On tullutkin viime vuosina seurattua työkkärin toimia ja käytäntöjä. Varsin silmiin pistävä
piirre työkkärissä on tapa ottaa työtön vastaan konttorikopissa. Missähän työpaikoilla muualla
kuin valtion hallinnossa on vielä käytössä konttorikoppeihin piiloutumisen kulttuuri. Väitän, että tällainen tapa on omiaan edistämään virkailijan välinpitämätöntä asennetta työttömiä kohtaan. Työtön kun ei sitten osaa kysyä etujensa perään, niin tädit kopeissa alkavatkin työntämään sitä yhtä ja samaa liturgiaa päivästä toiseen jokaiselle kävijälle työkokemuksesta taikka koulutuksesta riippumatta. Tosin heille on nyt keksitty pakkotekemistä työttömän työnhakusuunnitelman teossa ja uudelleen laadinnassa.
Tällaista samanlaista tehottomuutta ja piiloutumisen kulttuuria oli teollisuudenkin tehtaissa vielä 1980-luvun alkupuolella. Mutta sitten alkoi uudet ajat ja konttoreista alettiinkin siirtämään henkilökuntaan tuotannon tiloihin. Alkoi aivan uuden tekemisen aikakausi. Asiakkaat saivat asiansa hoidettua kun asiantuntijat työskentelivät näkö- ja kuuloetäisyydellä toisistaan. Asiakkaan ei
tarvinnut enää ryhtyä soittelemaan ja kyselemään asioidensa perään useasta eri paikasta.
Nyt tänään kävin työkkärissä vakioilmoittautumisellani. Kyselin työkkärin tädiltä kouluttautumismahdollisuuksista, niin hänpä tokaisi takaisin, että hän ei hoida näitä koulutusasioita ollenkaan, vaan on mentävä
kysymään toiselta tädiltä. Toisen tädin luokse olikin pitkä jono ilman jonotuslippumahdollisuutta,
että käymättä jäi koulutusmahdollisuuksien selvittäminen tällä erää. Silleen.
piirre työkkärissä on tapa ottaa työtön vastaan konttorikopissa. Missähän työpaikoilla muualla
kuin valtion hallinnossa on vielä käytössä konttorikoppeihin piiloutumisen kulttuuri. Väitän, että tällainen tapa on omiaan edistämään virkailijan välinpitämätöntä asennetta työttömiä kohtaan. Työtön kun ei sitten osaa kysyä etujensa perään, niin tädit kopeissa alkavatkin työntämään sitä yhtä ja samaa liturgiaa päivästä toiseen jokaiselle kävijälle työkokemuksesta taikka koulutuksesta riippumatta. Tosin heille on nyt keksitty pakkotekemistä työttömän työnhakusuunnitelman teossa ja uudelleen laadinnassa.
Tällaista samanlaista tehottomuutta ja piiloutumisen kulttuuria oli teollisuudenkin tehtaissa vielä 1980-luvun alkupuolella. Mutta sitten alkoi uudet ajat ja konttoreista alettiinkin siirtämään henkilökuntaan tuotannon tiloihin. Alkoi aivan uuden tekemisen aikakausi. Asiakkaat saivat asiansa hoidettua kun asiantuntijat työskentelivät näkö- ja kuuloetäisyydellä toisistaan. Asiakkaan ei
tarvinnut enää ryhtyä soittelemaan ja kyselemään asioidensa perään useasta eri paikasta.
Nyt tänään kävin työkkärissä vakioilmoittautumisellani. Kyselin työkkärin tädiltä kouluttautumismahdollisuuksista, niin hänpä tokaisi takaisin, että hän ei hoida näitä koulutusasioita ollenkaan, vaan on mentävä
kysymään toiselta tädiltä. Toisen tädin luokse olikin pitkä jono ilman jonotuslippumahdollisuutta,
että käymättä jäi koulutusmahdollisuuksien selvittäminen tällä erää. Silleen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.