Mites on, ootteko lapsettomia vai lapsia omaavia mokupariskuntia?
Itselläni lapsi ed. suhteesta ja raskaana ULKOMAALAISELLE miehelle (naimisissa ollaan).
Itselläni lapsi ed. suhteesta ja raskaana ULKOMAALAISELLE miehelle (naimisissa ollaan).
Lapsia vai ei?
OlgaO
663682
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 66
Vanhimmat
Lapsia ei ole vielä tässä vaiheessa, vaikka minulla kovasti tuo biologinen kello jo tikittääkin. Miehen mielestä on tärkeää, että meillä on ensin omistusasunto, ennen kuin alamme tosissamme miettiä lapsen saamista. En ymmärrä, mikä siinä omistusasunnossa/omakotitalossa sitten on niin tärkeää, eikö sitä muka lapsi voi vuokra-asunnossa elää pari ensimmäistä vuottansa...?
Toisaalta ihan hyvä, että tuo minua vähän jarrutteleekin, olenhan kuitenkin vielä aika nuori. Kai se on muutenkin hyvä vielä katsoa miten tämä yhteiselämä sujuu, ettei tule tehtyä hätiköityjä tekoja. Emme nimittäin ole kovin kauaa yhdessä eläneet, vuosi tulee pian täyteen.
Eli varmaankin muutaman vuoden päästä voisi alkaa miettiä vakavammin.
Esikoinen tulossa..
Onneksi olkoon!!!! :D Ihan mahtava kuulla aina vauvauutisia; täällä jännään kun ystävällä myös "yritys" päällä jotta koska tärppää.... :D
Saako udella milloinka vauvelin olis tarkoitus syntyä? :D
Ei voi olla totta! Ihana kuulla! ONNEA!!!!! Olen aivan älyttömän onnellinen puolestasi!
Kiitoksia onnitteluista ja Joo, täällä ollaan masukki pystyssä..
LA on 18.11, eli piakkoin puolivälissä mennään.
Ollaan lievästi yli-innokkaita kun ensimmäisten kuukausien jälkeen heti otettiin työhuone tyhjäksi ja nyt se on sisustettu jo ihan valmiiksi meidän pikkutyypille..
Sukupuoli saadaan tietään heinäkuun alussa, tyttöä kovasti odoteltaisiin.. Anoppilassa kutovat vaaleanpunaisia vaatteita ja vauvelilla on tytön nimi "työnimenä".. Oma isäni tokaisi, että "Sen on sitten parasta olla poika.." Kahtellaan...
On tuo esikoisen odottaminen ihan oma juttunsa.... :D Vaikka onhan se joka raskaus ihan yhtä hienoa mutta ensimmäisellä kerralla IHAN KAIKKI on uutta ja ihmeellistä. ;D
Onko raskaus mennyt hyvin?
Kerroit että sinullakin tuo biologinen kello tikittelee.. Tiedän tunteen..Itse oikeasti itkin viimeisen puoli vuotta joka kerta kun naisten vaivat alkoivat...Vaikka siis käytimme tietoisesti ehkäisyä aina, niin mietin että mitä jos kuitenkin... Pelkäsin että olen hedelmätön (miksi, en tiedä), mutta kun ryhdyttiin yrittämään, niin kerralla tärppäsi :)
Alussa minulla oli kyllä tosi rankkana nuo pahoinvoinnit, ja ihan 24h. En voinut mennä edes keittiöön päin, kun tuntui että roskis hyökkää kimppuuni..ne hajut :(
Väsymys oli myös aivan kaameaa..kävi suihkussa ja sen jälkeen oli pakko levätä hetki kylppärin lattialla.
