Olen tavannut miehen, jota voisin rakastaa. Hän on älykäs, hauska ja puoleensavetävä ja meillä on yhteinen elämänkatsomus. Olemme molemmat yli 30-vuotiaita ja lapsettomia. Mutta kehitysmaasta kotoisin olevana mies on tietysti aivan erilaisessa taloudellisessa asemassa. Kotimaassaan hän tosin kuuluu keskiluokkaan eikä hänen maansa ole köyhimpien maiden joukossa, ja hän on saanut hyvän koulutuksen. Häneen verrattuna minulla on kuitenkin enemmän maallista hyvää.
Naisena olen kai aina olettanut, että miehen on oltava sosiaalisesti ja taloudellisesti vähintään veroiseni. Nyt mietin, pitäisikö suhdetta jatkaa vakavampaan suuntaan vai lopettaa se alkuunsa. En ole mikään hulluttelijatyyppi.
Tällä palstalla on muuten hassu nimi. En ymmärrä, miten kahdesta eri kulttuurista olevan ihmisen suhteesta tulisi automaattisesti MONIkulttuurinen.
Naisena olen kai aina olettanut, että miehen on oltava sosiaalisesti ja taloudellisesti vähintään veroiseni. Nyt mietin, pitäisikö suhdetta jatkaa vakavampaan suuntaan vai lopettaa se alkuunsa. En ole mikään hulluttelijatyyppi.
Tällä palstalla on muuten hassu nimi. En ymmärrä, miten kahdesta eri kulttuurista olevan ihmisen suhteesta tulisi automaattisesti MONIkulttuurinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
monikulttuurinen kuulostaa paremmpalta kuin parikulttuurinen.
sinun täytyy miettiä oikeasti mikä on elämässä sinulle tärkeätä, tehdä vaikka lista asioista mitä todella todella haluat elämältäsi. toista ihmistä ei pysty muuttamaan (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta) ja jos oikeasti uskot, että tuloerolla on niin suuri merkitys sinulle, niin ehkä on parempi lopettaa suhde näin alussa. ei miehestäkään varmasti ole hauskaa, jos tulet tulevaisuudessa olemaan katkera siitä, että jäi kesämökki ja moottorivene ostettua.
Kiitos vastauksesta. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada. Perinnöt tulevat aikanaan, joten vanhuus on kyllä turvattu. Sitä ennen pitäisi tehdä jotain mielekästä. Suomalainenkin mies olisi käynyt, mutta nyt on osunut ulkomaan elävä tielleni.
mies on ulkomaalainen. Itseäni köyhempää suomimiestä on hyväksyisi koskaan.
"Suomalainenkin mies olisi käynyt, mutta nyt on osunut ulkomaan elävä tielleni."
Niin, palstan naisille näin tuntuu "käyvän" melko usein, ja vähintään yhtä usein tämä "ulkomaan elävä" on joko afrikkalainen tai arabi. :)
Kaipa tämän palstan aihe hieman siivilöi porukkaa. Mutta kuten sanoin, olen ihan avoin suomalaisille. Pelkkä suomalaisuus ei silti riitä eikä ulkomaalaisuus ole este.
Mutta se säilyy kestomysteerinä, miten nämä ulkomaalaiset ovat 90-prosenttisesti afrikkalaisia tai arabeja. ;)
En osaa suhtautua asiaan noin ihmetellen. Suomi24 kerää tietynlaista kansanosaa, mutta muunkinlaisia suhteita näyttää syntyvän. Käsittääkseni täällä kirjoittelee miehiäkin ja heillä on oman suosikkikansallisuutensa, joihin he avioituvat.
Niin, sinua tuskin hämmästyttää se, että palstaa kansoittavat nimenomaan arabien ja afrikkalaisten morsiot.
Kaipa heillä on oikeus täällä parveilla. Ja onhan täällä kai sellaistakin väkeä, joilla ei ole suhdetta kehenkään.
