Olisipa silloin nuorena pitänyt tajuta että jos menee kauppaan töihin, ei sieltä pääse pois millään. hakenut olen nyt 2,5 vuoden ajan kaikenlaisia toimistotöitä. Muutin jopa pk-seudulle kun ajattelin että kyllä täältä töitä saan. (olen täälläkin töissä kaupassa...)
Kaupallinen koulutus on, olen lisäksi käynyt kaikki mahdolliset kaupanalan kurssit ja muita työn ohessa suoritettavia koulutuksia kuten markkinointiviestinnän tutkinnon. Olen hakenut myäs taloushallinnon kurssille mutta en pääse koska ei ole taloushallinnon työtä. Ja sitä työtä ei saa kun ei ole kokemusta.
Hakemuksia olen lähettänyt satoja ja taas satoja. Nykyään osaan tehdä niin hyviä että pääsen erittäin hyvällä prosentilla haastatteluihin. Viimeiset puoli vuotta olenkin ravannut vähintään kahdesti viikossa haastattelussa. Viime viikolla olin joka päivä töiden jälkeen jossain haastateltavana.
Kiitos mutta ei kiitos sähköposteja tippuu mailiin samaan tahtiin. Monesti olen saanut kuulla olleeni toiseksi paras hakija. Tai että muuten olisivat ottaneet minut mutta kun ei ole yhtään kokemusta! Jep, miten vaikeaa voi olla joku postittaminen????
Rekryfirmat kehuvat kilpaa ja lähettävät haastatteluihin säännöllisesti. (Tuskin siis laittaisivat jos en olisi "potentiaalinen")
10 vuotta kaupassa alkaa riittää mutta minkäs teet. Voisihan sitä opiskellakin mutta mistä rahat siihen? Velkaa on jonkin verran, kiitos petollisen ex-mieheni. Asumistukea en saa, mieheni tulot ovat juuri sen verran suuret. Töissä käynti opiskelun ohella hankalaa koska meillä on koiria ja mieheni tekee reissutyötä. En siis voisi koulun jälkeen mennä illaksi töihin.
Ikää on karvan alle kolmenkymmenen ja kyllä masentaa kun tajuaa että elämä on nyt tässä.
Mikä oli tämän jutun pointti? Ei mikään, kunhan halusin purkaa pahaa mieltäni johonkin.
Kaupallinen koulutus on, olen lisäksi käynyt kaikki mahdolliset kaupanalan kurssit ja muita työn ohessa suoritettavia koulutuksia kuten markkinointiviestinnän tutkinnon. Olen hakenut myäs taloushallinnon kurssille mutta en pääse koska ei ole taloushallinnon työtä. Ja sitä työtä ei saa kun ei ole kokemusta.
Hakemuksia olen lähettänyt satoja ja taas satoja. Nykyään osaan tehdä niin hyviä että pääsen erittäin hyvällä prosentilla haastatteluihin. Viimeiset puoli vuotta olenkin ravannut vähintään kahdesti viikossa haastattelussa. Viime viikolla olin joka päivä töiden jälkeen jossain haastateltavana.
Kiitos mutta ei kiitos sähköposteja tippuu mailiin samaan tahtiin. Monesti olen saanut kuulla olleeni toiseksi paras hakija. Tai että muuten olisivat ottaneet minut mutta kun ei ole yhtään kokemusta! Jep, miten vaikeaa voi olla joku postittaminen????
Rekryfirmat kehuvat kilpaa ja lähettävät haastatteluihin säännöllisesti. (Tuskin siis laittaisivat jos en olisi "potentiaalinen")
10 vuotta kaupassa alkaa riittää mutta minkäs teet. Voisihan sitä opiskellakin mutta mistä rahat siihen? Velkaa on jonkin verran, kiitos petollisen ex-mieheni. Asumistukea en saa, mieheni tulot ovat juuri sen verran suuret. Töissä käynti opiskelun ohella hankalaa koska meillä on koiria ja mieheni tekee reissutyötä. En siis voisi koulun jälkeen mennä illaksi töihin.
Ikää on karvan alle kolmenkymmenen ja kyllä masentaa kun tajuaa että elämä on nyt tässä.
Mikä oli tämän jutun pointti? Ei mikään, kunhan halusin purkaa pahaa mieltäni johonkin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hei, hei, äläpäs nyt masennu! Tilanne ei oikeasti todellakaan ole ollenkaan noin surkea, joten häntä pystyyn ja luepa tämä - toivottavasti saan jonkun siemenen edes itämään. :)
Ilmeisesti hakemuksesi ja ansioluettelosi ovat kunnossa, koska pääset hyvällä prosentilla haastatteluihin. Oletko miettinyt miksi kaikki nämä haastattelut eivät "poi'i" lisähaastattelukutsuja tai paikkoja? Oletko soittanut perään ja kysynyt haastattelijoilta, mikä meni pieleen, jollet saanut paikkaa? Älä hermostu - en kysy tätä siksi että vihjaisin sinussa olevan jotakin vikaa, vaan siksi, että minulla on itse ollut aivan sama ongelma ja omana heikkoutenani tiedän olevan sen, että puhun aivan liikaa. Tällaista jotakin yritän siis hakea, missä voisi kenties tietoisesti parantaa haastatteluissa...
Mainitsit, että myös taloushallinnon työ tulisi kyseeseen. Taloushallinnon osaajista on erittäin kova pula (verrattuna esim. markkinointitehtäviin), paikkoja on tarjolla jatkuvasti ja niihin on vaikea löytää osaajia. Sanoit hakeneesi taloushallinnon kurssille mutta ettet päässyt, koska sinulla ei ole alan kokemusta? Mikä sellainen kurssi oli, johon työpaikka vaadittiin, jokin työvoimapoliittinen koulutusko? Kursseja on kyllä tarjolla ilman vaatimusta alan kokemuksesta. Kun kerran asut pk-seudulla, niin oletko ajatellut, että voisit suorittaa haluamasi määrän esim. laskentatoimen kursseja vaikkapa Helsingin kauppakorkeakoulun avoimen yliopiston puolella? Kurssit ovat yleensä iltaisin ja voisit käydä kurssin kerrallaan sen mukaan miten aikaa ja motivaatiota riittää. Aloittaa vaikkapa ihan laskentatoimen perusteiden kurssista ja jatkaa siitä sitten muille kiinnostaville kursseille. Käypä katsomassa millaisia kursseja on tarjolla. Avoimen opiskelu on mukavaa, koska voit edetä mielenkiintoinen kurssi kerrallaan sitoutumatta pitkäaikaiseen opiskeluun, ja tietenkin työskennellä samaan aikaan.
Älä masennu. Alle kolmikymppisellä ei todellakaan ole "elämä tässä"! :D Olet nyt vain jäänyt jotenkin niin kiinni tuohon työnhaun kierteeseen, ettet näe kaikkia esim. opiskeluun liittyviä olemassa olevia vaihtoehtoja. Tuumailepa nyt ensin tätä, niin jatkan mielelläni sitten juttua kanssasi. :)