Okei. Millainen äiti teillä on? Millainen suhde teillä on äitiinne?
(Tässä on nyt tyhmemmillekin artikuloituna se teema, jota tuo fifin provoaloitus käsitteli. Onko tämä nyt tarpeeksi selkeä, jotta tajuatte että esim tästäkin aiheesta voi keskustella?
Tai sitten ei. Mutta siinä tapauksessa luonette itse jotain muuta.
Ja mä en tee tosiaan tee tälle palstalle mitään kivaa tai järkevää alotusta. Paskaa tuli niskaan sillonkin kun vielä oikeesti yritin.)
(Tässä on nyt tyhmemmillekin artikuloituna se teema, jota tuo fifin provoaloitus käsitteli. Onko tämä nyt tarpeeksi selkeä, jotta tajuatte että esim tästäkin aiheesta voi keskustella?
Tai sitten ei. Mutta siinä tapauksessa luonette itse jotain muuta.
Ja mä en tee tosiaan tee tälle palstalle mitään kivaa tai järkevää alotusta. Paskaa tuli niskaan sillonkin kun vielä oikeesti yritin.)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minäpä kerron nyt äidistäni: suhteemme on jossain määrin vaikea. Äitini on dominoivaa tyyppiä. Oikea suvun matriarkka. Kun hän tulee kylään mun luo jonkun muun seurassa (ei siis silloin kun tulee yksinään) hän alkaa välittömästi emännöimään tyyliin: "jospa nyt siirrytään olohuoneeseen, kahvipöytään jne."XD XD. Lisäksi hänellä on tapana ilmehtiä, kun joku sanoo hänestä jotakin epäsopivaa /epämiellyttävää, niin ettei kellekään jää epäselväksi mitä hän asiasta ajattelee. Suvun kaikki (?) ihmiset jotenkin jännittävät hänen reaktioitaan eri asioihin, luulisin. Hän on myös mielellään marttyyri, kunnes saa muiden päät kääntymään haluamaansa suuntaan. Toisaalta mä luulen että äiti-tytär-suhteet on aina hankalia:C Äitini on kyllä pehmentynyt ja muuttunut parempaan suuntaan vuosien myötä...
Ärsyttävää muuten, miksei kukaan vastaa tähän sun alotukseen:C
Ärsyttävää muuten, miksei kukaan vastaa tähän sun alotukseen:C
Siks ku se oli osotettu naisille ja nehän on tunnetusti idiootteja.
on jossain määrin samanlainen. Se on (tietämättään) aivan liian dominoiva. Kun eihän sitä heti osaa ajatella, minkälaisilla keinoilla vie ja imee muilta kaiken energian.
Sen pitäis oikeesti puhua vähemmän.
suhde äitiin. Mutsilla tais mennä kaikki aika tasapainoileen sen parisuhteessa kun piti vältellä riitelemistä väkivaltaisen isän kanssa joka piti koko perhettä pelon vallassa fyysisen väkivallan uhallaan. Äiti vetäytyi eikä puuttunut asioihin kun faija kävi huutamaan tai läiskimään lapsia. Lapset oppi kans vetäytymään omiin oloihin ja välttelemään faijaa.
Mutsi oli liian kiltti ja syystä jota en ymmärrä vieläkään meni naimisiin faijan kaa. Kait faija onnistui fuulaamaan sitä huolella kun sai sen huijattua naimisiin ja tekemään kakruja sen kanssa. Tai sitten mutsi oli tavallaan marttyyri kun jäi siihen suhteeseen kunnes lapset oli tarpeeks isoja.
"Äiti vetäytyi eikä puuttunut asioihin kun faija kävi huutamaan tai läiskimään lapsia"
Mä olen pahoillani. Tossahan melkein suuttuu sille äidille enemmän.
enemmän ihmetteleen miksei äiti puuttunu aisoihin tai tullu väliin. Kakruna olin enemminki tyytyväinen ettei se koskaan huutanu meille pennuille eikä edes korottanu ääntänsä. Faijassa ku oli tarpeeksi kestämistä.
äitisuhde (tai isäsuhde) sun mielestä ihmiseen miten paljon? Vielä aikuisena?
Mä en oikein tiedä... no totta kai vaikuttaa, mutta sitten on just näitä juttuja, missä yrittää päästä eroon mahdollisesta vaikutuksesta, hmm. Täytyy kasvaa pirun itsenäiseksi ilman sitä tukea, jonka toiset saa vanhemmilta.
Mulla on varsin hyvä äitisuhde.
Oli aikanaan aika tiukkakin oikeinväärin-opetuksissaan, mutta paremopi niin kuin liian löysästi. Voi sanoa että hän on oikeasti kultainen ihminen. En ole koskaan kuullut hänen puhuvan pahaa muista ja tuntuu että hänellä on älyttömästi tarmoa tehdä asioita, joista ei välttämättä itse hyödy muuta kuin hyvän mielen verran. Laittaa yhteispihaa kuntoon ja pakertaa työssään päiväkodissa paljon yli sen mitä työnkuva vaatii ja on lasten ja vanhempien suosikki.
On vähän liian innokas siivoamaan ja ideoimaan miten voisin laittaa omaa kämppää tai tulkitsemaan vaikka joululahjatoiveita omien ideoittensa suuntaan, mutta kumminkin sillä lailla positiivisella tavalla höpsösti.
kivalta äidiltä.
Eipä mullakaan omastani oo pahaa sanaa sanottavaa. Ei me olla koskaan ees tapeltu sen kanssa. Ikäero meillä on aika suuri, mut silti se tajuu kaiken ja sille on aina ollut helppo puhuu ihan nyt vaikka kaikista "laittomista teoistakin" lähtien. Ei se oo koskaan syyttänyt, eikä tuominnut vaan on koittanut ymmärtää. Se on äiti ja kaveri tilanteesta riippuen.
mulla tuli jo huono omatunto kun omaani arvostelin:( Oikeasti mun äitiäni luonnehditaan lähes aina sympaattiseksi ja mukavaksi ihmiseksi. Nää mitä mulle tuli mieleen oli vaan sellasta tietynlaista "kissanhännänvetoa" jota mulla ja äidillä välillä ajoittain tulee. Äitini on vähän liian lähellä tietyllä tapaa, että joskus se ottaa päähän...
kateellinen lisko.
Meiän muori on itsekäs ja pahansuopa. Se ei mitään yhteispihaa laittais. Bussissa joutuu potkimaan sitä, kun se toteaa ääneen jostain kadulla kävelevästä ihmisestä, että onpas siinä lihava nainen.
tosi hyvä ja kiltti äiti. Jos jotain huonoa on pakko sanoa, niin se, ettei meiän äiti osaa oikein kunnolla sanoa ei.
Jos tarvii apua niin aina voi luottaa siihen että äiti auttaa minkä vaan pystyy. Melkein päivittäin tulee soiteltua ja aika usein nähdäänkin kun lähekkäin asutaan. Ja ainoita ihmisiä, jolle mä luotan mun koirat hoitoon ilman vainoharhasuutta. Vaikkaki se syöttää mun koirat yltiölihaviksi, koska ne koirat kuulemma haluaa herkkuja...
"ettei meiän äiti osaa oikein kunnolla sanoa ei. "
En sinuna valittais, sen ansiostahan sait sinäkin alkusi.
vaikka mun isä osais sanoa vielä huonommin ei? Ja niinhän siinä tais oikeestaan käydäkki.