Hei!
kysyit kuinka mahdollisesti voisit tottua ko asiaan..
alussa varmasti hyvin, Ihastus ja rakastuminen ei tunne järkeä. Mutta minulla oli omakohtainen kokemus jossa olin ns "perheenPÄÄ". Kävin töissä, maksoin laskut, hain lapset hoidosta,siivosin..." KAIKKI YKSIN.
Joskus tottakai hän kantoi sosiaalitoimiston saamilla rahoillaan pari kassia ruokaa, mutta eipä se paljon lämmittänyt kun itse sain hommata melkein 90% kaikki omillani. Jos haluat nähdä maailmaa ja "rikastua" henkisesti niin kannatan katsoa miestä jolla muutakin kuin pelkkä matkalaukku jossa säilyttää vaatteitaan.
Ja jos tykkäät ulkomaalaisista,niin heitäkin on rikkaita. Mun kaverilla arabi joka omistaa autot ja omat kodit. käy töissä sun muuta, mikä kuuluu meidän kulttuurissa normaalisti miehelle. OTTAISITKO vastaavassa tilanteessa olevan SUOMALAISEN??? EN usko.
Jos olet itsekin keskiluokkainen, niin samalla tasollahan te olette. Ei luokkajakoa voi suoraan euroiksi kääntää ja verrata. Jos mies olisi omassa maassaan rikas ja siten euroina sinun tasollasi, niin hänellä olisi silti rikkaaan kansanluokan mentaliteetti, täytyisi olla palvelija, taloudenhoitaja, autonkuljettaja jne.
Itselläni on esimerkiksi köyhästä maasta kotoisin oleva "rikas" ystävätär. Käyttörahaa meillä on suunnilleen saman verran, mutta aika isot erot odotuksissa siitä, mitä sillä rahalla voi vaatia. Hän esimerkiksi ajelee mielummin taksilla kuin bussilla ja hän on todella vaivalloinen ja aikaavievä asiakas kaupoissa, ravintoloissa kampaajalla. Lentokoneen turistiluokassakin pompottaa lentoemäntiä kun ei standardi sanomalehti ja kahvikuppi riitä. Käyttäytyy siis kuin "rikkaat", kun itseäni suomalaisena sellainen vaativa käytös nolottaisi.
Olet oikeassa. Eläisin miehen kotimaassa etuoikeutettua elämää, mikä tavallaan vetää puoleensa, vaikka en varmaan osaisikaan pompottaa palvelijoita tai vastaavaa. Mutta silti välillämme on sosiaalinen ja taloudellinen kuilu, koska Suomen kansalaiseksi syntyneenä saan monia etuja ihan luonnostaan. Miehelle Suomi taas ei ole mikään unelmamaa esimerkiksi juuri elintasosyistä.
Kirjoituksesi muistuttaa minua jälleen siitä, miten kiitollinen olen vaimostani ja hänen arvoistaan. Vaikka minä tavatessamme asuin alivuokralaisena Brentissä ja vaimo asui kaksiossa Chelseassa. Eikä minun lähiökolmioni pääkaupunkiseudulla varmaankaan vetänyt vertoja hänen tokiolaiselle keskustakolmiolleen, "kelpasin" siltikin.
Onneksi vaimoni ei ole niin ulkokultainen ja suostui muuttamaan perässäni Suomeen, vaikken voinutkaan tarjota samaa elintasoa kuin mitä hänellä rikkaiden vanhempansa ansiosta oli. Onneksi hän on niin boheemi luonne, että muut asiat kuin raha on hänelle tärkeämpää.
Eikä meitä haittaa, vaikka vaimo onkin perheemme ainoa akateeminen. Minä olen ylpeä hänestä, että hänet on tunnustettu akateemiseksi myös Suomessa ja hän on suomen kielen opittuaan saanut töitäkin omalta alaltaan. Mikähän minussa on vikana, kun en tunne alemmuutta ja yritän kilvoitella vaimoni kanssa aivan muissa asioissa kuin varallisuudessa? On helpompi kilvoitella työelämässä ja maallisen mammonan keruussa ystävieni kanssa. Enkä minäkään huonosti ole menestynyt. Päinvastoin.
