Meillä on sellainen anoppi (appi kuoli jo ennen lasten syntymää) että sillä on ollut aina niin paljon töitä ja omia menoja ettei ole kovin usein ehtinyt ainoita lapsenlapsiaan moikkaanaan eikä hoitamaan (n. kerran 1/2 vuodessa tms.) Ollaan sitten tarpeen vaatiessa palkattu lapsenvahteja, otettu palkatonta lomaa ja silloin kun isäni (äitini on myös kuollut) terveytensä puolesta vielä pystyi, hän hoiti loma-ajalla lapsiamme.
Nyt (70v.) anoppi onkin tänä kesänä yllättäen kysellyt ja ITSE tarjoutunut hoitamaan 10-vuotiasta poikaamme kesän aikana (silloin kun olemme töissä). Vaan poikapa mieluummin menee tuttuun puistoon, missä on ilmainen lounas ja tutut puistotädit ja kaverit. Mieheni tuumasi, että onpa aika ironista, silloin kun kipeimmin oltaisiin apua tarvittu sitä ei sieltäpäin saatu .Anoppi asuu 15 min ajomatkan päässä vrt. isäni 4,5h ajomatkan päässä.
Yksi törkeimmistä tapauksista (mielestäni) sattui, kun meillä oli muutto: anoppi lupautui katsomaan lapsiamme sen viikonlopun, mutta kiikuttikin kesken muuton 5v. ja 9v. lapsemme meille, koska oli saanut yllättävän päivälliskutsun (naapurinsa luokse syömään blinejä).
Olen hieman katkera ja aionkin kutsua anopin vielä syömään blinejä meille, kun kerran niin kovasti niistä tykkää, että menevät omien ainoiden lastenlapsiensakin edellä.
Annan lasten itse valita viettävätkö meidän työajat kesälomillaan mumminsa luona vaiko puistossa tuttujen aikuisten ja kavereiden kanssa (siis silloin kun itse joudumme olemaan töissä, tietty muuten meidän kanssa).
Jotenkin kuitenkin jossain syvällä sisimmässäni tunnen sääliä anoppiparkaani kohtaan, joka ei ole osannut solmia suhteita lapsenlapsiinsa.
Anopin möläytyksiä vuosien varrelta:
1)(Kuopus on juuri syntynyt, anoppi tulee kylään ja mustasukkainen esikoisemme 4v. pyytää häntä leikkimään kanssaan): En minä nyt leiki sinun kanssasi MINÄ tulin katsomaan VAUVAA.
2) Minä olen laittanut juuri pinaattikeittoa (muutenkin huonosti syöville lapsilleni) Anoppi tulee kylään ja huutaa heti eteisessä: " Hyi, miten pahalle täällä haisee. YÖK." No, eipä kevyet lapseni sitten paljoa syöneetkään, kun ruokani oli haukuttu jo ennen maistamista pahaksi.
3) 5v. esikoiseni synttäreillä anoppi(pikkusisko 1v.) aloittaa keskustelun siitä kuinka tyttövauvoja jätetään kuolemaan roskakoreihin Kiinassa. Siinäpä synttärisankari kavereineen kuunteli ihmeissään. Pieni tyttöni ei onneksi tainnut tajuta tarpeeksi.
Listaa voisi jatkaa pitkään. Anoppini ei missään nimessä ole paha ihminen. Tuntuu vain, että hän on jotenkin ajattelematon. Jotenkin naiivi ja hieman itsekeskeinen tai jotain.
Nyt (70v.) anoppi onkin tänä kesänä yllättäen kysellyt ja ITSE tarjoutunut hoitamaan 10-vuotiasta poikaamme kesän aikana (silloin kun olemme töissä). Vaan poikapa mieluummin menee tuttuun puistoon, missä on ilmainen lounas ja tutut puistotädit ja kaverit. Mieheni tuumasi, että onpa aika ironista, silloin kun kipeimmin oltaisiin apua tarvittu sitä ei sieltäpäin saatu .Anoppi asuu 15 min ajomatkan päässä vrt. isäni 4,5h ajomatkan päässä.
