silti aina päätimme että yritämme vielä ja vieläkin yritämme.
En kuitenkaan pettänyt enkä petä vaimoani vaan hän teki sen minulle vain muutaman naimisissa olo vuoden jälkeen.
Itse tiesin että niin oli tapahtunut mutta otin asian todella esiin vain pariviikkoa sitten ja silloin vaimo tunnusti että näin on käynyt.
Kipeimmäksi vaimon teon tekee se että mies kenen kanssa hän minua petti oli häissämme ja oli ns. ”kaveri” eikä tuskaa vähennä yhtään se että heillä on aina ollut kohtalaisen lämmin suhde.
Selityksenä taas tuo perinteinen ”meillä meni huonosti ja me olitiin humalassa ja se vaan johti siihen” itse uskon että vaikka he olisivat olleet selvin päin olisi se tapahtunut. Mielestäni jo se että he kahdestaan menevät vaimoni serkun asunnolle kertoo sen.
Vaimo sanoo että se oli vain tuo kerta mutta tiedä häntä.
Edelleen joudumme kohtaamaan yhteisissä juhlissa ja saan mustasukkaisuus kohtauksia kun he keskenään puhuvat.
Nyt vietämme 14.6 yhdettätoista hääpäiväämme ja ilman tätä varjoa se olisi varmasti paljon parempi vaikka meillä nyt ihan ok meneekin.
Juhannuksena joudun taas kohtaamaan tilanteen missä on paikalla tuo mies, vaimoni ja minä ja pelkään sitä mitä tulee tapahtumaan jos saan pienenkin aiheen mustasukkaisuuteen.
Joudunko vain nielemään kaiken vain siksi että joudun ko. Miehen kanssa vielä tänä vuonna saman bändin riveissä lavalle nousemaan?
Olen itsekin dokaamisella ja käytökselläni paljon surua ja tuskaa vaimolleni tuottanut vaikka en olekaan häntä itse pettänyt tai väkivaltaisesti kohdellut.
Tällä hetkellä kuitenkin rakastan vaimoani enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin mutta luottamus on hieman karissut jännittää mahtaako liittomme kestää?
Mahdanko koskaan päästä eroon tapahtuneesta vaikka siitä on jo miltei vuosikymmen?
Siitä seurauksena syntyi poika -96,ei kuitenkaan varsinaisesti vahingosta vaan molemmat tiesimme mitä teimme ja tietyllä tavalla se oli harkittua.
Itse kuitenkaan en jäänyt vielä silloin tulevan vaimoni luokse vaan aloin tapailemaan toista naista / naisia.
Vuodenpäivät meni keikkailen ympäri suomea mutta kuitenkin tunsin ”rakkautta” tulevaa vaimoani kohtaan.
Niin sitten kun poika syntyi -96 kolkutin ovelle ja minut otettiin vastaan siitä alkoi yhteinen taipaleemme ja -97 menimme naimisiin.
Usein tuli eteen kuitenkin tilanteita ja olimme eroamassa mutta silti aina päätimme että yritämme vielä ja vieläkin yritämme.
En kuitenkaan pettänyt enkä petä vaimoani vaan hän teki sen minulle vain muutaman naimisissa olo vuoden jälkeen.
Itse tiesin että niin oli tapahtunut mutta otin asian todella esiin vain pariviikkoa sitten ja silloin vaimo tunnusti että näin on käynyt.
Kipeimmäksi vaimon teon tekee se että mies kenen kanssa hän minua petti oli häissämme ja oli ns. ”kaveri” eikä tuskaa vähennä yhtään se että heillä on aina ollut kohtalaisen lämmin suhde.
Selityksenä taas tuo perinteinen ”meillä meni huonosti ja me olitiin humalassa ja se vaan johti siihen” itse uskon että vaikka he olisivat olleet selvin päin olisi se tapahtunut. Mielestäni jo se että he kahdestaan menevät vaimoni serkun asunnolle kertoo sen.
Vaimo sanoo että se oli vain tuo kerta mutta tiedä häntä.
Edelleen joudumme kohtaamaan yhteisissä juhlissa ja saan mustasukkaisuus kohtauksia kun he keskenään puhuvat.
Nyt vietämme 14.6 yhdettätoista hääpäiväämme ja ilman tätä varjoa se olisi varmasti paljon parempi vaikka meillä nyt ihan ok meneekin.
Juhannuksena joudun taas kohtaamaan tilanteen missä on paikalla tuo mies, vaimoni ja minä ja pelkään sitä mitä tulee tapahtumaan jos saan pienenkin aiheen mustasukkaisuuteen.
Joudunko vain nielemään kaiken vain siksi että joudun ko. Miehen kanssa vielä tänä vuonna saman bändin riveissä lavalle nousemaan?
