Pelkäätkö

Rakastettavinta niissä on se, ettei kukaan voi niille oikein mitään. Ne on silti, vaikka mitä tehtäisi.

mutta tunnen tervettä varovaisuutta niitä kohtaan.
Kieltämättä joskus on ollut jännittynyt tunne olla veneessä, kun kovahko myrsky on painanut päälle.

Täällä on parina päivänä melskannut kunnun myrsky.. asiaa :)

Pelottaako ukkonen, myrsky tai muu luonnonvoima sinua?
-Ei jos turvassa sitä ihmettelee. Sitten voikin olla jo toinen ääni kellossa, jos on todellakin jossain myrskyn silmässä riepoteltavana. Luonnonvoimat ovat mahtava voima joille ei yksi itikkaihminen mahda mitään.

Entä läheisiäsi?
-Kai ne samanlailla ajattelee.

En nyt mihinkään isompaan ole joutunut. Mustallamerellä kerran ajauduin uidessani väärään paikkaan, enkä meinannut jaksaa uida pois. Se oli liki ettei ne mahtavat aallot jauhanut mua murtajaa vasten.

Hyvä aloitus :)

homma on hanskassa.... Tunnen muutaman tyypin jotka on ukkosella paniikissa, mut eipä muuten. Niiden kaa tulee kyllä toimeen.

Oon ollu joskus pikkusen uhkaavissa tilanteissa, mut niistäki on selvitty. Tosin, märkänä ja vilusena, mut silti selvitty.

Ei. Itse asiassa PIDÄN myrskyistä...niissä on jotain maagista...

koirat ovat muistaakseni kaikki pelänneet. Itse en pelkää, vaan nautin useimmiten noista kaikista.
Vesillä en oo silti koskaan ollut rajuilmalla. Silloin voisin pelätä..riippuen seurasta.

pelkään ja ulkona en ole missään nimessä ukkosen edes jyristessä jossakin. Sisällä pistän kaikki ovet ja ikkunat kiinni pallosalamien takia. Enkä täysin luota mihinkään ukkosenjohdattimiin. Ukkosella kun kumminkin aina telkkari pätkii ja valot saattavat sammua.

Kunnon myrskyssä en pelkää. Jonkin verran vainoharhaisen kattelen aina puita että onko joku kaatumassa tai oksia irtoamassa. Ja aina saa myös lukea näistä irronnesita kattopelleistä ja vastaavista.

Koskaan en ole vaaratilanteeseen joutunut. Ja siitä kiitän vainoharhaisuutta ja varovaisuutta. Koirien kanssa ollaan paniikissa ukonilmalla.

olen soutuveneessä keskellä vettä tai aukeamattomalla hiekkarannalla

Minusta on mukava katsella ikkunasta kuinka salamat välkkyvät ja tummien pilvien läpi tuleva valo antaa oman kontrastinsa ympäristölle.

Ukkosella tuli nuorempana monesti käytyä uimassa, vastoin kaikkia vanhankansan sääntöjä. Silloin vesi tuntuu niin lämpimältä, kun kesken helteiden sää muuttuu kylmäksi.

Mua lähinnä kiehtoo luonnonvoimat, niiden voima ja "oma tahto". Täällä pohjoisessa luonnonvoimat on tietty niin kesyjä verrattuna moneen muuhun maanosaan. Todennäköisesti ajattelisin tyystin eri tavalla jos asuisin jossain, missä luonnonvoimat on vahvempina. Onhan täälläkin myrskyt saaneet tuhoja aikaiseksi, mutta meidän myrskyt ei jaksa riehua samalla voimalla kuin lämpimämmässä ilmanalassa puhumattakaan maanjäristyksistä tms joita täällä ei koeta tai ne ovat niin pieniä ettei niitä oikein huomaa.

Kerran olen pelännyt hurrikaanin aikana ulkomailla asuessani. Se aiheutti ihan erilaisen äänen kuin meille tuttu ukkosmyrsky. Tuuli oli jotenkin ulvovaa ja riepovaa, palmut kaartui syvälle tuulen voimasta, katot paukku, sade rummutti korviasärkevän lujaa, hurrikaanivaroitukset piippas joka puolella ja ikkunoiden ohi lensi kaikenlaista roskaa. Se ei ollut hauskaa.

Tervettä pelkoa on tietty hyvä omata, ei ehkä kannata lähteä uimaan juuri ukkospilvien ilmestyessä taivaalle ja muutenkin muistaa mihin luonnonvoimat pahimmillaan pystyy. Mun anoppikokelas pelkää ukkosta kuollakseen. Se on kokenut ukkosen vaarallisuuden pallosalaman muodossa, joten ei oikein mitkään puheetkaan rauhoita sitä ukkosen sattuessa.

Se pelottaa, ja aivan helv... pelottaakin...
Viime kesänä oltiin tulossa miehen kanssa äitini luota autolla ja rupesi kesken kaiken ukkostamaan. Eihän siinä varsinaisesti mitään hätää ollut, mutta en vain voinut mitään sille että huusin ja itkin, kuin pikkulapsi.... En varmaan koskaan ole ollut niin peloissani, en edes lapsena ukkosella, vaikka olen sitä aina pelännyt... Mistä lie johtu...

äitiini on osunut ukkonen hänen ollessaan parin-kolmenkympin välillä. hän odotti silloin sisartani. äitini oli lehmihaasta tulossa lypsämästä ja oli juuri ylittämässä aitaa, kun ukkonen löi hänet maahan. isäni oli kauempana laitumella ja nähnyt. kantanut äidin kotiin. missä tämä oli vironnut.

ite en pahemmin ukkosta pelkää, mutta suututtaa sen tekemät vahingot.