Yksi törkeimmistä tapauksista (mielestäni) sattui, kun meillä oli muutto: anoppi lupautui katsomaan lapsiamme sen viikonlopun, mutta kiikuttikin kesken muuton 5v. ja 9v. lapsemme meille, koska oli saanut yllättävän päivälliskutsun (naapurinsa luokse syömään blinejä).
Olen hieman katkera ja aionkin kutsua anopin vielä syömään blinejä meille, kun kerran niin kovasti niistä tykkää, että menevät omien ainoiden lastenlapsiensakin edellä.
Annan lasten itse valita viettävätkö meidän työajat kesälomillaan mumminsa luona vaiko puistossa tuttujen aikuisten ja kavereiden kanssa (siis silloin kun itse joudumme olemaan töissä, tietty muuten meidän kanssa).
Jotenkin kuitenkin jossain syvällä sisimmässäni tunnen sääliä anoppiparkaani kohtaan, joka ei ole osannut solmia suhteita lapsenlapsiinsa.
Anopin möläytyksiä vuosien varrelta:
1)(Kuopus on juuri syntynyt, anoppi tulee kylään ja mustasukkainen esikoisemme 4v. pyytää häntä leikkimään kanssaan): En minä nyt leiki sinun kanssasi MINÄ tulin katsomaan VAUVAA.
2) Minä olen laittanut juuri pinaattikeittoa (muutenkin huonosti syöville lapsilleni) Anoppi tulee kylään ja huutaa heti eteisessä: " Hyi, miten pahalle täällä haisee. YÖK." No, eipä kevyet lapseni sitten paljoa syöneetkään, kun ruokani oli haukuttu jo ennen maistamista pahaksi.
3) 5v. esikoiseni synttäreillä anoppi(pikkusisko 1v.) aloittaa keskustelun siitä kuinka tyttövauvoja jätetään kuolemaan roskakoreihin Kiinassa. Siinäpä synttärisankari kavereineen kuunteli ihmeissään. Pieni tyttöni ei onneksi tainnut tajuta tarpeeksi.
Listaa voisi jatkaa pitkään. Anoppini ei missään nimessä ole paha ihminen. Tuntuu vain, että hän on jotenkin ajattelematon. Jotenkin naiivi ja hieman itsekeskeinen tai jotain.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mutta taitaa olla jo koko alku ajattelulle anopistasi vähän kielteinen, joten enpä ihmettele.
Onko niin vaikeaa antaa anoppien olla mitä ovat, sensijaan, että heistä pitäisi saada jotenkin hyötyä. Kyllä miehesikin viimeistään siinä vaiheessa huomaa jotain, kun aika äidistään jättää...
mutta oppia ikä kaikki - meille kaikille!
Ja hyvää kesää ja armollisuutta toisiamme kohtaan.
pitäisi sitten tuumia? Ensimmäiseksi tulee mieleen sinun pikkumaisuutesi. Luettelet täällä numeroituna vuosien takaisia yksittäisiä lausahduksia? Hei haloo. Lue tekstisi ja mieti nyt itsekin.
Toisekseen, miksi anopin olisi pitänyt hoitaa lapsia useammin kuin sen kerran puolessa vuodessa? Senkään vertaa ei olisi tarvinnut. Ja tottakai nuo möläytykset ovat olleet hölmöjä ja tuo muuttojuttu oli tietysti törkeä. Etkö nyt vain voisi hyväksyä, että anoppi on mikä on, möläyttelee tyhmiä, eikä auta teitä lastenhoidossa. Siinä se. Nyt voit keskittyä tärkeämpiin asioihin. Ja lastenvahdin palkkaaminen kuuluukin sinun/teidän hommiinne. Loma-ajallakin olette vastuussa heidän hoidostaan, eikä kukaan muu.
Aika katkeraa tekstiä. Huvittaa, kun jotenkin itse muistutat anoppiasi.
Toinen eli anoppi on naivi ja itsekeskeinen möläyttelijä-narsisti,
toinen eli miniä on taas katkeran laskelmoiva, muistaen toisten tekemät virheet hamaan maailmanloppuun asti.