Olen itsekin dokaamisella ja käytökselläni paljon surua ja tuskaa vaimolleni tuottanut vaikka en olekaan häntä itse pettänyt tai väkivaltaisesti kohdellut.
Tällä hetkellä kuitenkin rakastan vaimoani enemmän kuin ehkä koskaan aiemmin mutta luottamus on hieman karissut jännittää mahtaako liittomme kestää?
Mahdanko koskaan päästä eroon tapahtuneesta vaikka siitä on jo miltei vuosikymmen?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jaksamisia sinulle.
Varmaan vituttaa jne, mutta jos tiedät että kaikki se pettäminen on ollut silloin kauan sitten, eikä se ole jatkunut, niin anna asian olla. Voithan aina vetää kaveria kitaralla takaraivoon lavalla ja selittää mikkiin miksi, heh heh.
Kuulostaa vähän, että et ole keskustellut asiaa perin pohjin vaimosi kanssa?
Entäs jos se onkin toisin päin eli yksi syy siihen, miksi olet rakastanut vaimoasi niin paljon. Sinulla on ollut koko avioliittonne ajan sellainen tunne, että "joku vie" naiseni, jos en pidä tiukasti kiinni. Jospa se onkin ollut avioliittonne koossa pitäviä voimia eikä päin vastoin?
Joudut kyllä tosiaankin nielemään kaiken. Jos minua naisena olisi kohdeltu tuolla tavalla suhteen alussa, se jäisi takaraivoon. Kostaisin sen, kun tulee sopiva hetki, en siis välttämättä heti, vaan vaikka vuosien kuluttua.
Nyt teillä on enemmän puntit tasan. Jatka vaan samaan malliin, niin vaimosi saattaa hyvinkin olla se entinen vaimo.
Sinun mielestäsi on oikein kostaa menemällä sänkyyn toisen miehen kanssa?
Minulle tuli mieleen, että oletko vain YRITTÄNYT elää kaikki nämä vuodet vaimosi kanssa? Ajauduitte yhteen seksin merkeissä, keikkailit, poika syntyi, riitelitte, mietitte eroa, keikkailit lisää, ajauduitte lisää.
Älä ole huolissasi tuon toisen miehen suhteesta vaimoosi vaan omasta suhteestasi häneen.
Minä en miettisi mitä tapahtuu kohdatessani tuon miehen, miettisin ainoastaan miten se tapahtuu. Kyse olisi vain siitä että menisinkö ensin haastamaan riitaa vai löisinkö suoraan tauluun vai jättäisinkö lyömisen ja veisin ensin maahan, jonka jälkeen löisin vasta siellä. Kenties kävisin kimppuun juuri siellä bändikeikalla?
Kyse ei olisi siitä mitä tapahtuu, vaan taktiikasta miten kaikki tapahtuu.
Vaimolle sanoisin, että yksi sanakin sille miehelle niin edessä on ero.
saman kokenut ,itse olen vain korrektisti kestänyt juhlat ,mutta kyllä on todella kärsimys kokea ja nähdä tilanteet joissa tuntee olevansa ulkopuolinen
,ja kun puolisokin näyttää ettei välitä oman puolison tunteista ollenkaan niisä tilanteissa ,neuvoa en osaa antaa , itse kätkin tuskani syvälle sieluun joka nytkin tntuu vaikka on kulunut jo vuosia ja puolisonikin on jo poissa elämästäni ,kyllä piittaamaton puoliso voi haavoittaa omaansa todella pahoin ,vaikka eron ottaa se kyllä helpottaa , mutta se tuska jonka on saanut ei koskaan poistu ,ainakun ne tilanteet muistaa suru,tuska,loukkaus tuntuu aina yhtä kipeeltä ,ehkä kohdallasi kuitenkin olisi hyväksi perhe terapia ,sinne voi mennä yksinkin jos puoliso ei tule , minulle se oli hyväksi auttoi todella paljon ,opin elämään itsenäistä elämää puolisoni rinnalla ,mutta saadut "sielun haavat " ei parane koskaan ne viiltää aina ,vaikka kuinka elämä muuttuu paremmaksi .
"ja kun puolisokin näyttää ettei välitä oman puolison tunteista ollenkaan niisä tilanteissa"
Tämmöisestä tilanteesta pitää puhua etukäteen ja antaa ymmärtää, ettei se vetele. Miehillä tietenkin voi aina sanoa, että jos puhut sille herralle X, tulen ja lyön sitä heti turpaan ja kotona saat sinäkin ja lopuksi erotaan. Vaimolla asia voi olla paljon hankalampi ja ainoa keino on uhata erolla.