Ps. Minusta monikulttuurinen suhde on osuva nimi, vaikkei meitä tässä suhteessa kahta enempää olekaan.
Mielestäni aika olennaista on se, missä tai missä maassa aiotte elää. Jos aiotte elää Suomessa ja miehellä todennäköisesti tulisi olemaan huomattavia vaikeuksia löytää töitä, silloin ongelmat varmasti alkaisivat. Onko hän sellaisella alalla, että esim Suomessakin työnsaantinäkymät vaikuttaisivat ihan hyville? Esim. insinööri Intian puolelta.
Yksi hyvä vaihtoehto on elää myös miehen maassa, siellä hänellä todennäköisesti on jo työ ja tulee toimeen ja kertomasi mukaan jopa mukavalla elintasolla. Tilanne, jossa nainen joutuisi elättämääm miestään on useimpien ihmisten mielestä huvittava ja alentava. Jos mies ei tunne tilannetta alentavaksi on kyllä melkoinen luuseri ikävä kyllä.
Ikävä kyllä myös (suuresti) erilaiset taustat tuovat ongelmia, hänelle saattaa esim.olla täysi yllätys, että nainen pystyy itsekin asioita hoitamaan ja jopa keksimään ratkaisuja tilanteisiin. Läntisissä maissa tämä yleensä on itsestäänselvää. Vaikka ihminen olisi kuinka mukava, hän on elinympäristönsä muovaama ja varsinkin jos ei edes ole paljon muuta nähnyt.
Ongelma on myös jos mies haluaa Eurooppaan ja yksin tätä ei pysty tekemään. Ihmissuhteen ylläpitäminen oleskeluluvan takia on erittäin huono ratkaisu. Tosin hän kertomasi mukaan pärjää myös omassa maassaan. Mutta oletko koskaan tavannut häntä? Netissä on hyvin helppo antaa minkälainen kuva tahansa ja parannella julkisivua. Kysele esim. mitä hänen naispuoliset sisarruksena puuhaavat ja ovatko koulutettuja? Jos ovat esim. yliopiston käyneet perhe on todennäköisemmin modernimpi ja laajempikatsainen mielipiteissään. Tuskin jaksat sellaista menoa, että hiedät jyrkät (oppimattomat) mielipiteet jyräävät päällä?
Olen samaa mieltä, että eroavaisuuksia taustassa ei pitäisi olla kovin paljon, vaikka toisaalta juuri erilaisuus kiinnostaa. Nyt ei ole kyse nettituttavuudesta, jollaista en kyllä voisi kuvitellakaan ottavani vakavasti. Lisäksi on sama uskonto ja samantasoinen koulutus, mitkä merkitsevät itselleni paljon.
Itse en ole vielä sortunut kehitysmaalaisiin, vaikka heikkoina hetkinä on tullut kyllä kirjoiteltua Venäläisille kaunottarille. Mutta tähän se toistaiseksi jäänytkin, koska moraalini ei anna myöten. Aina siinä on pelkona, että he ovat kiinnostuneita minusta vain, koska olen suomalainen. Kysykää tekin itseltänne, että olisiko ulkkiksenne kiinnostuneita teistä, jos itse asuisitte kehitysmaassa.
Kannattaa ainakin olla erittäin varovainen venäläisten naisten kanssa. Venäjällä on paljon ammattimaisia huijareita, jotka kynivät länsimaisia miehiä. Todennäköisesti tiedätkin asiasta.
Eiköhän teidän naistenkin pidä varoa ihan yhtä paljon, kyllä teitäkin yritetään hyväksikäyttää aivan samalla tavalla. Moni kuitenkaan ei halua uskoa, että se sattuisi omalle kohdalle, vaan sinisilmäisesti uskotaan kaikki liirum laarumit.
Varoitus meille naisillekin on toki aiheellinen. En vain halunnut laajentaa tätä keskustelua ihan joka suuntaan.