Nyt alkaa tuntua jo taas ihan ihmiseltä, onneksi. Ensimmäisiä potkuja olen ollut tuntevinani ihan viime päivinä, jee ;)
Samanlaisia kokemuksia... Minullakin on pillerit käytössä, mutta joka väliviikolla melkein toivon, että jos eivät tulisikaan... Jos tulevat "myöhässä", niin että kestää muutama päivä, niin olen jo onnesta soikeana, mutta sitten... :-(
Mitenkäs muuten noiden opintojen laita? Oletko jo valmistumassa, vai kuinka paljon vielä jäljellä? Mietin vain, että miten se käytännössä sitten toimii se opiskelu vauvan hoidon ohessa... Kun itselläni tulee varmaankin menemään juuri niin.
Ihan hirveää, kun alkaa kamala vauvakuume aina kun näkee jonkun pikkutaaperon, oli se sitten TV:ssä tai kaupungilla. Ja kun pitäisi vielä muutama vuosi odottaa :-( Jotenkin sellainen "kaipuu", miten sen selittäisi. Että jotain puuttuu. Se oikeasti riipii sydäntä.
Mutta ONNEA sinulle vielä kerran!!! Ihania uutisia.
"mutta kun ryhdyttiin yrittämään, niin kerralla tärppäsi :)"
Itseäni on aina huvittanut tämä yleisesti käytetty väittämä. Sehän tarkoittaa sitä, että kertoja on tosi harvassa...
koska poikalapsikin saa jokatapauksessa miehesi sukunimen?
Etkös aiemmin kertonut, miten teidän piti olla aviossa ja miehelläsi Suomen kansalaisuus ennen kuin lapsia tehdään? Tai no, paras tapahan tämä on se kansalaisuus saada, ankkurilapsi. :)
Ei tuo kyllä kovin järkevältä touhulta tuossa elämäntilanteessasi vaikuta, sori nyt vaan.
Meillä oltiin niin tarkkoina, että teimme ovulaatiotestejä ja sillä viikolla kun ovuloin, harrastimme kolme kertaa seksiä..Eli, okei, kolmella yrittämällä tärppäsi..kun ihan tarkkaa tärppäyspäivää ei tietenkään voi tietää..
Ja minun piti kiltisti tehdä ne paperit valmiiksi, myönnän kyllä..(Tosin se kansalaisuus ei muuttaisi muuta kuin passia..)
Mutta toisaalta..meillä on tilaa, rahaa, hyvä sosiaalinen verkosto ja mahdollisuus, niin miksipäs ei nyt?
Itse haluan ehdottomasti saada kaikki lapseni mieluummin nuorena, uran kerkeää sitten tehdä kypsemmälläkin iällä, jos kokee tarpeelliseksi.
Ymmärrän kyllä että Suomessa on kovasti valloilla (enenevässä määrin) ajattelu että ensin akateemiset tutkinnot, talo ja ura...Sitten lapsia. Ei tarvitsekkaan sitten ihmitellä että miksi hedelmöityshoitojen ja lapsettomuuden lukumäärät lisääntyvät, kun esikoisia yritellään 35v. ja jälkeen..
"Tosin se kansalaisuus ei muuttaisi muuta kuin passia.."
No olishan tuo aika merkittävä parannus turkkilaiselle...
"Mutta toisaalta..meillä on tilaa, rahaa, hyvä sosiaalinen verkosto ja mahdollisuus, niin miksipäs ei nyt?"
Siinä saattaa opiskelijan ja tarjoilijan rahat sekä tilat olla vähän tiukoilla lapsen kanssa... Toisaalta, vaikeudet karaisevat jne.
Kyllä meidän rahat ja tilat on tarkkaan mietitty.. Älä huoli.
P.S. Mieheni ammatti on taas vaihteeksi vissiin muuttunut..
No ei, minulle piti ottaa pikkuveli aikoinaan, mutta se jäi tekemättä vanhempieni korkean iän vuoksi. Tämä haave pienestä pojasta on sitten varmaan sieltä jäänyt isukkini mieleen..
Ilmeisesti pappa betalar.
Nyt olen kyllä vähän pettynyt tuon Turkin pojan puolesta (kyllä, minullakin on tunteet).
