ollaan asumuserossa minun toimesta. aion hakea eroakin, siltä se alkaa vahvasti tuntumaan, mutta rahakysymys toistaiseksi. suhde oli vuosia platoninen ja riitaisa. vain kämppiksiä ja sitäkin huonosti. hauskaa harvoin ja lähinnä vain kun otettiin jotain alkomahoolia. eikä aina silloinkaan.
miksi en heti hakenut eroa, on etten "raaski" järkyttää ihan vielä. en miestä enkä sukua / muita ihmisiä. hullua mutta noin on.
miehen mielestä ei mitään ositusta (voi tehdä?) kuin vasta kun eropaperi pöydällä. onko noin?
tietää itsekin saaneensa kaiken olennaisen koiraa lukuunottamatta. mm tieskan, elektroniikan, tvt, musiikit, dvdt, pleikkarin, tulostimet, digiboksit 2 kpl,.. kaiken. yhdessä hommattuakin osa, ja kuka niistä kaikista selvää ottaiskaan.
jo kauan sitten ennen koko eroedisodia oltiin juteltu, että jos joskus ero tulee .... että hän vie tieskan koska tekee sillä niin paljon, ja minä saan koiran, kun se rakastaa enempi minua ja on minuun leimautunut jne. että asia on selvä kuin pläkki.
sanoin miehelle että hän voi elää nyt miten lystää, että emme sido toisia jne. hällä kuitenkin esim sormus sormessa. ja myös lässynlässyn kuva meistä esillä.
kaipaa meitä ja on itkenyt mm äidilleen. äitinsä soitti asiasta mulle.
kuitenkin kuulema minun syy, miehen mielestä siis, minä olen valinnut "tämän tien", ja lähtijä ei voikaan olettaa "pärjäävänsä."
sanoin ettei asia ole noin, vaan puoliksi mitä puoliksi.
koira on molempien omistuksessa. molemmat omistajia, mutta kuka maksanut, siitä ei paperia.
voiko hän riitauttaa vielä koiran?? kieltäytyä luovuttamasta sitä jos vien sen vaikka ns hoitoon?
onko pakko suostua kulkemaan exän kämpillä harva se päivä näyttämässä koiraa? onko pakko päästää hänet asuntooni koiran takia? mikä tässä asiassa oikein on pakollista?
koira stressaantuu tästä. tänään vein koiran hälle, ihan vaan koska ajattelin että miehellä on sitä ikävä. en tarvinnut päivähoitopaikkaa sille.
sitten meni riitaisaksi kun hain koiran, ja kun sanoin etten ala roudata koiraakaan sitten koska emme tule juttuun, että turha kuvitellakaan että alan... hän siihen, että joo enhän mä tuokaa sitä kuin silloin vain, kun tarvin sille päivähoitopaikan.
siis haloo?!!
minä en vienyt hoidon takia, vaan ihan hyvää hyvyyttäni. että jos hällä on sitä ikävä.
samoin tuli riitaa bonussetelistä. hälle oli tullut mun kirje. hän kysyi, siis että miten sen bonusrahan kans toimitaan.
hän kuulema kerryttänyt bonus-rahaa. bonusseteli tulee vasta syksyllä. kertymäkausi ens kuun loppuun. niin lukee kirjeessä. sanoinkin siitä. että ei sille tällä hetkellä voi mitään "tehdä."
hän sanoi että ei siihen enää kerry rahaa, ja hällä on minun sivukortti.
sanoin että hommaisi oman kortin..
sanoin hälle kyllä ensin, että koskapa hän piti kaiken tavarapuolen käytännössä, niin jospa mä pitäisin sen muutaman kympin.
ensin siis sanoin noin, koska otti aivoon.
panin sitten kuitenkin hälle jälkeenpäin tekstiviestin, että hoidan raha-asian, sitten kun se on ajankohtaista, ok.
että ennemmin ja näin ikäänkuin ETUKÄTEEN en tietenkään rupea hälle antamaan niitä rahoja.
mitään isompaa emme omista. ei asuntoa, ei autoa jne. kodin irtaimisto "vain", joskin sekin on kova hommma jos kaikki pitää alkaa ostamaan.
nyt on niin, että minun kämpässäni on romua ystäväni varastoista.