Sinun kysymyksesi oli muotoiltu siten että olit epävarma kuinka suhteenne voisi kehittyä koska olet sekä henkisesti että aineellisesti paremmassa asemassa kuin ulkomaalainen mies.
Kun sitten suurin osa vastauksista oli sellaisia että homma ei välttämättä toimikaan, tulit siihen tulokseen että aloit puolustamaan kyseenalaistamaasi näkökantaa. En tiedä miltä tällainen käytös vaikuttaa naisnäkökulmasta katsottuna, mutta näin miehenä minusta tuntuu että tiesit jo aloittaessasi että ongelmaa ei olekaan ja hait vain vertaistukea palstalta. Halusit siis vain että kaikki kirjoittaisivat tyyliin "ei mitään hätää, kaikki hyvin"?
Ei helvetti teidän järjenjuoksuanne.
Ei kannata hermostua. Kyselin ihan avoimella mielellä. Etupäässä olen silti ajatellut, ettei suhteella ole tulevaisuutta. Olen realisti ja aikuinen ihminen. Mahdollinen rohkaisukaan tällä palstalla ei vaikuttaisi päätökseeni kovin paljon. Mielestäni kaikki kommentit ovat olleet kiinnostavia ja antaneet näkökulmaa. En ollut ajatellut, että tästä tulee keskustelu, jonka päätteeksi ilmoitan, mitä aion tehdä.
Tilanne on aina hankala, jos toinen on huomattavasti varakkaampi. Siitä tulee helposti sellainen asetelma että toinen pyytää rahaa, toinen antaa rahaa vain jos toinen tekee mitä käsketään jne.. Ei varmasti ole helppoa. Käsitykset rahankäytöstä vaihtelevat myös tosi paljon.
Chatissä eräs turkkilainen kertoi että Turkissa 500 € kuussa on aika hyvä palkka ja tonni kuussa jo huippuluokkaa. Hän ei antaisi vaimon käydä töissä, eli jos miehellä olisi suomalainen vaimo joka muuttaisi Turkkiin, naisen olisi vaan oltava kotona. Mies olisi töissä 6 päivää viikossa jopa yli 10 tuntia päivässä ja sitten pitäisi pyytää mieheltä muutaman satasen kuukausipalkasta rahaa ruokaostoksiin.. Minusta se olisi nöyryyttävää. Eipä ihme että useimmat haluavat miehen muuttavan Suomeen eikä toisin päin.
puolison, niin siinä on monesti kyse yksipuolisesta rakkaudesta. Kyllä se toinen puoli yrittää päästä parempaan elintasoon. Tämä on valitettavaa mutta totta. Jos joku esim afrikasta kotoisin oleva on tosissaan, niin kyllä pyytää afrikkaan asumaan. Jos joku luuseri ottaa esim naisen jostain siperian nurkilta, niin kyllä siinä on kyse vain rahasta ja vaikka sen tietäisi etukäteen, niin eipä tiedä mitä se todellisuudessa tarkoittaa. Luuseri ottaa köyhän ämmän elätikseen ja ostaa sille kaiken ja nainenhan vaatii vaatimistaan. Nämä kaikki on niitä tyrkkyjä jotka esim seuranhakupalstoilla kyttää parempaa elämää. Samaten pakolaiset. Jos haluaa terveemmän suhteen köyhemmästä maasta, niin siihen auttaa vain se, että itse muuttaa alueelle esim vuodeksi tai pariksi ja etsii siinä samalla.
Jos miehellä on sen verran pätäkkää että pystyy ottamaan elätikseen ämmän köyhästä maasta ja elättämään kunnolla ei kyse voi olla aivan täydestä luuserista.Eivät ne köyhien maiden naiset nimittäin tyhjätaskua ulkomaalaista nai.
Sitävastoin köyhät luuserisuominaiset naivat vielä köyhempiä mustia ja muslimeja jotka havaitsevat suomipimussa pääsylipun suomen sossun luukulle paneskelemaan vaaleata lihaa pohjolaan(Paikalliset naisethan tunnetusti ovat jakorasioita varsinkin ulkomaalaiselle).