Siis vain kolme kertaa viikossa? Nytkö jo pihdataan, vaikka suhde on vasta kukkeimmassa alussaan?
Saan toissavuoden verotuksen mukaisesta palkka-ansiostani sen n.80%xtuloni äitiysrahaa (eli tyyliin vähän reilu tonni kuussa), mieheni palkka n.2000 (kun tekee vain n.40 tuntista viikkoa) + meillä on säästöjä niin että hätätapauksessa voidaan käyttää ylimääräinen 10000/vuosi kolmen vuoden ajan.. Eiköhän noilla pärjätä.
Minusta myös kolmio on aivan riittävä asunto silloin kun perheessä yksi lapsi.
Muuten en nyt kommentoi meidän "rytmejä"..
Babylous on laskeskellut tukia vähän samaan malliin kuin miehensä kansalaisuushakemuksen käsittelyaikaa. Eivät nämä äitiysrahojen kestotkaan taida olla ihan hanskassa.
Yritäpä uudelleen:
http://www.stm.fi/Resource.phx/vastt/sosva/svsai/aitiysraha.htx
Mutta hyvä jos teillä on siis eur 30t säästöjä (!) ja maksettu kolmio. Nämä pelastavat, jos isukki ei suostu.
Mä en edes lähe tohon..Sinä aivan varmasti ymmärsit mitä tarkoitin..Tuloni ja miehen tulot keskimäärin varasäästöt.
varauksin.
Muista nyt jo tässä vaiheessa kertoa isällesi että kun lapsi syntyy, ei sinulla ja perheelläsi ole oikeutta lapseen vaan se on lapsen isän omaisuutta. Valmista omat vanhempasi siihen että jos ja kun miehesi kanssa eroatte, katoavat lapsenlapset sinne Turkkiin, kuin pieru saharaan.
Näin se vaan menee islamin mukaan.
B:" meillä on säästöjä niin että hätätapauksessa voidaan käyttää ylimääräinen 10000/vuosi kolmen vuoden ajan"
No jos näitä ylimääräisiä säästöjä ei kuitenkaan ole, eikä kolmiotakaan olla maksettu, niin tiukkaa tulee tekemään.
Suosittelen myös laskemaan, paljonko oikeasti saatte äitiys- ja vanhempainrahaa ja kuinka kauan.
Emme kyllä ole yhäkään naimisissa että ennen häitä lapsella on sitten minun sukunimi (tämä kommentti kuului muuten enemmän tuolle edelliselle..).
On se kummallista Watsoni että tässä on lähipiirissä useampikin kurdi-kurdi ja kurdi-suomalais-pari eronnut (lapsiperheitä) ja KAIKILLA naisilla on jostain syystä lapsensa täällä Suomessa ihan itsellään, riippumatta siitä että onko isä eron jälkeen jäänyt tänne vai muuttanut muille maille..
Mutta pidetään mielessä.
Onko sulla jokin erityinen tapa jolla sä valitset aina sen että minkä osan uskot olevan totta ja minkä valetta?
Olisithan esimerkiksi voinut lähtökohtaisesti aloittaa että " jos teille nyt edes on mitään lasta tulossa..."
Bos ver = Antaa olla..
Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä...
En minä mistään totuudesta ja valeesta puhunut mitään.
Kyse on nyt vain siitä, että olit laskenut äitiysrahasi päin honkia, ja vähän luulen ettei sinulle ole oikein kristallinkirkasta että kauan maksetaan mitäkin.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei niillä äitiysrahoilla juuri juhlita, ja jos niiden varaan laskee about kolmasosan toimeentulostaan vauvan syntymän jälkeen niin vaikeuksia on tiedossa.
Ja itse sinä kirjoitit, että teillä on "ylimääräisiä säästöjä" hassata sellaiset 10t vuodessa kolmen vuoden ajan, en minä. Jos on, niin erittäin hyvä, tulette noita rahoja tarvitsemaan.