Kas vain nimimerkki kotkero ehtikin ennen minua sanomaan saman.
Rauhoitu hyvä ihminen, sinä ap, ja osaa elää ilman katkeruutta. Rauhaa ja anteeksiantamista meille kaikille, olimme sitten miniöitä tai anoppeja.
Meillä tilanne oli vaikea vauvan / lapseni synnyttyä eipä paljonkaan anoppi tarjonut apua. Sanoin asian suoraan päin naamaan ja nyt tämä anoppila hoitaa lastani tosin ei oikein osaa hoitaa...Mielestäni on oikeutettua olla katkera ja vihainen mutta on myös hyvä mikäli kykenee ilmaisemaan asian anopilla tavalla tai toisella. Itse tunnen arvomaailmani erilaiseksi kun anopillani on ja tyydyn vaikkapa hoitotäteihin ym mielummin kuin huonoon hoitoon. Hoitamisen kuuluisi tulla sydämestä ja olla kokonaisvaltaista ja se tulisi palkita kiitollisuudella suoraan sydämestä !
Onpa sanahelinää ja kliseesoppaa!
Mitä on tarkalleenottaen kokonaisvaltainen hoito?
Miten mittaat, mistä anopin hoito tulee ja kuinka paljon sydämestä?
Jaa, ja kenen tulee palkita kiitollisuudella ja kenet?
Toki, toki, minäkään en miniän mielestä osannut hoitaa lasta, vaikka itselläni on omia lapsia ollut neljä ja perhepäivähoitajana työskentelin 10 vuotta. Lisäksi olen saanut koulutuksen lastenhoitajaksi.
Se anopin titteli veikin sitten kaiken ammattitaitoni.
Joten terkkuja kaikille kanssasisarille ja saman kohtalon kokeneille.
Mitäs me huonot anopit, jotka ollaan kelvottomia poikiemme lapsia hoitamaan, muuta kuin nostetaan kädet pystyyn ja sanotaan että hoidapa nuori rouva itse sitten lapsi. Ja hae ulkopuolinen, arvomaailmaltaan sopiva immeinen mummon virkaa tuuraamaan.
ehkäpä teillä ei synkkaa miniän kansna. Kaikista ei voi pitää...ja onhan sinussakin varmasti peiliin katsomista. Kokonaisvaltainen hoito lienee melko ymmärrettävä käsite !
Kokonaisvaltainen vauvanhoito - mikä sanaparihirviö!
Miksi täällä usein morkataan anoppien huonoa vauvanhoitokykyä? Miten on miniän oman äidin hoitamistaitojen laita?
Kokonaisvaltainen hoito ei kerro YHTÄÄN mitään.
Ottavathan alkoholistitkin itselleen kokonaisvaltaista hoitoa!
Entä taannoin tuo itävaltalaisisä, joka kokonaisvaltaisesti vangitsi tyttärensä ja teki tälle kokonaisvaltaisesti vaikka mitä?
Eli ei ole mitenkään tyhmää kysyä, mitä joku tarkoittaa kokonaisvaltaiselle vauvanhoidolla.
Siis tilanne oli vaikea vauvan synnyttyä eikä anoppi tarjonnut apua? Sitten sinä sanoit asiasta ja nyt anoppila hoitaa lastasi pyynnöstäsi. Ja sitten sinä olet sitä mieltä, että hoito ei ole oikeaoppista. Katkeruus on mielestäsi ok, mutta etenkin se että voi sanoa anopille päin naamaa, kun ärsyttää. Sinulla ja anopillasi on eri arvot, ja mieluummin hoidatat lapsesi jollakulla muulla, koska hoidon pitäisi olla kokonaisvaltaista ja tulla sydämestä. Ja tämä hoito pitää palkita sydämellisin kiitoksin...?
Jos anopillasi on niin erilaiset arvot ja huono hoitotapa, miksi edes pyysit häntä (suorasanaisesti) lastasi hoitamaan??? Ensin pyydät apuun, sitten kitiset kun hoito ei ole "kokonaisvaltaista"??? Kuulostaa jopa aika kiittämättömältä, vai palkitsitko anopin kiitollisuudella suoraan sydämestäsi???