muuttoon osallistuneetkin ihmettelivät selvästi..
siis mitä mies voi tehdä koiran suhteen jäynää halutessaan?
en haluaisi olla tekemissä. en nyt ainakaan tällä hetkellä. mitä muuten on ideaa muuttaa erilleen, ja haluta olla rauhassa, jos harva se päivä riitelee joko naamatusten tai puhelimessa?!
miksi en heti hakenut eroa, on etten "raaski" järkyttää ihan vielä. en miestä enkä sukua / muita ihmisiä. hullua mutta noin on.
miehen mielestä ei mitään ositusta (voi tehdä?) kuin vasta kun eropaperi pöydällä. onko noin?
tietää itsekin saaneensa kaiken olennaisen koiraa lukuunottamatta. mm tieskan, elektroniikan, tvt, musiikit, dvdt, pleikkarin, tulostimet, digiboksit 2 kpl,.. kaiken. yhdessä hommattuakin osa, ja kuka niistä kaikista selvää ottaiskaan.
jo kauan sitten ennen koko eroedisodia oltiin juteltu, että jos joskus ero tulee .... että hän vie tieskan koska tekee sillä niin paljon, ja minä saan koiran, kun se rakastaa enempi minua ja on minuun leimautunut jne. että asia on selvä kuin pläkki.
sanoin miehelle että hän voi elää nyt miten lystää, että emme sido toisia jne. hällä kuitenkin esim sormus sormessa. ja myös lässynlässyn kuva meistä esillä.
kaipaa meitä ja on itkenyt mm äidilleen. äitinsä soitti asiasta mulle.
kuitenkin kuulema minun syy, miehen mielestä siis, minä olen valinnut "tämän tien", ja lähtijä ei voikaan olettaa "pärjäävänsä."
sanoin ettei asia ole noin, vaan puoliksi mitä puoliksi.
koira on molempien omistuksessa. molemmat omistajia, mutta kuka maksanut, siitä ei paperia.
voiko hän riitauttaa vielä koiran?? kieltäytyä luovuttamasta sitä jos vien sen vaikka ns hoitoon?
onko pakko suostua kulkemaan exän kämpillä harva se päivä näyttämässä koiraa? onko pakko päästää hänet asuntooni koiran takia? mikä tässä asiassa oikein on pakollista?
koira stressaantuu tästä. tänään vein koiran hälle, ihan vaan koska ajattelin että miehellä on sitä ikävä. en tarvinnut päivähoitopaikkaa sille.
sitten meni riitaisaksi kun hain koiran, ja kun sanoin etten ala roudata koiraakaan sitten koska emme tule juttuun, että turha kuvitellakaan että alan... hän siihen, että joo enhän mä tuokaa sitä kuin silloin vain, kun tarvin sille päivähoitopaikan.
siis haloo?!!
minä en vienyt hoidon takia, vaan ihan hyvää hyvyyttäni. että jos hällä on sitä ikävä.
samoin tuli riitaa bonussetelistä. hälle oli tullut mun kirje. hän kysyi, siis että miten sen bonusrahan kans toimitaan.
hän kuulema kerryttänyt bonus-rahaa. bonusseteli tulee vasta syksyllä. kertymäkausi ens kuun loppuun. niin lukee kirjeessä. sanoinkin siitä. että ei sille tällä hetkellä voi mitään "tehdä."
hän sanoi että ei siihen enää kerry rahaa, ja hällä on minun sivukortti.
sanoin että hommaisi oman kortin..
sanoin hälle kyllä ensin, että koskapa hän piti kaiken tavarapuolen käytännössä, niin jospa mä pitäisin sen muutaman kympin.
ensin siis sanoin noin, koska otti aivoon.
panin sitten kuitenkin hälle jälkeenpäin tekstiviestin, että hoidan raha-asian, sitten kun se on ajankohtaista, ok.
että ennemmin ja näin ikäänkuin ETUKÄTEEN en tietenkään rupea hälle antamaan niitä rahoja.
mitään isompaa emme omista. ei asuntoa, ei autoa jne. kodin irtaimisto "vain", joskin sekin on kova hommma jos kaikki pitää alkaa ostamaan.
nyt on niin, että minun kämpässäni on romua ystäväni varastoista.
