Rakkaat ihmiset, voi todellakin kertoa, että suku on pahin! Tai no ei aina, mutta. Mun tapauksessani niin kävi. Lapsuudesta asti kuvittelin, että ne välittäis musta.
Mutta sitten kaikki romahti. Eräänä päivänä paljastui, että mun oma lähisukulainen piti peliä aviomieheni kanssa. Hän joutui tekemään valinnan kahden naisen välillä ja otti sukulaisnaisen. Meidän avioliitto romahti siihen paikkaan ja lapset vaan joutuivat sopeutumaan siihen, että äidin sukulaisnainen tuli isän uudeksi morsmaikuksi. No, sukulaisnaisen suku, joka oli ennen mitä parhainta sakkia, käänsi selkönsä ja alkoi sabotoimaan elämääni. Minua uhkailtiin, tehtiin perättömiä valituksia poliiseille ja lastensuojelulle, että olen huono ihminen ja äiti. Ja kaikki tämä vain sen tähden, että yritin saada mieheni takaisin. Myönnän haukkuneeni sukulaistani, mutta hän teki minulle jotain aivan kauheaa. Nyt loputkin ihmiset pelkäävät heitä, ja kummeksuvat miksi uskallan julkisesti sanoa heitä avionrikkojiksi. Olen mielestäni vanhanaikainen, ja ylpeä siitä. Se on tässä maailmanajassa katoava luonnonvara, koska mikä tahansa tuntuu olevan siedettävää tänä päivänä. Nuoreksi iäkseni olen kokenut jo paljon, eikä sairastumisiltakaan ole vältytty. Sairastuin vatsasta eroni jälkeen ja minun on täytynyt muuttaa radikaalisti omaa ruokavaliotani. Muutenkin olen saanut tuntea nahoissani ihmisen häikäilemättömyyden ja kylmyyden; kuinka kaikista läheisimmät ihmiset puukottavat sinua selkään. Olen jopa pohtinut onko tämä kovinkin yleistä, että sukulainen nappaa miehen? Toki mies itse lähti, mutta että lähisukulainen, melki kuin oma sisar ja täysin vailla moraalia. En tule selviämään tästä koskaan. Kaikki on pilalla, kaikki!
Mutta sitten kaikki romahti. Eräänä päivänä paljastui, että mun oma lähisukulainen piti peliä aviomieheni kanssa. Hän joutui tekemään valinnan kahden naisen välillä ja otti sukulaisnaisen. Meidän avioliitto romahti siihen paikkaan ja lapset vaan joutuivat sopeutumaan siihen, että äidin sukulaisnainen tuli isän uudeksi morsmaikuksi. No, sukulaisnaisen suku, joka oli ennen mitä parhainta sakkia, käänsi selkönsä ja alkoi sabotoimaan elämääni. Minua uhkailtiin, tehtiin perättömiä valituksia poliiseille ja lastensuojelulle, että olen huono ihminen ja äiti. Ja kaikki tämä vain sen tähden, että yritin saada mieheni takaisin. Myönnän haukkuneeni sukulaistani, mutta hän teki minulle jotain aivan kauheaa. Nyt loputkin ihmiset pelkäävät heitä, ja kummeksuvat miksi uskallan julkisesti sanoa heitä avionrikkojiksi. Olen mielestäni vanhanaikainen, ja ylpeä siitä. Se on tässä maailmanajassa katoava luonnonvara, koska mikä tahansa tuntuu olevan siedettävää tänä päivänä. Nuoreksi iäkseni olen kokenut jo paljon, eikä sairastumisiltakaan ole vältytty. Sairastuin vatsasta eroni jälkeen ja minun on täytynyt muuttaa radikaalisti omaa ruokavaliotani. Muutenkin olen saanut tuntea nahoissani ihmisen häikäilemättömyyden ja kylmyyden; kuinka kaikista läheisimmät ihmiset puukottavat sinua selkään. Olen jopa pohtinut onko tämä kovinkin yleistä, että sukulainen nappaa miehen? Toki mies itse lähti, mutta että lähisukulainen, melki kuin oma sisar ja täysin vailla moraalia. En tule selviämään tästä koskaan. Kaikki on pilalla, kaikki!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Elämä tuo mukanaan kaikenlaista, valitettavasti.
Mutta vaikka elämäsi onkin aivan rikki tällä hetkellä, niin kyllä sinä vielä tuosta miehestä yli pääset. Jonain päivänä heräät huomaamaan ettei ole mitään syytä surra petturia.
Kulunut sanonta mutta niin totta: aika parantaa haavat.
Valoisampaa tulevaisuutta sinulle toivoen.
Rankka tarina, mutta elämä jatkuu ja vaivoistasi huolimatta, tunnen että sinussa on vahvuutta päästä tämän yli. Tolle parille ei käy hyvin. Pettäjän tie on tuskainen, käy harhaan, sanotaan laulussakin. Ikävä että mies on lastesi isä ja nainen sukulaisesi.
(Miksi ei saisi sanoa, että ovat avionrikkojia? Sehän on täysin totta, eikä edes kunnianloukkaus, kun tyypeillä ei kunniaa ole.)
Mielestäni paras kosto on keskittyä omaan elämäsi ja tehdä itsesi onnelliseksi.
Hoida itsesi kuntoon, ja noudata esimerkillisesti lain sääntöjä lasten tapaamisoikeuksien ynnä muun suhteen, etteivät pääse tekemään kiusaa sinulle. Jos tekee mieli riidellä ko. henkilöiden kanssa tai haukkua heitä julkisesti - älä tee sitä, he eivät ole sen arvoisia. Purkaudu tunteistasi vain luotettavalle ystävälle, ulospäin näytä pokkaa. Sekös heitä kismittääkin!
Samaa mieltä, ei kannata näyttää pariskunnalle ollenkaan mielipahaansa, vaan porskuttaa pystypäin, vaikka se vaikeaa olisikin.
Syypää ei kuitenkaan ole sukulaisesi yksin, vaan miehesi myös. Voit lohduttautua sillä, että heistä kumpikaan ei voi olla puolisonsa uskollisuudesta varma edes murto-osaa siitä, mitä parit yleensä. Kun kumpikin on jo kerran valmiiksi petturi.
Perättömistä ilmiannoista voisit myös vihjata, että alkaa tapahtua, jos eivät lopu. Pistä kovat piippuun siltä osin, koska vaikuttaa siltä, että pariskunta tekee niitä huonosta omastatunnosta ja vakuuttaakseen itsensä tekonsa oikeellisuudesta.
aviomiehesi? No ei. Eivät ne miehet mitään tahdottomia narun päässä kuljetettavia pässejä ole. Aina syy kaadetaan tämän ns. toisen naisen niskaan.....
Tangoon tarvitaan kaksi, se on vissi!
olin lähes samankaltaisessa tilanteessa kauan sitten ja silloin eräs minua yli 25v vanhempi nainen sanoi minulle että: joskus on luovuttava rakkaistakin ihmissuhteista voidakseen itse hyvin! tämä lausahdus pelasti minut :) voimia sinulle