kaverisi vaimon vastaavan omia toivevaimo toiveitasi?
Muuttuisiko käyttäytymisesi jotenkin tätä naista kohtaan?
Muuttuisiko käyttäytymisesi jotenkin tätä naista kohtaan?
mitä tekisit
kun huomaisit
4184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kaverini avovaimoon. Tosi ikävä tilanne. Melkein toivon tai siis toivon et ne eroais. Ei ole yhtään hyvä tilanne. Mun mielestä ne kaks ei sovi toisillensa ja mä sopisisin loistavasti yhteen sen naisen kans. Nyt ei auta kuin pällistellä vaan. Surkeista surkein tilanne.
Olen ollut useasti tuon vaimon roolissa. Kokemuksesta voin sanoa, että nainen havaitsee ihastumisen, vaikka mies ei tekisi mitään.
Valitettavan usein miehet kuitenkin jossain vaiheessa (yleensä juovuksissa) tulevat sitten tilittämään kaikki tunteensa ja rupeavat mollaamaan naiselle hänen aviomiestään.
Ja siitä se soppa sitten syntyy.
Jos nainen torjuu lähestymisyritykset, on seurauksena poikkeuksetta se, että ihastunut katkeroituu ja rupeaa kaveeraamaan aviomiehen kanssa entistä tiiviimmin, houkutellen miestä mukaan "poikien tallinnanreissulle" tai unkariin "formulamatkalle". Samalla tämä ihastunut rupeaa kyseenalaistamaan aviomiehen naismakua.
Jos nainen suhtautuu neutraalisti lähestymisyrityksiin, koiramainen käytös jatkuu ja seuraavilla kerroilla alkoholin vaikutuksen alaisena ihastunut katsoo oikeudekseen ruveta kourimaan ja yrittää saada naista lähimpään sänkyyn ja ihmettelee sitten avokasta saadessaan, kun nainen oli "antanut ymmärtää, mutta ei ymmärtänyt kuitenkaan antaa".
Itse olen ottanut sen tavan, että välittömästi kun näen tuon koiramaisen ilmeen jonkun mieheni ystävän silmissä, kerron havaintoni miehelleni. Raportoin myös lähestymisyritykset, joihin vastaan jyrkästi EI. Ja mieheni taas raportoi, kun mollaus alkaa. Mutta meillä onkin hyvä suhde, joka pysyy sellaisena niin kauan kuin me puhumme asioista.
Itse kertoisin kanssa välittömästi miehelleni, jos joku hänen kaverinsa tekis jotain. Mun mielestä se on ainoo tapa. En silti haluis välejä sotkee mitenkään. En heidän, enkä meidän. Parasta ois kuitenkin ottaa ehkä hetkks aikaa hieman etäisyyttä.
Ymmärrän silti aloittajaa, miten pahalta toi pahimmillaan voi tuntua. Lähipiirissä on ollut vastaavaa. Ainoo, miten voi lohdutaa on se, et asiat usein menee niinku niiden kuuluu mennä. Jos kohtalo on kaksi ihmistä yhteen tarkottanut, ni yhteen ne sitten myos päätyy, joskus. Se on ainoa, jonka varassa voi elää, muttei se saa olla koko elämä.
Sellasiaki naisia on siis olemassa, ja samalla olisin surullisen onnellinen kaverini puolesta ja toivosin niille kaikkea hyvää.
En mie usko käyttäytymisen muuttuvan sen kummemmin.