Suomen valtio ei todellakaan häviäisi rahallisesti jos kyseinen neito muuttaisi vinkuintiaan sen sijaan että tuo elätettävän tänne.Paikalliset naisethan tunnetusti ovat jakorasioita varsinkin ulkomaalaiselle.
Riippuu siitä onko miehessä pontentiaalia "tasollesi" vai taantuisiko hän entisestään.
Minä tapasin mieheni ulkomailla asuessani. Olimme molemmat lähes kolmekymppisiä. Olin itse töissä, mies oli myös ollut vuosia töissä, mutta palannut koulunpenkille suorittamaan kauppakorkean loppuun. Hnellä oli siis tyypilliset opiskelijan vaatimattomat tulot ja menot.
Hänen perheensä on (köyhemmässä EU:n ulkopuolisessa) kotimaassa keskiluokkainen kuten omanikin Suomessa. Minä en kylläkään laskenut hänen rahojaan, vaan näin hänessä ihmisenä potentiaalia olemaan rinnallani tasavertainen kumppani. Hänellä on henkilökohtaista kunnianhimoa, on ahkera, ei kurkottele luksusmateriaan, mutta on laatutietoinen ja harkitseva kuluttaja. Hänelle on myös ympäristönsuojelu sydämenasia ja ruoan tulee mieluiten olla luomua. Hän on kiinnostunut maailman menosta ja seuraa tv:n tiede-ohjelmia ja lukee tiede-lehtiä. Nämä asiat ovat itsellenikin tärkeitä. Meillä oli heti aluksi myös hyvin samatyyppiset käsitykset siitä millainen asunto ja millainen auto olisi "tarpeeksi hieno mutta kohtuullinen". Mies ei omistanut kasapäin vaatteita, mutta ne pari paitaa olivat Hugo Bossin, farkut Leviksen ja nahkavyö Sandin jne. Minulla oli sama minimalistinen laatulinja.
Miehen opiskellessa minä pyrin myös elämään opiskelijabudjetilla, emme käyneet kalliissa ravintoloissa tai kalliissa trendipaikoissa viihteellä. Lomatkin vietimme lähinnä mielenkiintoislla pikkubudjetin päiväretkillä pitkän lennon ja neljän tähden hotellin sijaan. Näin en ollut koskaan maksajan asemassa.
Nyt on mieheni valmistunut ekonomi ja opintojaan vastaavassa työssä eli on "sosiaalisesti ja taloudellisesti vähintään veroiseni", huolimatta siitä mistä on alunperin kotoisin.
Minulla oli vuosia varakas ja pröystäilevä naapuri, 30v nuori mies, jonka elämä oli yhtä juhlaa ja luksusta, kunnes tuli häätö asunnosta, vuokra oli jo puoli vuotta maksamatta. Hän osoitti alkuaikoina valtavaa kiinnostusta deittailuun kanssani, mutta minua jotenkin tympi hänen loistelias elämäntyylinsä. Jos siis olisin pelkkään perhetaustaan ja varallisuuteen tuijottanut, niin tämä tyyppi EU-kansalaisuuksineen olisi ilman muuta lyhyellä tähtäimellä ollut parempi valinta. Ihmisenä osoittautui kuitenkin pitkällä tähtäimellä aikomoiseksi luuseriksi.
Eräs ystävättäreni taas meni naimisiin miehen kanssa, joka oli kaikinpuolin kuin lottovoitto. Pian mies sairastui vaikeasti, istuu nyt lähes liikuntakyvyttömänä rukkatuolissa työkyvyttömyyseläkkeellä. Vaimo elättää nyt perheen, lyhentää yksin asuntolainaa ja huolehtii myös urheasti invalidisoituneesta miehestään.
Joku kolmas taas ehkä päättää "pelastaa" jonkin köyhän luuserin, joka sitten valitettavasti myös pysyy köyhänä luuserina ja riippakivenä lopun ikää tai kunnes avioero heidät erottaa.