Eli OK, uskotaan sitten että teillä on kaikki laskettu ja budjetoitu viimeistä senttiä ja kaikkia äkillisiä menoja myöten. Varmaan ihan yhtä tarkkaan kuin niiden sinun kansalaisuushakemustesi kanssa. Lycka till.
Kiitos onnitteluista.
Nimestä..Joo toi on vähän tyhmä juttu... Me ei ihan periaatteesta haluttaisi vielä mennä naimisiin (mikä on ihan tyhmää kun olemme kuitenkin tässä koko elämä ajateltu olla yksissä)kun ensin on Turkista supistu että "menisivät nyt naimisiin" ja toisaalta minun puolelta "älkää nyt ainakaan naimisiin vielä".
Haluaisimme ihan itse määrittää että milloin häät olisi MEIDÄN MIELESTÄ kiva pitää.
Olisi kätevämpää tietenkin jo nyt antaa se miehen nimi lapselle..mutta mutta.. En mä tiedä, onneksi tässä nyt on aikaa tuonne loppusyksyyn miettiä tätä...Miehelleni on kuulemma aivan sama että miten tässä toimitaan.
Ei todellakaan juhlita äitiysrahalla.
Käsitykseni mukaan ensimmäisen vuoden saan "tukiaisia" ja sen jälkeen en (käytännössä) mitään?
Ja (viimeistään) siinä kohtaa meidän tullee turvautua säästöihimme.
En vielä tiedä, että kuinka kauan olen kotona, mutta JOS rahatilanteemme sallii, niin mieluummin sen kaksi vuotta vähintään..
Ei ole senttibudjettia, mutta esim. hankinnat on tehty pitkälti jo nyt (paitsi vaatteet), eli "suuria menoja" ei pitäisi sitten oikeastaan olla..
Mutta koskaanhan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan jne..eli suunnitelma tullee muuttumaan vielä moneen kertaan.
Onneksi olkoon Babylous! :o)
Tai ei pihtaa, muttei kykene useammin kuin kolme kertaa viikossa? Tai ehkä muina neljänä viikonpäivänä kykenee muualla? :)
Mähän istun tätä menoa koko illan täällä raapustelemassa vastauksia ;)
(Hyvä syy taas olla lukematta tenttiin..)
Kyllä se kykenee kotonakin yli kolme kertaa viikossa.. Ja on kyllä tainnut olla joskus sellainenkin viikko että VAIN kaksi kertaa..
Kyse oli nyt tuosta ovulaatioviikosta.
Harrastaako kaikki muut aina seksiä jonkin "vakiomäärän"/vko?
Olette te kyllä veijareita poijjaat..
Kalenteriin on merkattu rakastelupäivät ja -kellonajat.
Kaikilla on niin kovasti kiireitä ja aikatauluja, että paree varmaan aikatauluttaa nuo petipuuhatkin..
Siinä kannattaa sitten ottaa huomioon sellainen sopiva frekvenssi per viikko, että molemmat pysyy tyytyväisinä ;)
Niinhän niitä vauvojakin enenevässä määrin "sovitaan" sektiolla syntyväksi, jotta voidaan vain laittaa kalenteriin että juu, sen ja sen kuun se ja se päivä ja mieluusti iltapäivästä kun meidän Jukalla on tärkeä neuvottelu siinä lounasaikaan..
lapsi eli äpärä?
Voi luulin sinua hieman älykkäämmäksi.
No toisaalta silloin Suomen lain mukaan mies ei lasta ihan noin vaan viekään.
Meinaat ihan tosissasi että lapsen saaminen avoliitossa on jotenkin "ei-älykkäämpää" kuin avioliitossa? Perinteitä kunnioittavampaa kyllä, mutta älyn kanssa sillä ei kyllä ole mitään tekemistä..(siis kun kyseessä kuitenkin toivottu raskaus).