Miksi et voi itse hoitaa lastasi kokonaisvaltaisesti ja suoraan sydämestä? Mitä sinä katkeroitumaan anopillesi, joka ei osaa lastasi hoitaa kyllin hyvin, hoida itse! Jos apua oikeasti tarvitsee, se kyllä kelpaa vaikkei olisi niin "kokonaisvaltaista" kuin toivoisi!
Jospa anoppi tiesi olevansa huono lastenhoitaja - tai tiesi ettei hoito sinulle kuitenkaan kelpaa - ja SIKSI jätti avun tarjoamatta alunperinkin??? Pitikö sitä väkisin pyytää, että pääsee valittamaan asiasta???
Uskomatonta. Lapsellasi sentään edes ON anopissa elävä mummo, se on jo paljon se. Eikö riittäisi että on mummo, tarviiko anopin edes olla kokonaisvaltainen lapsenhoitaja?
a) kkokonaisvaltainen hoito on vauvan perustarpeiden tyydyttämistä ja huomioimista...vauva EI ole koriste-esine. b) en ole pyytänyt hoito-apua anopilta vaan tyrkkäyty yhtä äkkiä itse tarjoamaan paskaa apua. c) kohta loppu tämä vauvan muutaman tunnin "katsominen". Ja muuten arvomaailmamme eivät todellakaan kohtaa. Sitäpaitsi hoidan todella hyvin omaa vauvaani, jopa liian hyvin ! Olisin huolestunut itsestäni jos olisin sinä kerran tänne kirjoittelet ilman minkäänlaista tarvetta....
"Meillä tilanne oli vaikea vauvan / lapseni synnyttyä eipä paljonkaan anoppi tarjonut apua. Sanoin asian suoraan päin naamaan ja nyt tämä anoppila hoitaa lastani tosin ei oikein osaa hoitaa..."
Kirjoitit noin. Mitä sinä sitten sanoit anopille päin naamaa, ellet pyytänyt lastasi hoitamaan? Jos et pyytänyt apua, vaan valitit hankalaa tilannettanne, ja hän tämän johdosta tarjosi apua, niin mitä siitä valittamaan - jos hoitoapua kaipaa, niin kai se hoitoapu sitten kelpaa?
Mitähän tuo "hoidan vauvaani jopa liian hyvin" tarkoittaa? Ei taida kelvata kukaan muu lastasi hoitamaan sitten kuin sinä itse...?
Oletko sanonut anopille, että vaippa pitää vaihtaa jne? Vai mikä mättää? Nostaako hän vauvasi takan reunalle vai miksi jauhat "vauva ei ole koriste-esine"? Viestisi ovat hieman sekavia, ehkä kannattaisi keskittyä vauvanhoitoon ja unohtaa se anopin mollaaminen.
jälleen tärmää katkeroituneeseen anoppiin joka hokee samoja fraaseja "keskity hoitamiseen". Onkohan sinun suhteesi ja se vauvan "katsominen" ihan kohdallaan ? kyllä minullakin on oikeus olla täällä ja kirjoittaa mielipiteeni silloin kun minulle sopii, kyllä lapseni hoidan !
Siksihän viestisi niin silmään tökkäävätkin, kun tuntuu, ettet itsekään oikein tajua, mitä tämä lasten hoitaminen kokonaisuudessaan on. Lue uudelleen edellinen viesti ja mieti, oliko sen pointti se, että sinä et keskity vauvasi hoitamiseen. Miksihän muuten sait sen käsityksen viestin sisällöstä - tuntuuko sinusta itsestäsi siltä, ettei hoitosi riitäkään? Sinähän siitä avuntarpeesta puhuit...
Ei tuo "tarinasi" minusta kovin kauhealta kuullosta ja mainitsemasi "törkeä" tapahtuma......hm.... miten sen nyt sanoisi....on tuskin mainitsemisen arvoinen.
Suurentelet ihan turhaan asioita; hengitä syvään ja rentoudu.