Näillä esimerkeillä tarkoitan sitä, että koskaan ei voi pelata varman päälle, vaikka miten harkitsee ja laskelmoi. Sinä joko kävelet onnesi ohi tai säästyt isolta murheelta. Vaikea sitä on pankkitilin saldon tai passin mukaan etukäteen arvioida.
Tässä se hyysärin ja mokumorsion logiikka nähdään:
"Eräs ystävättäreni taas meni naimisiin miehen kanssa, joka oli kaikinpuolin kuin lottovoitto. Pian mies sairastui vaikeasti, istuu nyt lähes liikuntakyvyttömänä rukkatuolissa työkyvyttömyyseläkkeellä. Vaimo elättää nyt perheen, lyhentää yksin asuntolainaa ja huolehtii myös urheasti invalidisoituneesta miehestään."
Jopa sairaus ja invalidisoituminen on SUOMALAISEN MIEHEN syytä.
Ei HELVETTI!
"Jopa sairaus ja invalidisoituminen on SUOMALAISEN MIEHEN syytä."
Taas vaihteeksi tipuin kärryiltä watsonin "ajatuksen" juoksusta, selitätkö?!
Luulen tietäväni jotain elämän arvaamattomuudesta. Viimeistään loppupäässä elämää yleensä tulee sairautta ja lopulta kuolema, joten ei täältä hengissä ja ruhjeitta selviä millään varmisteluilla. En silti halua tieten tahtoen hankkiutua vaikeuksiin.
Varakkaat ja hyväosaiset suomalaiset eivät välttämättä ole aina kaikkein mielenkiintoisinta seuraa. Saatan lähiaikoina joka tapauksessa muuttaa johonkin kehitysmaahan muutamaksi vuodeksi työn takia.
"Varakkaat ja hyväosaiset suomalaiset eivät välttämättä ole aina kaikkein mielenkiintoisinta seuraa."
Sinua siis kiinnostaa itseesi kohdistuvat jatkuvat eri rihkamoiden myyntiyritykset ja parisuhdekusetus pienten tummien miesten taholta.
Tämä selvä, onnea matkaan.
"Jopa sairaus ja invalidisoituminen on SUOMALAISEN MIEHEN syytä." vatsoni nyt taas vain tekee simppelin puoleisesti tikusta asiaa. Räyhää aina silkasta räyhäämisen ilosta... Sitä paitsi tämä ystävätär ja invalidisoitunut aviomies on 100% saksalainen tuttavapariskunta ;-)
Sinisilmäisiä, hyväuskoisia, naiveja, epätoivoisia ja tyhmiä käytetään armotta hyväksi mokumarkkinoilla. Näitten avulla moni kehitysmaalainen on saavuttanut tavoitteensa päästä hyvän elintason maahan pysyvästi.
Katsos kun "monikulttuurinen" kuulostaa hienommalta. Sillä saa sellaisen trendikkään kansainvälisen leiman, ymmärräthän? Vaikka ei olisi koskaan ulkomailla käynytkään. Vähän niinkuin kosmopoliitti kuulostaa hienommalta kuin emigrantti.
elintasoero ei estä suhteen kehittymistä, mutta aiheuttaa eripuraa. jatkaaksesi tälläistä suhdetta joudut käymään monta arvokeskustelua itsesi kanssa.
jos kestät sen vitutuksen että joudut jossain vaiheessa makselemaan miehesi menoja, suhde tulee toimimaan. tämä maksupolitiikka tulee jossain vaiheessa pakostakin eteen, jos miehesi ansaitsee vähemmän.toinen vaihtoehto tietysti on harrastaa ja lomailla yksin omilla rahoillaan ja jättää mies kotiin siivoilemaan. tälläinen suhde tuskin kovin kauaa kestää.
jos et omaa hippiajatusmaailmaa, että rahalla ei niin väliä, suhde on tuhoon tuomittu. itse olen ajatellut että rahalla ei ole merkitystä, mutta kun itse joutuu kaiken maksajaksi ne ruusuiset aatokset nopeasti karisevat.