muuttoon osallistuneetkin ihmettelivät selvästi..
siis mitä mies voi tehdä koiran suhteen jäynää halutessaan?
en haluaisi olla tekemissä. en nyt ainakaan tällä hetkellä. mitä muuten on ideaa muuttaa erilleen, ja haluta olla rauhassa, jos harva se päivä riitelee joko naamatusten tai puhelimessa?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kasvakaa aikuisiksi.Menkää sen jälkeen naimisiin.Itse eronnut jo 96.Nyt uui suhde 6vuotta.Jätin vaimolle irtaimiston ja asunnon.Mulle jäi kesämökki.Rahaa oli 700 markkaa.Lisäähän tuota maallista on kertynyt.Mitä väliä pienistä .Voihan sillä koiralla alistaa.Soitella puhelimella isot puhelin laskut
aika ärsyttävää tuo kasvakaa aikuiseksi joka tuutista mitä tulee
1. Ositus tehdään eropapereiden jättämisen jälkeen. Erotkaa nyt äkkiä, niin pääsette sitten kasvamaan ihmisinä.
2. Koira on irtain esine. Se toimii jaossa samoin kuin pleikkari, eli ei tapaamisoikeuksia. Jos ette pysty hoitoamaan rakkianne, niin ampukaa se.
3. Jos ei sopujako onnistu, niin hakekaa pesänjakaja. Rahalla siitä selviää, jos ette kerran osaa.
juu, hakekaa pesänjakaja se jakaa ja maksatte paljon enempi kun se omaisuutenne arvo,se ottaa tollaset n. 2000-5000€ heh.Kyllä toisilla on pienet murheet ja niistäkin saadaan noin vaikeita.....
1. selvä, kiitos.
hyvän päivän tuttavat vaan olleet 14v avossa ja he puhuivat omaisuuden jakamisesta/osittamisesta..
niin mäkin luulin että homma hoituu sovussa, vaan mies vätkää nyt jostain bonussetelistä, ja oikeudestaan koiran tapaamiseen (vaikka EI halunnut olla sen kanssa? puskee vihaa siihen?), siis kun kumminkin ns sai kaiken. (kun lähtijän kuulema kuuluukin kärsiä)
2. ahaa joku väitti ihan muuta. hyvä tietää jos noin on, esine? mä pystyn hoitamaan koirani ja haluan niin tehdäkin. enkä epävakaaseen mieheen siinä asiassa luotakaan, kun ei pääse edes sängystä aamulla ylös. rakittelua en hyväksy keltään, vaikkei koiria sietäiskään (tai pelkää), rotukoira, rakas sellainen, kyseessä, kohta 6v perheenjäsen, ja minun perään.
3. enpä sittenkään taida hakea, ei tosiaan rahallisesti sen arvoista. olen tässä ajatellut että pitäköön tosiaan. riittää kun maksan erokuvion ja sitten punkt slut.
ihan tuore homma tämä (vajaa 2vk) joten tunteet velloo, ainakin toisella osapuolella.
kaipa se avioero ja asumussellainenkin sentäs jonkin kokoinen asia on.
se on mies kun vänkää nyt jostain naurettavasta bonussetelistä, että kuka saa sen reippa 50 ekeä.
siinä pitäköön senkin, sanoinkin hälle.
vaan ei SEKÄÄN kelvannut;D meinasi siihen, että mä olen marttyyri.
siis miten niin? kun sanoin että saat saat tokkiinsa sen vassoguu, sitten kun sen aika on.
mä olen tässä nyt päättänyt, että pitäköön tavarat jos ne häntä onnellistuttaa. KUNHAN ei riitauta koira-asiaa.
koska mies ei sitä
a. viitsisi viedä aamuisin ulos. ei jaksa nousta ylös.
b. koirasta on sovittu jo aikaa sitten, että se jää mulle mahdollisessa erossa, hyvin perustelluista syistä. se on ns minun koira, ts leimautunut minuun. lisäksi nyt pelkää miestä.
perheenjäsen se on ollut, joten miehen tuntien uskon että varmasti alkaa vatvata vielä tuollakin asialla. ihan piruuttaan vain.
ja se ei ole oikein elävää olentoa kohtaan.