Olen alkanut epäillä, olenko avioliitossa narsistin kanssa. Meillä on muuten ihan suhteellisen toimiva suhde, mutta yksi asia hiertää ja pahasti: se, että mieheni jaksaa aina vaan vatvoa omia ongelmiaan.
Nämä ongelmat ovat mm. lapsuudesta jääneitä "traumoja", terveydellisiä ongelmia, työhön ja stressiin liittyviä asioita (ei kuitenkaan mitään todella vakavia juttuja). Ymmärrän kyllä, että nuo painavat. Yritän kuunnella ja auttaa parhaani mukaan - olen yrittänyt jo vuosia.
Ongelma lienee siinä, että jos minä joskus puolestani haluan avautua omista ongelmistani, niin tuntuu ettei mies jaksa yhtään kuunnella, viittaa asiaan kintaalla tai olan kohautuksella, aivan kuin HÄNELLÄ olisi yksinoikeus murehtimiseen ja vatvomiseen, koska HÄNEN elämänsä on niin kurjaa.
Olemme puhuneet tästä "epätasapainosta" kyllä, ja mieheni myöntää näin asian olevan, mutta eipä kulu kauaakaan kun käytännössä asia tuntuu unohtuvan. Joskus minusta tuntuu siltä, että olen pelkkä kuuntelija ja toisen pillin mukaan tanssija, jonka omaa ihmisyyttä ei arvosteta.
Tiedän kyllä, että joka parisuhteessa on ongelmansa. Mutta miltä minun tilanteeni kuullostaa? Elänkö liikaa narsistimieheni ehdoilla? Onko kohtalotovereita?
Nämä ongelmat ovat mm. lapsuudesta jääneitä "traumoja", terveydellisiä ongelmia, työhön ja stressiin liittyviä asioita (ei kuitenkaan mitään todella vakavia juttuja). Ymmärrän kyllä, että nuo painavat. Yritän kuunnella ja auttaa parhaani mukaan - olen yrittänyt jo vuosia.
Ongelma lienee siinä, että jos minä joskus puolestani haluan avautua omista ongelmistani, niin tuntuu ettei mies jaksa yhtään kuunnella, viittaa asiaan kintaalla tai olan kohautuksella, aivan kuin HÄNELLÄ olisi yksinoikeus murehtimiseen ja vatvomiseen, koska HÄNEN elämänsä on niin kurjaa.
Olemme puhuneet tästä "epätasapainosta" kyllä, ja mieheni myöntää näin asian olevan, mutta eipä kulu kauaakaan kun käytännössä asia tuntuu unohtuvan. Joskus minusta tuntuu siltä, että olen pelkkä kuuntelija ja toisen pillin mukaan tanssija, jonka omaa ihmisyyttä ei arvosteta.
Tiedän kyllä, että joka parisuhteessa on ongelmansa. Mutta miltä minun tilanteeni kuullostaa? Elänkö liikaa narsistimieheni ehdoilla? Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 9
Vanhimmat
tai sitten kaikki naiset on narsisteja kun vatvovat samoja asioita.
tuijottaja....oma minä vain jaksaa kiinnostaa.
Parisuhteessa pitää antaa tilaa myös toiselle...mielestäni miehesi on jonkin sortin narsisti....
sanot miehellesi, että menisi ammattiauttajan puheille? Kerrot että olet väsynyt ja koska kuunteleminen ei ole häntä auttanut niin silloin asioita kannattaisiehkä purkaa ammattilaisen kanssa, jonka kanssa voisi myös keskustella empatianpuutteestaan?
Miehesi ei ehkä tarvitse ammattiapua,mutta tarvitsee herätyksen kunnolla asiaan, että ei muut jaksa vuodesta toiseen samoja valituksia. Sitäpaitsi ns kilttinä ihmisenä oma havaintoni on, että kukaan näistä oman piirini vastaavista valittajista ei kuuntele minua, liittyy persoonatyyppiin kenties? Narsisti miehesi tuskin on, sitä nykyään viljellään joka paikassa ihan liikaa ja harva kuitenkaan oikeasti on häiriintynyt. Pikemminkin voisi ehkä sanoa, että sinulla terve narsismi on hukassa, jos et kykene pitämään puoliasi? Tee asia selväksi, etenkin tuo vastavuoroisuuden puute. Ja kun seuraavan kerran ei meinaa kuunnella puutut tilanteeseen nätisti, mutta niin että asia tulee selväksi.