Viimeiseen voin vain todeta että..Aivan, juuri niin.
jos lapsi on tyttö ja saa mieheltäsi perinnöksi yhtenäisen kulmakarvan, valtavan kyömynenän, mustan ihon ja valtaisan karvapeitteen (muistan sen uljaan esittelemäsi kuvan), niin tulee muistuttamaan lähinnä noita-akkaa? tai haluatte luonnollisesti pojan?
Onneksi olkoon perheenlisäyksestä.
Mieheni kanssa myös odotellaan esikoista. Pitäis syntyä kahden viikon päästä.
kaukomaille entää. Onnen nyytiä kuljettaa, nyytin kelle antaa? Kuka tänä vuonna onnen saa Babylous tänä vuonna onnen saa. :-)
"Siis avioton lapsi eli äpärä? Voi luulin sinua hieman älykkäämmäksi."
Millähän vuosisadalla sinä Rakas Watson oikein elelet?
Ole hyvä ja perustele kantaasi hieman. Miten minä "äpäränä" (vanhempani ovat edelleen avoliitossa, olleet noin kolmekymmentä vuotta yhdessä) olen huonommassa asemassa kuin olisin jos vanhempani olisivat naimisissa? Tai millä tavalla minä tai (hypoteettinen) lapseni olisimme huonommassa asemassa ellemme mene oman avomieheni kanssa naimisiin ennen lasten hankkimista? En muuten olisi uskonut että joku 2000-luvun (länsimaalainen) käyttäisi enää sanaa äpärä ihan vakavin naamoin...
Odotan perusteluja. Kiitos.
hyvä.
Vaikka en ole uskonnollinen, olen sitä mieltä että avioliitto on instituutio joka vahvistaa yhteiskuntaa. Siten avoliitto ja avoliitossa syntyneet lapset heikentävät yhteiskunnan arvoja.
Kuten allaolevasta linkistä näkee, äpärä on vanha suomalainen nimitys aviottomalle lapselle ja se on aina ollut häpeä naiselle.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Äpärä
Jos olisin äpärä olisin hyvin hiljaa.
Nämä jutut ovat sitten hauskoja! :-D
Kiitos vain linkistä, mutta sanan merkitys oli minulle toki selvä, kuten olisit ehkä huomannut jos olisit lukenut viestini hieman tarkemmin. Sitä minä vain ihmettelin että tuollaista vanhanaikaisesti arvolatautunutta sanaa enää 2000-luvun länsimaalainen käyttää.
Tällaisissa arvokysymyksissä on ehkä hedelmätöntä alkaa sotia; sinusta aviolitto on tärkeä instituutio yhteiskunnan kannalta, minusta siitä ei ole muuta hyötyä kuin taloudellisena turvaajana esimerkiksi leskeksijääneelle (ja toki symbolinen arvo jota jotkut tarvitsevat suhdettaan pönkittämään). Kiitos kuitenkin perustelusta, let's agree to disagree.
Minusta suhteen virallistimasella ei ole sen kummempaa hyötyä yhteiskunnalle tai massojen arvokäsityksille - varsinkaan näin helppojen ja yleisten avioerojen aikakaudella. Mistä on hyötyä perhearvojen kohdalla, on se että itse, oli sitten avioliitossa tai avoliitossa, yrittää parhaansa oman suhteensa kanssa.
Jos eläisin henkisesti jumittuneena 1900-luvun alun arvomaailmaan, olisin hyvin hiljaa.
Teillähän alkaa olla sitten jo kuumat paikat :)
Paljon onnea teillekkin!
Joo..tuota mä itsekkin heti aloin sitten miettimään. Nyt olen sitten alkanut jo hamstraamaan kaappeihin vahaliuskoja ja tilasin afrikan-maalta sellaista ihoa vaalentavaa pesunestettä ja ihocreemiä. Alamme heti tositoimiin kun tyttö on syntyäkseen.
