Pelkään toki, että se on vain yksipuolista, koska mitään ei ole tapahtunut. Näemme aina silloin tällöin ja teksi mieli näyttää hänelle, että todella välitän hänestä.
Miten nuoret naiset suhtautuvat tilanteeseen? Olisimmeko sitten ehkä parempia ystäviä vai olemmeko sitten enää ystäviä ollenkaan? Jotenkin vain tuntuisi helpomalta, jos hän tietäisi .....
Miten nuoret naiset suhtautuvat tilanteeseen? Olisimmeko sitten ehkä parempia ystäviä vai olemmeko sitten enää ystäviä ollenkaan? Jotenkin vain tuntuisi helpomalta, jos hän tietäisi .....
Vastaukset 10
Vanhimmat
mitä tekisin? Pitäisikö tehdä jotakin? Varmaan täräyttäisin suhteeseen heti.
Kuinkas sitten suun panisit ?
no sitähän minä olenkin tässä jo yrittänyt hyvän tovin. :)
sittenkin varmaan olisin kuitenkin täysin otettu ja imarreltu jos kyse siis ystävistä, eikä kylän koirista.
Mutta vain tästä yhdestä olen sillä tavalla kiinnostunut. Se vain niin hallitsee kaikkea. Vaikka onneton totuus paljastuisikin, ehkä se olisi kuitenkin helpostus. Olisi sitten helpompi ollakin hänen seurassaan.
Parempaa en voisi toivoakaan.
Kannattaa. Itse olen pariin kertaan (enempää ei ole ollut, siis mitään suurempia) kertonut ystävälle tunteistani. Toinen ei ollut minusta kiinnostunut ja toinen seurusteli ja seurustelee vieläkin, eikä pystynyt jättämään miestään.
Niin ja molempien kanssa ollaan ystäviä edelleen. Helpompi olla tekemisissä jälkeenpäin.
Kai, toivottavasti. Luulisin monilla muillakin olevan tästä kokemuksia, puolin ja toisin. Aika harvat vain ovat vastannet vaikka moni on tämän kuitenkin näköjään lukenut.
Jos kerran jo ystäviä ootte, niin kai sinä voisit suoraankin kertoa hänelle, et olisit kiinnostunut vähän enemmänkin. Jos tämä ystäväsi ei ole kiinnostunut hän varmaan kertoo sen sinulle ja jatkatte edelleen ystävinä. Ja luulempa, et ystävyytenne voisi lujittua. Tai sitten niin, että ystäväsikin välittää sinusta samoin. Juttele siis hänelle. Saat ainakin mielenrauhan itsellesi.
Kyllä ystävään pitää luottaa sen verran, et uskaltaa puhua tunne asioistakin. En minä ainakaan pahastuisi, jos minulle joku kertoisi pitävänsä minusta enemmänkin. Kyllä minä puhuisin asiasta ihan luottamuksellisesti, eikä asia vaikuttaisi ystävyyteemme ainakaan negatiivisella tavalla. Ja jos itsellänikin olisi tunteita häntä kohtaan olisi siitä hyvä aloittaa jotain vakavempaakin. Vaikka sit oikeille treffeille.
Ainoastaan yhden kerran tunteista puhuminen on johtanut etääntymiseen kaverisuhteessa. Kaikki muut kerrat (yksipuolinen ihastuminen kumminkin päin) on käynyt päinvastoin eli ystävyyssuhdetta on ollut helpompi rakentaa ja ylläpitää kun seurusteluoptio on kerran keskusteltu selväksi. Ottaa tietysti aikansa sopeutua torjuntaan, mutta onnistuu viimein kuitenkin ja sitten on paljon helpompi hengittää kuin epävarmassa tilanteessa. Kuluttavimpia ovat kaverisuhteet joissa ei tiedetä seurustelukiinnostuksesta oikeastaan mitään.
Minusta sellainen aihepiiri, että miestenkin kannattaa ottaa kantaa. Unohtui mainita että olen mies.