Tulis jo lama niin loppuis turhien vastikkeettomien tukien maksu, kaikille tulisi työllisyysaktiiviraha ja vain palvelukeskuksen hyvien palveluiden käyttämisestä.
Kunnon ryskettä vaan:
"Vanhan kliseen mukaan suomalaiset ovat parhaimmillaan kun menee huonosti ja neuvottomia silloin, kun menee hyvin.
Siksi suomalaiset odottavat lamaa tai muuta onnettomuutta joka käänteessä. Kun Yhdysvalloista kantautuu taantumauutisia, päät alkavat nyökytellä myös täällä merkitsevästi: mitä minä sanoin. Lama on ovella. Kriisivaihteen jumittivat päälle toinen maailmansota, sen jälkeinen pula sekä Neuvostoliiton uhoilu ja kylmä sota, maaseudun autioituminen sekä 1960–70-luvun taitteen massamuutto Suomesta ulkomaille työn perään.
Kauempaa historiasta voi etsiä tueksi vaikkapa 1930-luvun laman, sisällisodan, sortokaudet, Ruotsin vallan aikaiset toistuvat sodat ja niin edelleen. Jos jotakin myönteistä kehitystä vuosien varrella tapahtuikin, 1990-luvun alun lama palautti kaikki menneiden vuosien kauhut ihmisten mieliin. Myös 1990-luvun laman korjaustoimet olivat vähän sota-ajan kriisitoimenpiteiden kaltaisia. Pankit pelastettiin ja instituutioiden velat kohtuullistettiin, mutta yksittäiset ihmiset unohdettiin vuosiksi velkahelvetteihinsä kärsimään kulutusjuhlan synneistä ja kevytmielisestä velkaantumisesta.
Mikä oli sopivaa pankeille ja yrityksille, ei ollut sopivaa yksittäisille ihmisille. Laman hoidon otteissa oli kovuutta, joka ei ole vieläkään ihan kokonaan poistunut. Lamauhalla ja taantumalla pelottelulla voidaan hallita ja kyykyttää ihmisiä. Mutta mitä oikeastaan voisi odottaakaan historialtaan köyhältä agraarivaltiolta, joka kipusi rikkaiden teollisuusmaiden joukkoon parissa vuosikymmenessä ja alkoi puhua rakennemuutoksesta vasta vuosikymmentä tai kahta sen jälkeen, kun se oikeastaan oli jo ohi?"
Tekniikka & Talous:
http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/uutiskommentti/article112488.ece?s=u&wtm=tt-12062008
Kunnon ryskettä vaan:
"Vanhan kliseen mukaan suomalaiset ovat parhaimmillaan kun menee huonosti ja neuvottomia silloin, kun menee hyvin.
Siksi suomalaiset odottavat lamaa tai muuta onnettomuutta joka käänteessä. Kun Yhdysvalloista kantautuu taantumauutisia, päät alkavat nyökytellä myös täällä merkitsevästi: mitä minä sanoin. Lama on ovella. Kriisivaihteen jumittivat päälle toinen maailmansota, sen jälkeinen pula sekä Neuvostoliiton uhoilu ja kylmä sota, maaseudun autioituminen sekä 1960–70-luvun taitteen massamuutto Suomesta ulkomaille työn perään.
Kauempaa historiasta voi etsiä tueksi vaikkapa 1930-luvun laman, sisällisodan, sortokaudet, Ruotsin vallan aikaiset toistuvat sodat ja niin edelleen. Jos jotakin myönteistä kehitystä vuosien varrella tapahtuikin, 1990-luvun alun lama palautti kaikki menneiden vuosien kauhut ihmisten mieliin. Myös 1990-luvun laman korjaustoimet olivat vähän sota-ajan kriisitoimenpiteiden kaltaisia. Pankit pelastettiin ja instituutioiden velat kohtuullistettiin, mutta yksittäiset ihmiset unohdettiin vuosiksi velkahelvetteihinsä kärsimään kulutusjuhlan synneistä ja kevytmielisestä velkaantumisesta.
Mikä oli sopivaa pankeille ja yrityksille, ei ollut sopivaa yksittäisille ihmisille. Laman hoidon otteissa oli kovuutta, joka ei ole vieläkään ihan kokonaan poistunut. Lamauhalla ja taantumalla pelottelulla voidaan hallita ja kyykyttää ihmisiä. Mutta mitä oikeastaan voisi odottaakaan historialtaan köyhältä agraarivaltiolta, joka kipusi rikkaiden teollisuusmaiden joukkoon parissa vuosikymmenessä ja alkoi puhua rakennemuutoksesta vasta vuosikymmentä tai kahta sen jälkeen, kun se oikeastaan oli jo ohi?"
Tekniikka & Talous:
http://www.tekniikkatalous.fi/kommentit/uutiskommentti/article112488.ece?s=u&wtm=tt-12062008
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.