Avasimme myös säästörahaston, jotta kyömynenää päästään siloittelemaan plastikkakirurgille mahdollisimman nopealla aikataululla..
Ihanaa että joku muukin on osannut ajatella näitä samoja mieltäni painavia aiheita.
Kiitos sinulle.
Hieno loru.
Sehän nyt on sanomattakin selvää että mokumorsioiden moraali on vähintäinkin löyhä. Itse en voisi edes kuvitella tekeväni lapsia jollen olisi ko. naisen kanssa naimisissa.
Meitä on moneen junaan ja osa on jäänyt sinne 1900 luvulle, vai mitä.
Toisaalta minä ja kukaan suvustani ei KOSKAAN ole ollut kenenkään elättinä, ei edes silloin kun sodassa menetimme laajoja maa-alueita ja omaisuutta. Toki se oli osalle suvusta kova paikka ja monenmoista tarinaa olen kuullutkin, mutta olemme puolustaneet maamme itsenäisyyttä ja itsemääräämisoikeutta ja tulemme puolustamaan.
No ainoa lohtu nykytilanteessa on se että mokut ja morsiot ajavat itse homman niin persiilleen että... Kyllä me teistä vielä eroon pääsemme.
"Itse en voisi edes kuvitella tekeväni lapsia jollen olisi ko. naisen kanssa naimisissa."
Itse en voisi kuvitellakaan että tekisin lapsia kenenkään kanssa jos suhteeni olisi niin hataralla pohjalla että kuvittelisin sen vankentuvan yhteiskunnan tai Jumalan "hyväksynnän" mukana. Minulle kun parisuhde ja perhe on ensisijaisesti siihen kuuluvien ihmisten välinen sopimus.
"Toisaalta minä ja kukaan suvustani ei KOSKAAN ole ollut kenenkään elättinä, ei edes silloin kun sodassa menetimme laajoja maa-alueita ja omaisuutta."
En minäkään ole ollut kenenkään elättinä (kuten ei miesystävänikään vaikka varmasti mielelläsi ajattelisitkin että kaikkien täällä kirjoittelevien miehet ovat niitä sossun vaki-asiakkaita...) Myöskään vanhempani tai isovanhempani eivät ole valtion tuilla loisineet - sen pidemmälle menneisyyteen en tiedä enkä kyllä esi-isieni syntejä omaksi (henkiseksi) taakakseni ottaisikaan.
"Kyllä me teistä vielä eroon pääsemme."
Onneksi olkoon, minusta olette "päässeet eroon" jo vuosia sitten, sikäli kun minusta nyt yhteiskunnallista taakkaa olisi. Ainakin tällä hetkellä tosin olen terve, rehellisesti veroja maksava äpärä. ;) Eikä sinun onneksesi tarvitse pelätä että tulisin takaisin, se kun olisi vasta alkumetreillä olevan urani kannalta itsemurha.
Kerro toki silti miten minä olen "ajanut homman persiilleen", odottelen mielenkiinnolla!
PS. Farsin(?) kielessä on äpärää tarkoittava sana harami, ja Afganistanin kaltaisissa taantumuksellisissa maissa haramina syntyminen onkin iso häpeä haramille itselleen. Me täällä länsimaissa (ehkä tietynlaisia tänne lappaavia muslimeita sun muita lukuunottamatta) olemme siirtyneet hieman inhimillisempiin ja ennen kaikkea RATIONAALISEMPIIN ajatusmalleihin; ihminen ei voi olla vastuussa vanhempiensa valinnoista. En ole varma oliko "jos olisin äpärä, olisin hiljaa" -heittosi todellinen mielipiteesi vai provokaatiohakuinen huomionkerjäys, mutta kaikessa surkuhupaisuudessaankin se oli vähintäänkin irvokas.
Paljon onnea tulevan uuden perheenjäsenen johdosta! :)Pidän peukkuja että kaikki menee hyvin :)
Ihanaa, hienoa. Paljon onnea molemmille vanhemmille.
brasilialainen tyttöystäväsi on sitten huora.