No ei ole helppoa jos ihmissuhdetaidot ovat vähän heikot ja menee naimisiin narsistin kanssa.
se naisparka joka meni naimisiin ex-avomieheni kanssa? No nyt tiedät miksi lähdin kävelemään koko suhteesta.
Höps kukkuu! Tässä mistään narsistista ole kyse. Me olemme erilaisia. Olet mennyt naimisiin terveydestään huolestuneen ja pessimismiin taipuvaisen miehen kanssa. Ne ovat luonteenpiirteitä - juuri niitä, joihin aikoinaan kai ihastuit.
... vaan häiriö. Lievänä tällainen käytös voi olla luonteenominaisuus; eli ihminen huolestuu helposti ja on taipuvainen pessimismiin. Yleensä tällaista ihmistä auttaa toisen normaali empaattinen suhtautuminen.
Ap. kuvaa minusta henkilöä, jolla on tällainen taipumus jatkuvana ja pakonomaisena. Se on narsistinen piirre. Kukaan tai mikään ei voi auttaa kys. henkilöä - hän jatkaa saman iänikuisen ongelman vatvomista, sanoi toinen niin tai näin. Toinen ihminen ei ole edes ihminen siinä tilanteessa, vaan pelkkä kuunteleva korva, tai "kaikkivoipa äiti", jonka niskaan roskasanko aina kaadetaan, uudelleen ja uudelleen.
Ja kuvaan kuuluu ehdottomasti se, että kys. henkilöltä ei löydy minkäänlaista ymmärrystä tai empatiaa puolisolle, jolla itselläänkin olisi huolia ja murheita.
Eli ap. on aivan oikeilla jäljillä...
On olemassa keino, jonka sain ystävältäni. Olen panemassa sitä käytäntöön juuri uutuutena. Se tepsii ,mutta varo ettei jää päälle moneksi vuodeksi. Saattaa vahingoittaa niin ollen suhdetta.
Ja sitten neuvo:
Ala keskittyä itseesi. Höpise vain joka päivä mitä laittaisit päällesi, mitä hajuvettä haluaisit, leikkaisitko tukkasi vai lakkaisitko kyntesi uudella värillä.
Kerro hänelle, miten nukuit yösi ja kerro mistä nyt kolottaa ja kenkä puristaa ja miltä tuntuu. Välillä voit kysyä, miksei hän halua keskustella tilanteesta.
Älä vain kuuntele vaan ota osaa myös itse. Mutta keskity vain itsepintaisesti itseesi.
Itse tein niin ja jo toisena päivänä mieheni tuli sanomaan: Sinä, Sinä jasinä. Aina vain sinä. Oli helppo tuohon sanoa että niin. ja sinä aina vain sinäsinäjasinä. Samassa veneessä ollaan.
Uskon että jotain kyllä alkaa tapahtua. Muista kuitenkin lopettaa hyvän sään aikana, ettei jää tapa päälle. Etsi uusia kanavia. Ja keskity välillä täysin itseesi. Se tekee joskus hyvää. Ja miehesikin saa muuta ajateltavaa.....
Mielestäni on hyvä asia se, että miehesi puhuu murheistaan nimenomaan sinulle, eikä esim. jollekin kaljakaverilleen tai vieraalle naiselle. Se että hän ei ehdi kuunnella sinun harmejasi johtunee siitä, että hän ei ole vielä päässyt omien traumojensa yli ja käyttää sinua terapeuttinaan. Se on melko rankkaa puuhaa. tiedän sen kokemuksesta, mutta koeta jaksaa.
Monilla pareilla on asiat paljon pahemmassa jamassa kuin sinun liitossasi juuri puhumattomuuden takia.
Tätä mieltä ja hyvää kesää.
toivottaa: seppo