Tosissaan: vanhoillinen ajattelutapasi yhdistää sinut selkeästi sinne paljon parjaamaasi muslimileiriin ennemmin, kuin 2000-luvun suomalaiseen yhteiskuntaan.
Ja lapsesikin olet hylännyt.
Varsinainen roolimalli ja toisten moraalinvartija!
Mukavasti tullut näitä onnentoivotuksia..
onnitteluistasi
Mutta vähän mietityttää... Olikohan se teidänkään vauva ihan suunniteltu? Nimittäin jos tilanne on se, että vanhemmilla on muutenkin vaikeaa hyväksyä tarjoilijana keikkaavaa kurdipoikaystävää, niin mikähän on reaktio siihen kun tytär tulee kotiin, ilmoittaa olevansa tälle kurdille raskaana, keskeyttävänsä opintonsa ja menevänsä naimisiin "sitten joskus." :-D
Tai jos tuo oli suunniteltua, niin olis ehkä kannattanut suunnitella vähän lisää... :)
Ette ole naimisissa, miehelläsi ei ole Suomen kansalaisuutta, vanhempasi eivät hyväksy miestäsi, olette huonosti toimeentulevia (ilman isäpapan apua), joudut keskeyttämään opintosi...
Toivottu raskaus? Jumaliste! :-D Onhan se niinkin, ettei lapsen tuloa voi aina ennustaa ja suunnitella, mutta kyllä sitä soisi että edes jonkinlaista alkeellista etukäteisajattelua löytyisi.
Yksi 7-vuotias tytteli meiltä löytyy. :o) Lisääkin saisi tulla ihan koska vain. ;o)
Yhteisiä lapsia 2, kolmas tulossa. Edellisistä liitoista lapsia 4, eli seitsemäs lapsi on nyt tulossa tähän meidän sirkukseen :-DD
Jos joku olisi minulle 10 vuotta sitten kertonut, että v. 2008 olen 7 lapsen äiti tai äitipuoli, niin en olisi ehkä ihan heti uskonut.
Pari vuotta on yritetty mutta eipä ole kuulunut.
Oma äitinikin odotteli minua 3-4 vuotta että tässä on ehkä vielä jotain toivoa :)
Eikä taida tullakaan pitkään aikaan. Lasten kanssa olisi vaikea elää näin liikkuvaista elämää, voidaan olla kuukausia matkoilla, asutaan pienissä kämpissä ja muutenkin tehdään mitä tykätään. Kukatkin joutuu viemään muualle hoitoon :)
Olemme olleet muutaman vuoden yhdessä ja naimisissa eikä lapsia ole vielä. Jossain vaiheessa olisi toki tarkoitus lapsia yrittää mutta terveyteni ei vielä tällä hetkellä kestä ja haluamme kuitenkin että lapsilla on taloudellisesti turvattu lapsuus eli teemme isompia hankintoja nyt ym. ja alamme yrittää vasta sitten kun talous kunnolla balanssissa. Toivomme toki lapsia, itseasiassa molemmat haaveilee 4 lapsesta :) TOki jos tulee yksikin olemme kiitollisia.
lapsi, pian 1,5-vuotias tytto. Saattaa olla, etta han jaa ainokaiseksi. Katsotaan nyt.
Ei kuitenkaan mokumieheni kanssa.
Meidän perheeseen kuitenkin kuuluu 2 toisellakymmentä olevaa, poika ja tyttö. Sitten kun laajennetaan yhteisasumisen ulkopuolelle niin löytyy 2 tyttöä vielä.
Vanhimmat avioliitosta ja nuoremmat avoliitosta.
Minulla on kolme lasta, miehellä ei yhtään ja yhteisiä sitten joskus tulevaisuudessa, toivottavasti!
Yksi ihana pikkuvintiö on saatu, tulevaisuudessa toivottavasti vielä pari lisää.